IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Biologisten tosiasioiden toteaminen ei ole typistämistä. Naisen nimittäminen kohdulliseksi, pillulliseksi, menstruoijaksi, etureiäksi, tai synnyttäjäksi on typistämistä kehonosiksi ja ruumiintoiminnoiksi. Naiseuden määrittely alistuvuudeksi, bimboiluksi, röyhelöiksi, korkkareiksi tai päänsisäiseksi tunteeksi on typistämistä.

Miksi näitä juttuja pohditaan vain naisten kohdalla? Onko miehen määritteleminen helpompaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis sitä mieltä, että lomakkeissa pitäisi olla vain mies/nainen? Mihin sit muusujen pitäisi rastittaa? Ketä se haittaa, jos se muu on siellä mukana?

Vaikea kuvitella, että minkä tutkimuksen kannalta muusuus olisi relevantti tieto. Ehkä jossain sukupuolentutkimuksen temppelissä. Tai miksi viranomaisrekisterissä pitäisi olla tieto sukupuoli-identiteetistä. Onko muusulle edes yleispätevää ja loogisesti koherenttia määritelmää?

No sitähän ei välttis tiedäkään, jos sitä ei edes tutkita. Kaikkea voi kysellä, tilasto-ohjelmat sit tuottavat lukuja, jotka tulkitaan relevanteiksi tai ei-relevanteiksi.

Anna esimerkkejä, missä muusu-tieto olisi relevantti? Mitä muunsukupuolisuus edes tarkoittaa, jos sille ei ole yleispätevää määritelmää. Joku identifioituu muusuksi, entä sitten?

Missä sukupuoli on relevantti? Voisko olla samassa paikassa?

Sukupuoli on relevantti tieto aika monessa tilanteessa, sen sijaan tieto sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolikokemukseksesta on tarpeeton paitsi transaktivisteille ja sukupuolentutkimuksen laitoksella. Arkielämässä ja viranomaisrekistereissä sukupuoli-identiteetti on merkityksetön.

Eli eikö pitäis olla siis kolmatta vaihtoehtoa, ja muusujen pitäis valita jompi kumpi? Tod. näk. jättäisivät vastaamatta kokonaan. Kolmas vaihtoehto pitäis jättää siis pois, koska ei-muusuja ärsyttää? Miten se on keneltäkään pois?

"Ei ole keneltäkään pois" ei ole mikään argumentti. Aika moni transien/aktivistien vaatima asia on naisilta ja homoseksuaaleilta pois ja niistä on kerrottu. Mutta kuuroille korville menee.

Miten ihmeessä kolmas ruutu jossain kaavakkeessa on naisilta ja homoilta pois??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Biologisten tosiasioiden toteaminen ei ole typistämistä. Naisen nimittäminen kohdulliseksi, pillulliseksi, menstruoijaksi, etureiäksi, tai synnyttäjäksi on typistämistä kehonosiksi ja ruumiintoiminnoiksi. Naiseuden määrittely alistuvuudeksi, bimboiluksi, röyhelöiksi, korkkareiksi tai päänsisäiseksi tunteeksi on typistämistä.

Eli se, että joku on vaginallinen on biologinen tosiasia, mutta se että joku on kohdullinen ei ole biologinen tosiasia. Logiikkasi on kyllä tosi speshulia.

Mulla ei ole lohtua, vagina kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

Ihan parasta keksiä omia määritelmiä 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia  ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä  'symboleina'.  (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )

Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä  yleistetymmin  'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .

Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .

Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Biologisten tosiasioiden toteaminen ei ole typistämistä. Naisen nimittäminen kohdulliseksi, pillulliseksi, menstruoijaksi, etureiäksi, tai synnyttäjäksi on typistämistä kehonosiksi ja ruumiintoiminnoiksi. Naiseuden määrittely alistuvuudeksi, bimboiluksi, röyhelöiksi, korkkareiksi tai päänsisäiseksi tunteeksi on typistämistä.

Olisko mies sit munakas?

Harvemmin kyllä näkee transnaisista ja miehistä puhuttavan kehonosilla ja ruumiintoiminnoilla. "Transnaisten ja muiden peniksellisten erektiohäiriöt."

"Transnaisten ja muiden spermantuottajien ennenaikaiset siemensyöksyt."

Testikkeliteline, kivestenkantaja, ejakulaattori, spermalinko, siittimenomistaja, tai eturauhasenhaltija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Biologisten tosiasioiden toteaminen ei ole typistämistä. Naisen nimittäminen kohdulliseksi, pillulliseksi, menstruoijaksi, etureiäksi, tai synnyttäjäksi on typistämistä kehonosiksi ja ruumiintoiminnoiksi. Naiseuden määrittely alistuvuudeksi, bimboiluksi, röyhelöiksi, korkkareiksi tai päänsisäiseksi tunteeksi on typistämistä.

Miksi näitä juttuja pohditaan vain naisten kohdalla? Onko miehen määritteleminen helpompaa?

Jostain syystä ei näe puhuttavan transnaisista ja muista kivestenkantajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis sitä mieltä, että lomakkeissa pitäisi olla vain mies/nainen? Mihin sit muusujen pitäisi rastittaa? Ketä se haittaa, jos se muu on siellä mukana?

Vaikea kuvitella, että minkä tutkimuksen kannalta muusuus olisi relevantti tieto. Ehkä jossain sukupuolentutkimuksen temppelissä. Tai miksi viranomaisrekisterissä pitäisi olla tieto sukupuoli-identiteetistä. Onko muusulle edes yleispätevää ja loogisesti koherenttia määritelmää?

No sitähän ei välttis tiedäkään, jos sitä ei edes tutkita. Kaikkea voi kysellä, tilasto-ohjelmat sit tuottavat lukuja, jotka tulkitaan relevanteiksi tai ei-relevanteiksi.

Anna esimerkkejä, missä muusu-tieto olisi relevantti? Mitä muunsukupuolisuus edes tarkoittaa, jos sille ei ole yleispätevää määritelmää. Joku identifioituu muusuksi, entä sitten?

Missä sukupuoli on relevantti? Voisko olla samassa paikassa?

Sukupuoli on relevantti tieto aika monessa tilanteessa, sen sijaan tieto sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolikokemukseksesta on tarpeeton paitsi transaktivisteille ja sukupuolentutkimuksen laitoksella. Arkielämässä ja viranomaisrekistereissä sukupuoli-identiteetti on merkityksetön.

Eli eikö pitäis olla siis kolmatta vaihtoehtoa, ja muusujen pitäis valita jompi kumpi? Tod. näk. jättäisivät vastaamatta kokonaan. Kolmas vaihtoehto pitäis jättää siis pois, koska ei-muusuja ärsyttää? Miten se on keneltäkään pois?

"Ei ole keneltäkään pois" ei ole mikään argumentti. Aika moni transien/aktivistien vaatima asia on naisilta ja homoseksuaaleilta pois ja niistä on kerrottu. Mutta kuuroille korville menee.

Miten ihmeessä kolmas ruutu jossain kaavakkeessa on naisilta ja homoilta pois??

Kolmas ruutu viittaa yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen muuttumiseen, joka todellakin on pois. Mieti nyt itse, mitä naisten ja homoseksuaalien määritelmille ja oikeuksille tapahtuu, jos sukupuoli ja suuntautuminen ovatkin identiteettifiilikseen perustuvia ilmoitusasioita konkretian sijaan. Miten puolustetaan naisia, jos naiselle ei ole määritelmää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia  ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä  'symboleina'.  (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )

Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä  yleistetymmin  'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .

Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .

Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.

Ei niitä tarvitse mitenkään erikseen miettiä, kun ne ovat siellä joka tapauksessa. Naisella omanlaisen ja miehellä omanlaisensa. Teillehän biologia ja evoluutio aiheuttavat peppukivun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

Ihan parasta keksiä omia määritelmiä 😅

Tämäpä. Keksitään kaikki oma määritelmä ja vängätään, kun muut käyttää väärää.

Miksi tarvitsee vängätä, kun biologia on olemassa? Käyttäisitte oikeita käsitteitä, niin ei olisi epäselvyyttä. Kun tarkoitatte sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa sukupuoli-identiteetistä. Eikö olisi aika simppeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Biologisten tosiasioiden toteaminen ei ole typistämistä. Naisen nimittäminen kohdulliseksi, pillulliseksi, menstruoijaksi, etureiäksi, tai synnyttäjäksi on typistämistä kehonosiksi ja ruumiintoiminnoiksi. Naiseuden määrittely alistuvuudeksi, bimboiluksi, röyhelöiksi, korkkareiksi tai päänsisäiseksi tunteeksi on typistämistä.

Eli se, että joku on vaginallinen on biologinen tosiasia, mutta se että joku on kohdullinen ei ole biologinen tosiasia. Logiikkasi on kyllä tosi speshulia.

Tehdäänkin pieni logiikan harjoitus. Kenellä on kohtu? Osaisitko vastata ilman kehäpäätelmää, mielellään yhdellä sanalla? Esimerkiksi "kohdullisella on kohtu" on kehäpäätelmä.

Naisella on (jos on), jos taas ei ole,niin siinä tapauksessa ei sitten ole.

Ja vain ainoastaan naisella voi olla kohtu tai olla olematta. Kohdun puuttuminen on naiserityinen ongelma, sillä miehellä ei lähtökohtaisestikaan voi olla kohtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia  ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä  'symboleina'.  (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )

Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä  yleistetymmin  'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .

Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .

Nyt puhuttiinkin sukupuolen määritelmästä. But you do you.

Vierailija kirjoitti:

Onpa yllättävä uutinen: penistä vaginaan -seksiä harrastava nainen tuli raskaaksi. Stop the press!

"I took a pregnancy test, and it was positive. I'd been off testosterone for a while due to some health issues. It was like my whole world just stopped. That everything, all my manlihood that I've worked hard for, for so long, just completely felt like it was erased."

https://twitter.com/GlamourMagUK/status/1664228410988822529

Ettekö te luuskat ole ennen nähneet raskaana olevaa homomiestä? Vahinkoja sattuu, kun homomies laittaa penistä toisen homomiehen pimpukkaan. Mikä olisikaan homompaa, kuin penistä vaginaan -seksi. Ja mikä olisikaan miehekkäämpää, kuin ottaa penistä pimpukkaan, tulla raskaaksi, synnyttää ja imettää?!! Imettäminen ei tietenkään onnistu, jos homomiehen rinnat on amputoitu. Jos homomies ei halua tulla raskaaksi, niin hän voi asentaa kierukan kohtuonteloonsa tai käyttää e-pillereitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia  ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä  'symboleina'.  (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )

Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä  yleistetymmin  'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .

Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .

Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.

Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Biologisten tosiasioiden toteaminen ei ole typistämistä. Naisen nimittäminen kohdulliseksi, pillulliseksi, menstruoijaksi, etureiäksi, tai synnyttäjäksi on typistämistä kehonosiksi ja ruumiintoiminnoiksi. Naiseuden määrittely alistuvuudeksi, bimboiluksi, röyhelöiksi, korkkareiksi tai päänsisäiseksi tunteeksi on typistämistä.

Olisko mies sit munakas?

Harvemmin kyllä näkee transnaisista ja miehistä puhuttavan kehonosilla ja ruumiintoiminnoilla. "Transnaisten ja muiden peniksellisten erektiohäiriöt."

"Transnaisten ja muiden spermantuottajien ennenaikaiset siemensyöksyt."

Testikkeliteline, kivestenkantaja, ejakulaattori, spermalinko, siittimenomistaja, tai eturauhasenhaltija?

Just, no nyt on sitten tuokin puoli palstakielestänne käynyt selväksi.

Harmi vaan kun noita ei oikein muualla kuulekaan .

Siis vaikka  nuo  kuinka hyvin täällä  oppisi ja täältä ulkoa muistaisi  , niin ei tuolla kielitaidolla taida sittenkään oikein muualla käyttöä olla. 

Palsta opettaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Biologisten tosiasioiden toteaminen ei ole typistämistä. Naisen nimittäminen kohdulliseksi, pillulliseksi, menstruoijaksi, etureiäksi, tai synnyttäjäksi on typistämistä kehonosiksi ja ruumiintoiminnoiksi. Naiseuden määrittely alistuvuudeksi, bimboiluksi, röyhelöiksi, korkkareiksi tai päänsisäiseksi tunteeksi on typistämistä.

Olisko mies sit munakas?

Harvemmin kyllä näkee transnaisista ja miehistä puhuttavan kehonosilla ja ruumiintoiminnoilla. "Transnaisten ja muiden peniksellisten erektiohäiriöt."

"Transnaisten ja muiden spermantuottajien ennenaikaiset siemensyöksyt."

Testikkeliteline, kivestenkantaja, ejakulaattori, spermalinko, siittimenomistaja, tai eturauhasenhaltija?

Just, no nyt on sitten tuokin puoli palstakielestänne käynyt selväksi.

Harmi vaan kun noita ei oikein muualla kuulekaan .

Siis vaikka  nuo  kuinka hyvin täällä  oppisi ja täältä ulkoa muistaisi  , niin ei tuolla kielitaidolla taida sittenkään oikein muualla käyttöä olla. 

Jos ei halua nähdä noita käsitteitä transnaisista ja muista ejakulaattoreista, niin ei kannata jankuttaa kohdullisistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te jaksatte vääntää ton yhen idiootin kanssa.

Metsän oravat on vuorovaikutteisempaa keskusteluseuraa

Kieltämättä käynyt mielessä mitä järkeä.

Niin paljon järkeä, että vaivauduit avaamaan sivun ja kommentoimaan. Ei tänne vahingossa joudu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa yllättävä uutinen: penistä vaginaan -seksiä harrastava nainen tuli raskaaksi. Stop the press!

"I took a pregnancy test, and it was positive. I'd been off testosterone for a while due to some health issues. It was like my whole world just stopped. That everything, all my manlihood that I've worked hard for, for so long, just completely felt like it was erased."

https://twitter.com/GlamourMagUK/status/1664228410988822529

Ettekö te luuskat ole ennen nähneet raskaana olevaa homomiestä? Vahinkoja sattuu, kun homomies laittaa penistä toisen homomiehen pimpukkaan. Mikä olisikaan homompaa, kuin penistä vaginaan -seksi. Ja mikä olisikaan miehekkäämpää, kuin ottaa penistä pimpukkaan, tulla raskaaksi, synnyttää ja imettää?!! Imettäminen ei tietenkään onnistu, jos homomiehen rinnat on amputoitu. Jos homomies ei halua tulla raskaaksi, niin hän voi asentaa kierukan kohtuonteloonsa tai käyttää e-pillereitä.

Vain raskaana oleva homomies voi olla näin kaunis:

https://twitter.com/GlamourMagUK/status/1664228086966292482

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia  ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä  'symboleina'.  (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )

Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä  yleistetymmin  'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .

Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .

Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.

Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?

Sun omalla logiikalla sä et tiedä puhutko miehen vai naisen kanssa, jos et tiedä mitä hänellä on / on ollut housuissa.

Millaisen päättelyketjun kautta päädyit tähän? Sukupuolen määritelmästä oli kyse, ei keskustelukumppaneiden genitaaleista, ennen kuin te veditte ne keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia  ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä  'symboleina'.  (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )

Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä  yleistetymmin  'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .

Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .

Aika harvoin (jos koskaan) sitä edes miettii kenenkään sukupuolielimiä vaikka jutellessa jonkun kanssa. Et sikäli en tiedä, miksi niillä on kellekkään muille mitään merkitystä.

Miksi pitäisikään? Nyt puhutaan ihan vaan yleisestä sukupuolen määritelmästä. Etkö sinä tunnista muiden ihmisten sukupuolta ilman genitaalien tsekkaamista?

Sun omalla logiikalla sä et tiedä puhutko miehen vai naisen kanssa, jos et tiedä mitä hänellä on / on ollut housuissa.

Tunnistan ihmisen sukupuolen ilman genitaalien näkemistäkin. Tunnistatko sinä?