Lue keskustelun säännöt.
Oman elämän vanki.
21.04.2023 |
Nyt on tullut tunne että on jotenkin oman elämänsä vankina.
Kaikkien elämän mutkien ja sattumien kautta olen päätynyt pieneen ja ehkä hieman tunkkaisen kaupunkiin elämään melko yksinäistä eronneen miehen elämää omaan omistus asuntoon. Ikääkin on jo 55 vuotta, eronnut, yms... Lapset muuttaneet muihin kaupunkeihin....
Elämä on varmaan sinällään ihan ok, ei ongelmia. Asunto hyvä ja tilava, tähän kaupunkiin nähden omistusasunto on hyvältä alueelta ja parin vuoden päästä tämä on jo velaton, vakituinen virka, yms....Mutta tämä ei tunne nyt vaan tunnu oikein minun elämältä, ja elämä on melko yksinäistä.
Olen myös eronnut 26 vuoden avioliitosta pari vuotta sitten. Omasta tahdosta.
Minun juuret on kumminkin muualla. Mutta entisestä, syntymäkaupungista muutosta on jo 20 vuotta, joten paluu sinnekään tässä iässä ja elämäntilanteessa ei ole ihan se helpoin ratkaisu. Ja muuttuisiko elämä sen kotikonnuille muuton jälkeen kummoisemmaksi? Kaupunki vaan muuttuu suuremmaksi, mutta muuttuuko elämä?
Muita samassa tilanteessa? Onko vinkkejä.
Kommentit (6)
Ala harrastaa jotain esim. kuntosali, kun keho voi hyvin, mieli voi paremmin ja harrastusten kautta saa helposti uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki olemme oman elämämme vankeja. Mietippäs sitä mitä se oikein tarkoittaa...
Sellasta se on kun urautuu elämässä ja tuntuu että joku kohtalo on siihen ankeaan tilanteeseen ajanut, eikä itsellä ollut mitään vaikutusvaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on näitä ikäkriiseiksikin kutsuttuja juttuja. Se on vähän kuin portti uuteen vaiheeseen elämässä. Alkaa juuri sillä, että kyseenalaistaa nykytilanteen mielekkyyttä ja on vähän pihalla siitä, että mitä oikein haluaisi.
Joo, olen miettinyt vähän tuostakin että tämä saattaa olla sitä 5-kympin villityksen jälkeistä elämänvaiheita ja etsikkoaikaa. Oravanpyörässä? On myös orastava uusi parisuhdekin, mutta en tiedä edes sitäkään että mitä pitäisi sen kanssa tehdä. Ollakko vai eikö olla, siinäpä vasta kysymys.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sellasta se on kun urautuu elämässä ja tuntuu että joku kohtalo on siihen ankeaan tilanteeseen ajanut, eikä itsellä ollut mitään vaikutusvaltaa.
Nimenomaan ihmisten pitäisi tajuta kuinka paljon heillä on vaikutusvaltaa elämäänsä. Mutta monet vaan ajelehtivat tajuamatta tätä.
Nämä on näitä ikäkriiseiksikin kutsuttuja juttuja. Se on vähän kuin portti uuteen vaiheeseen elämässä. Alkaa juuri sillä, että kyseenalaistaa nykytilanteen mielekkyyttä ja on vähän pihalla siitä, että mitä oikein haluaisi.