IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Jos ja jos ja jos jne. jos' kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainoa ja kansanmur haa, sanon minä!

"Transurheilija raivostui kohu­päätöksestä: ”Tämä on väki­valtaa!”

Emily Bridges ei pitänyt Britannian pyöräilyliiton linjauksesta."

"– Tämä on väkivaltaa! hän puhisi sosiaalisessa mediassa pyöräilysivusto Cycling Weeklyn mukaan.

Julkaisun mukaan Bridges vihjaili, että Britannian hallitus ihailisi yhdysvaltalaista äärioikeistolaista presidenttiehdokasta Ron DeSantisia, joka on Bridgesin mukaan tunnettu transvastaisesta politiikasta.

– Britannian pyöräilyliitto tukee tätä. He yrittävät tuhota meidät.

– Liitto on rikkinäinen organisaatio. Kilpailu kuolee, eivätkä he tee muuta kuin keräävät sponsorirahaa öljy-yhtiöiltä ja käyvät kulttuurisotaa. He eivät välitä urheilun monimuotoisuudesta. Pyöräily on edelleen yksi valkoisimmista ja heterovaltaisimmista urheilulajeista, Bridges jatkoi."

https://www.is.fi/urheilu/art-2000009615141.html

Ketjun mukaan draama, hyperbola ja hyperventilointi eivät liity transeihin mitenkään. Onko joku lukenut Emilyn koko ulostulon, aika rajua settiä.

Eli kun yksi sekoilee, liittyy se kaikkiin transeihin? Mitä viiteryhmää itse edustat? Ovatko kaikki sinun edustamasi ihmiset kuin sinä?

Kannattaa edelleen harjoitella erilaisten tekstien lukutaitoa. Kai ihmisellä on vielä vapaus omiin mielipiteisiin ja havaintoihin ja esittää niitä keskustelupalstalla? Kukaan ei ole sanonut, että ihan jokainen maailman trans on samanlainen, jos huomioi transnaisten käytöksessä toistuvia kaavoja, kuten draamailun ja uhriutumisen. Samalla tavalla ajattelevia transnaisurheilijoita on useita muitakin. Jännää, että sinulla ei ole varsinaisesta tekstistä mitään sanottavaa.

Jännää, ettei sulla ole logiikkaa tässä ollenkaan. On oikeus mielipiteeseen, ja nähdä kaavoja kun joku tekee jotain? Ok, mut mitä sinä teet, joka on sit kaava koko sun viitetyhmässä? Nyt kyse on just siitä, että puolustelet oikeuttas nähdä kaavoja ja yleistät yhden esimerkin avulla. Eikö niitä yleistyksiä saa tehdä muiden kohdalla? Miten se on loukkaavaa kysellä vastaavaa omalla kohdalla?

Miten liittyy erilaisten tekstien lukutaitoon?

Luuletko, että narsistisia ja aggressiivisia transnaisia on vain yksi koko maailmassa. Mikäli olet huomannut, niin tämä on keskustelupalsta, eikä mikään tiedefoorumi. Suurempaa ilmiötä voi havainnollisaa yksilötarinalla. Esimerkiksi fiktiossa on yleistä, että suurta yhteiskunnallista muutosta kuvataan yksilön tai perheen tai muun pienyhteisön tarinan kautta. Lähtökohtaisesti keskustelussa jaetaan omia havaintoja, eikä tarvitse erikseen huomauttaa, että joka ikinen maailman transihminen ei sitten ole tällainen. Kokenut tekstien lukija ymmärtää kyllä. Transit eivät tarvitse esilukijaa eikä valon ja valkeuden soturia tuekseen.

Kyllä aikuisten keskustelussa pitää saada haukkua vaan! Eikä kukaan saa puolustaa! Ei kukaan kaipaa valkeuden tai valon soturia puolelleen! Pimeyttä ja kurjuutta vaan! Ja sitä tämä ketju tarjoaa!

Ketä on haukuttu? Eri mieltä oleminen, transilmiön negatiivisten aspektien ja logiikan aukkojen osoittaminen ei ole haukkumista. Sen sijaan ripulipaskaksi, huonoksi äidiksi, rumaksi, transnaiseksi ja ihmisperseeksi nimittely on haukkumista. Tietysti se keljuttaa, ettei pärjää keskustelussa ilman argumentteja. Jännä, että näitä joutuu kertaamaan aikuisten palstalla. Pitäisiköhän tänne olla ikäraja.

Jännä, et (oletettavasti) aikuinen ihminen aikuisten palstalla osaa lukea vain joka toisen kommentin.

Jännästi tuntuu, että sinäkään et ole kovin taitava tai halukas tulkitsemaan viestejä hyväntahtoisesta näkökulmasta, muiden kirjoittajien konteksteja ja intentioita miettien?

Huomaatko muuten, että menit jälleen kerran henkilöön ketjun aiheen sijaan. Vaivasi tuntuu kroonistuneen. Kumpaa pinoa olet kasvattanut tänään enemmän:

1) muiden keskustelijoiden ruotimista, vai

2) ketjun aihepiirin käsittelyä?

Sinä et sit mennyt henkilöön, vaan...?

Mikä tuossa meni henkilöön? En verrannut ketään tai kenenkään ajatuksia ruoansulatuselimistön lopputuotteeseen, vaan osoitin ajelusi kaksilla rattailla.

Yhtäpaljon kuin minä menin, kun totesin sinun lukevan vain joka toisen kommentin, ilmeisesti. Meistä kahdesta vain sinä oot puhunut löysästä kakasta. En ymmärrä viittaustasi kaksiin rattaisiin. Oot kyl maininnut ne ennenkin. On taas näitä hokemia. Ei jaksa.

Totesit samalla tavalla neutraalisti kuin Rowling totesi, että vain naiset menstruoivat? Tai kun alakoululainen halusi tehdä neutraalin "sukupuolia on kaksi" -kangaskassin? Siinä viitattiin myös muihin viesteihin, jossa toistuu sama kaava.

Näin sivusta seurattuna. Kyllä hän puhuu aivan yhtä "neutraalisti" kuin sinäkin puhut. Sinä usein haluat jotenkin kuittailla toisille. Et ole mitenkään neutraali, vaikka ilmeisesti itse luulet niin.

En olekaan väittänyt olevani neutraali tai Kumbayan laulaja, kuten nämä omia oppejaan huonosti noudattavat asiallisuuden perääjät ja sillanrakentajat. Olen vain huomauttanut kaksoisstandardeista. Tässähän pitäisi olla imarreltu, kun olemistani on puitu sivukaupalla useita päiviä! Aikamoiset esseet olette kyllä saaneet loihdittua anonyymeistä keskustelijoista. Olen selvästi osunut johonkin hermoon. Mieluusti lukisin vasta-argumenttejakin.

Vasta-argumentteja sun kuittailuihin? Onkohan tylsenpää keskustelua, kuin kuittailu tällä palstalla. No, siihen tylsyyteen nyt itsekin sorruin.

Myrkytätte ensin ilmapiirin ja sitten itkette, kun joku sanoo vähän napakammin. Sinäkö et ole koskaan kuittaillut? Te jätätte ihan johdonmukaisesti vastaamatta mihinkään teille kiusalliseen ja epäloogisuutenne osoittavaan.

No tossahan juuri sanoin, että siihen tuossa sorruin itsekin! Kukahan tässä nyt on herkillä ollut?

Se on kyl huomattu. Se osapuoli, jonka asenne on lähtökohtaisesti negatiivinen kyseessä olevaa kohdetta kohtaan, on kyl herkin loukkaantumaan. Kohteesta saa ilkeillä loputtomasti ja vastaisen näkemyksen esittävistä, mut auta armias, jos heille vastaa edes asiallisen ilkeästi.

Johan tossa eilen yks sanoi suoraan, ettei itse aio olla asiallinen eikä laula kumbayaa, mutta odottaa sitä muilta! Siinä vasta logiikan mestari.

Et siis näe mitään eroa ilmiön kritiikissä ja yksittäisen keskustelijan solvaamisessa? Miksi koet henkilökohtaisena loukkauksena, jos ei-transien itsemäärittelyä ja lasten transiuttamista vastustetaan? Miksi koet naisten ja homoseksuaalien oikeudet henkilökohtaisena hyökkäyksenä?

Mitä on lasten transiutuksen vastustaminen? Mm. Sini kertoo vastustavansa lasten transiutusta. Samaan hengenvetoon hän kehuu ja ylistää omaa äitiään, joka antoi hänen elää sosiaalisesti poikana, mutta ei antanut hormoneita. Näin toimii varmaan yli 90% näiden lasten vanhemmista tänäkin päivänä. Silti Sini on nyt vastarinnassa näitä äitejä kohtaan. Sinäkin täällä nätisti niputat kaikki (Sininkin äidin tavoin toimivat) transhausen äideiksi.

Sinillä kokemus meni ohi. Hän ei siis ollutkaan transpoika, vaan koki jostain muusta syystä sukupuolidysforiaa.

Näiden eri syistä, ehkä Sinin tavoin ohi menevääkin, sukupuolidysforiaa kokevien lasten lisäksi on huomattavasti pienempi osa lapsia, joita jotkut lääketieteelliset hoidot saattaisivat auttaa. Myös mm. Riittakerttu Kaltiala on sanonut, että osa nuorista on niitä, joita hoidot todella auttavat.

En tajua mikä se wokemörkö on, jota mm. Sini pelkää. Todellisuudessa vastustuksen kohteena tänä päivänä olisi hänen oma äitinsä. Ja Sini etunenässä "taistelemassa".

Ongelma on se, että lapsen sukupuoliristiriita voi johtua todella monesta syystä, eikä sen pysyvyyttä pysty luotettavasti ennakoimaan ja transhoidot ovat peruuttamattomia ja kehoon voimakkaasti kajoavia. Kuten Kaltiala sanoi Hesarin haastattelussa, niin lasta/nuorta ei pidä kieltää ilmaisemasta itseään, mutta sukupuoliristiriitaa ei pidä myöskään vahvistaa, vaan seurata mihin tilanne kehittyy. Suurimmalla osallahan sukupuolipuoliristiriita häviää murrosiän loppuun mennessä ja usein ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta. On todettu, että sosiaalinen transitio on vakava psykologinen interventio, joka lukitsee lapsen ajattelua transition suuntaan.

Nyt muuten syyllistyit itse siihen niputtamiseen ja ajatusten pakkosyöttöön, josta syytätte muita.

Ehkä oot joku muu, kuin hän joka jauhaa transhausenäideistä koskien kaikkia heitä, jotka sallivat lapsensa avoimesti olla sukupuoleltaan moninaisia eli tuntea olevansa muutakin kuin syntymäsukupuoltaan. Kohdistin viestini hänelle, jos nyt jotenkin koit että laitoin sanoja sun suuhun. Toki kiva, että sinä vastasit.

Tuo mitä sanot, että "on todettu, että sosiaalinen transitio on vakava interventio", niin joo, jotkut tutkijat ovat joissain tapauksissa näin todenneet. Eli oikeasti tiedeyhteisö ei ole mitenkään yksiselitteisesti ja yleispätevästi näin todennut, vaan täysin päinvastaistakin tutkimustietoa on. Asia ei ole mustavalkoinen. Jo se, ettei kiellä lapsen sukupuolen kokemusta kuten Kaltiala neuvoo, on yhdellä tavalla sosiaalista transitiota.

Kerro miten käytännössä seurataan tilanteen kehittymistä, mutta ei vahvisteta lapsen sukupuolikokemusta? Mun mielestä suora lainaus Kaltialalta ei ollut, että sukupuoliristiriitaa ei pidä vahvistaa, vaan että lapsen sukupuolen kokemusta ei pidä ohjailla suuntaan tai toiseen, jos lapsi itse tuo tällaista kokemusta esiin. Juttu on nyt maksumuurin takana, niin ei voi tarkistaa.

Voisiko olla, että näin juuri näiden lasten perheet toimii? Eivät puske tai erityisesti vahvista mihinkään suuntaan vaan kuuntelevat lasta. Eivät kiellä kokemusta, vaan antavat lapsen kasvaa rauhassa. Kuitenkin käytännössä sukupuolikysymykset aina aika ajoin nousee esiin, vaikkei ne nyt mikään päivittäinen puheenaihe pidä olla. Mitä silloin lapselle vastataan?

Eli mitä on käytännössä se ettet kiellä, mutta et myös vahvista?

Kiistellyn Hollannin hoitomallin kehittäjät eivät suosittele varhaista sosiaalista transitiota. Myös UK:n lasten transiutustoimintaa tutkiva Cass Review toteaa sosiaalisen transition olevan vakava psykologinen interventio. Silti moni edistyksellinen toimija, kuten koulut tekevät sosiaalisia transitioita, jopa vanhempien vastustuksesta huolimatta tai vanhempien tietämättä.

Minäkään en muista Kaltialan tarkkaa sitaattia, mutta olettaakseni hän tarkoittaa sitä, että antaa lapsen/tai nuoren ilmaista sukupuolta haluamallaan tavalla, mutta ei vahvisteta ajatusta, että hän olisi väärää sukupuolta tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa. Eli lapselle pitää olla johdonmukainen, eikä valehdella biologisista tosiasioista, saati alkaa syöttämään transnarratiivia taaperolle. Sukupuoliasioista voi ja pitääkin puhua avoimesti, mutta ei lukita mitään. Jos lähdetään kovasti affirmoimaan, niin perääntyminen voi olla vaikeaa, jos asia on laajalti tiedossa ja kaveripiiri on rakentunut transidentiteetin ympärille.

Meillä on myös näitä "Transhausen-perheitä", jotka avoimesti vihervasemmiston tuella ajavat blokkerihoitojen vapauttamista lapsille ja juridisen sukupuolitiedon vaihtamista myös alaikäisille. Lainaukset ovat myös tässä ketjussa. Transhausen-perhe tekee lapsen oletetusta sukupuoliristiriidasta yleensä äidin erityisprojektin, jolla äiti saa huomiota itselleen. Lapsi on silloin eräänlainen asuste tai eksoottinen lemmikki.

Kyllä nuo ovat juuri ne tutkimukset ja lähteet, joihin ajattelinkin sinun viittaavan. Hollantilaiset ovat tuoneet esiin, että heidän tutkimuksiaan ei pidä käyttää yksiselitteisenä ohjenuorana. Eli jokaisen lääkärin on tehtävä tarkkaan harkittu päätös esim. blokkerihoidosta jokaisen potilaan kohdalla, eikä tulkita hollantilaisten tutkimuksia liian yleisellä tasolla. Tämän he ovat tuoneet esiin, mutta eivät ole pyörtäneet omia tutkimustuloksiaan, vaan edelleen määräävät myös blokkereita ja myös sosiaalinen transitio on mahdollinen. Se mitä he penäävät on varovaisuus ja sellainen heidän linjansa on käsittääkseni aina ollut. Myös Suomessa on hyvin varovainen linja.

Olisi kiinnostava kysyä Kaltialalta onko tuo mitä laitoit hänen linjakseen lähelläkään totuutta. Affirmointi ei tarkoita lukitsemista vaan nimenomaan lapsen kuuntelemista siinäkin tapauksessa, että hänen kokemuksensa muuttuu.

Tuo viimeinen kappale on täyttä tuubaa, jossa teet omia päätelmiäsi, niputat perheitä ja sumputat jotain omia mörköajatuksiasi heidän ajatuksikseen. Jo transhausen sanan käyttäminen kertoo, mikä on suhtautumisesi, eikä siinä taida silloin paljon väliä olla, mitä nuo ihmiset oikeasti tekevät tai ajattelevat.

Ongelma on se, että transhoidoista ei ole juurikaan tieteellisesti pätevää tutkimustietoa, eikä olisi eettistä tutkia niitä alaikäisillä. Blokkerihoidot ovat täysin kokeellisia, erityisesti normaalisti alkaneen murrosiän pysäyttämiseen. Hollannin tutkimusta on kritisoitu siitä, että tutkimukset eivät ole toistettavissa ja niiden otosryhmä oli tarkkaan valikoitu. Silti sitä on sovellettu ihan erilaisiin potilasryhmiin. On täysin eri asia, onko sukupuoliristiriita ollut jo lapsesta asti johdonmukainen, vai onko se ilmennyt vasta murrosiässä. Kaltiala puhuu lapsista tämän haastattelun kohdasta 18:37 alkaen. Muutenkin tosi mielenkiintoista ja selkeästi esitettyä asiaa:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tässä haastattelussa kohdassa 22.25-29.55 Kaltiala puhuu lapsen sosiaalisesti roolista, kun hän kokee kuuluvansa esim. vastakkaiseen sukupuoleen. Kaltialan mukaan siinä ei ole mitään ongelmaa ja lapsetkin yleensä suhtautuvat mutkattomasti, vaikka esim. luokassa olisi poika, joka sanoo olevansa tyttö ja muut suhtautuisivat tähän tyttönä. Kaltiala sanoo, että aikuiset ovat ne, jotka tuovat ennakkoluuloisia asenteitaan ja ne saattavat myös lapsiin tarttua.

Tärkeä asia on myös, että Kaltiala sanoo että kaikki kehityspolut tulisi pitää avoimena. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, että lapsi saa olla ja tulla kohdatuksi siinä omassa kokemuksessaan. Sehän on sosiaalista transitiota, eikä avoimuus sulje sitä pois. Sosiaalinen transitio ei tarkoita, että lyödään jotain lukkoon, vaan että saat sosiaalisesti olla muiden joukossa sellaisena kuin koet olevasi, vaikka se ajan saatossa muuttuisikin. Parhaimmillaan ei tule mitään isoja muutoksia tai kaapista tulemisia, vaan oot vaan se kuka olet ja kasvat siihen suuntaan mihin se kasvu luontevasti menee ilman, että kukaan ohjailee mitenkään.

Toki, jos on jotain liian innokkaita tai johonkin suuntaan painostavia vanhempia, niin se on huono juttu. Keho- ja kasvu rauha pitää olla. Myös aikuiset ansaitsisi sen ettei porukka 24/7 miettisi ja vatvoisi, mitä heillä on housuissa.

Sosiaalinen transitio vahvistaa ajattelua, että lapsi on oikeasti vastakkaisen sukupuolen edustaja, jos lasta puhutellaan ja kohdellaan vastakkaisen sukupuolen edustajana. Se on ihan eri asia kuin antaa lapsen ilmentää persoonallisuuttaan ja mieltymyksiään vapaasti. Affirmatiivisuus on aktiivista osallistumista ja vaikuttamista, eikä neutraalia tarkkailua.

Jos lasta on ennen kokemustaan vastakkaisesta sukupuolesta kohdeltu sen sukupuolen mukaisesti, miten se poikkeaa vahvistavana siitä toisesta sukupuolesta? Tarkoitan, että jos se alkuperäinen kohtelu ei vahvistanut riittävästi, miten se toisena sukupuolena kohtelu vahvistais vääristävästi? Onhan se samainen lapsi ollut vahva kokemaan itsensä vastakkaisena myös. Kuten Sinin äiti teki. Sini koki vahvasti olleensa poika ja häntä kohdeltiin sen mukaisesti. Ei ilmeisesti vahingoittanut millään tasolla, tai näin ei ainakaan ilmaissut asiaa.

Mitä pojan kohtelu tarkoittaa käytännössä? Eiköhän Sinin annettu olla ihan vain oma itsensä ilman sen kummempia "vahvistamisia". Jos Sini olisi pistetty blokkereille ja mastektomiaan, niin nyt hän ei olisi äiti, vaan katkera katuja.

No niin,mutta kun EI pistetty eikä kai olisi halunnutkaan joten... ??

Liian monessa perheessä kuitenkin pistetään. Eli ei pidä hoppuilla transiutuksen kanssa.

Suomessa?

Onko vain Suomessa sukupuoliristiriidasta kärsiviä lapsia?

Harrastatko jankkauskampanjoita muualla kuin Suomessa?

Pystyi hillitsemään itsesi yhden kokonaisen päivän? Mahtoi ottaa lujille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis sitä mieltä, että lomakkeissa pitäisi olla vain mies/nainen? Mihin sit muusujen pitäisi rastittaa? Ketä se haittaa, jos se muu on siellä mukana?

Vaikea kuvitella, että minkä tutkimuksen kannalta muusuus olisi relevantti tieto. Ehkä jossain sukupuolentutkimuksen temppelissä. Tai miksi viranomaisrekisterissä pitäisi olla tieto sukupuoli-identiteetistä. Onko muusulle edes yleispätevää ja loogisesti koherenttia määritelmää?

No sitähän ei välttis tiedäkään, jos sitä ei edes tutkita. Kaikkea voi kysellä, tilasto-ohjelmat sit tuottavat lukuja, jotka tulkitaan relevanteiksi tai ei-relevanteiksi.

Anna esimerkkejä, missä muusu-tieto olisi relevantti? Mitä muunsukupuolisuus edes tarkoittaa, jos sille ei ole yleispätevää määritelmää. Joku identifioituu muusuksi, entä sitten?

Missä sukupuoli on relevantti? Voisko olla samassa paikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

Olen eri: jos itselläni olisi esim. tyttö, joka ei halua pitää mekkoja ja on enemmän kiinnostunut jalkapallosta kuin barbinukeista, niin tottakai, ostaisin hänelle housuja ja antaisin hänen pitää lyhyttä tukkaa ja pelata jalkapalloa, koska tytötkin voi harrastaa perinteisesti poikien juttuja ilman että heidän täytyy "muuttua" pojiksi.

Samoin myös, jos pikkupoika on herkkä ja tykkää kaikesta kauniista, haluaa kokeilla äidin meikkejä ja tykkää pinkistä väristä, totta kai haluan vaalia hänen kauneudentajuaan, ostelisin hänelle vesivärejä ja antaisin hänen sisustaa huoneensa merenneitotyyliin ja pukeutua pinkkiin puseroon ja kihartaa hiuksiaan, koska pikkupoikien ei tarvitse muuttua tytöiksi pitääkseen kauniista asioista.

Yrittäisin myös estää heitä tekemästä mitään, mikä hajoittaa heidän terveen, toimivan kehonsa. Terveellistä ruokaa ja liikuntaa, jotta heistä ei kasvaisi ylipainoisia ja sairaita ym.

Ongelma tässä on se, että nämä uudet trans-lait koskettavat meitä kaikkia henkilökohtaisesti ja siten vaativat meitä kaikkia ottamaan kantaa trans-sukupuolisuuteen.

On meidän kaikkien ongelma, että miehet pääsevät nyt naisten "turvallisiin tiloihin" pelkästään ilmoitusasiana ja myös naisten turvakoteihin ja naisvankiloihin.

Kuinka paljon tässä on kyse homofobiasta? Tai siitä että lapsi omaa enemmän vastakkaisen sukupuolen piirteitä ja trans on nyt muotia?

Hyvää pohdintaa! Nykymuotoisessa transilmiössä on iso ripaus homofobiaa mukana ja sukupuolen määrittelemistä stereotyyppien, persoonallisuuden ja mieltymysten perusteella, mikä ei ole mitenkään edistyksellistä. Surullista, jos joku homoseksuaalinen nuori ajattelee, että elämä olisi parempaa transheterona. Homoseksuaalit ovat ylikorostunut ryhmä transhoitoihin hakeutuvien joukossa. Katujien joukossa on kaksinkertainen määrä lesboja heteronaisiin verrattuna. Monen katujan tarinassa toistuu teema, että tajusi liian myöhään olevansa maskuliininen nainen ja lesbo, eikä transmaskuliini. Lapsuusajan sukupuoliristiriita ennakoi yleensä aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja dysforia hälvenee suurimmalla osalla murrosiän loppuun mennessä.

Kysyn nyt ilmeisesti tyhmän kysymyksen, mutta haluan varmistua siitä, ymmärränkö oikein. Homofobia tässä yhteydessä tarkoittaa siis sitä, että mieluummin vaihtaa sukupuolta, kuin toteaa olevansa homoseksuaali? Kunnes huomaakin, et on mieluummin homo kuin trans.

Onko sit niin, että esim. transmies, joka on aina tykännyt miehistä, on luotettavammin trans, kun se ei perustu homofobiaan?

Eiköhän transkokemuksen luotettavuuden arviointi ole aika yksilöllinen asia, johon vaikuttaa monta tekijää.

Mutta joo, näin on, että jotkut kokevat homoseksuaalisuuden niin ahdistavana, että mieluummin olettavat olevansa trans. Ja joissain tapauksissa paine tulee ulkopuolelta, esim. Iranissa homo voi valita "sukupuolenkorjaushoidon" ja välttää kuolemantuomion. Brittiläisen transjärjestön johtaja Susie Green on sanonut TED talkissaan, että hänen miehensä ei kestänyt ajatusta, että heidän lapsensa olisi homo, mutta ilmeisesti oli ok sen kanssa, että lapselle tehtiin sukupuolenkorjausleikkaus 16 vuotiaana.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ok, sain taas uutta tietoa. Eli edelleen yhteiskunta on todella suuressa roolissa ns. väärien kokemusten kanssa. Siis heidän kohdalla, joilla se transkokemus perustuu muuhun, kuin oikeasti kehoristiriitaan (olikohan oikea ilmaisu?). 

Oikea transius on todella harvinainen ilmiö, ainoastaan joitakin promilleja väestöstä. Homoseksuaalejakaan ei ole kuin muutama prosentti väestöstä, mutta silti joka viides amerikkalainen opiskelijanuori identifioituu sateenkaari-ihmiseksi. Suomessakaan ei ole niin pientä kyläkoulua, etteikö löytyisi ainakin pari muusutyttöä. Eli suht harvinaisesta ilmiöstä on tullut jonkinlaista muotia. Käytännössä heteroihmiset haluavat olla queerejä, kuulua speshuljengiin ja saada sorretun ryhmän status. Eikä siinä mitään, mutta kun alkoivat päsmäröimään vähemmistöjen määritelmät ja suuntautumiset sisältämään heterot.

-eri

Homoseksuaalien määrä tutkimusten perusteella vaihtelee todella paljon. Bi voi olla jopa 20% väestöstä. Yleistymiseen voi todellakin vaikuttaa se ilmapiiri, mikä yhteiskunnassa sillä hetkellä on. Eli ei ihmisistä tule jotain jostain muotioikusta, sitä voidaan olla vapaammin, mitä on.

Varmaankin taas jotain tooodella luotettavia kyselytutkimuksia. "Identifioidun bisseksi, koska viehätyn naisista teoreettisesti, mutta käytännössä en sekstaisi toisen naisen kanssa." "Pussaan naisia baarissa saadakseni huomiota miehiltä."

Kiitos itsemäärittelyn, homoseksuaalisuudesta tulee itsemäärittelyasia ja speshulheterot voivat identifioitua homoiksi ja painostaa homoseksuaaleja heterosuhteisiin. Jos siis homoja jää jäljelle lapsena transiuttamisen jäljiltä.

No tulosten jakauma on aika iso hyvästä syystä. Mukana monia eri tutkimuksia. Eri tavoin tehtyjä. Ne on ihan luettavissa, et miten kukin tutkimus on toteutettu.

Kyselytutkimus ei siis ole ok, ihan makkariinko ajattelit, et pitäis mennä kattoo, kuka kenenkin kanssa harrastaa ja mitä?

Ketään ei saa painostaa mihinkään seksiin. Se on laissa jo kielletty.

"Ketään ei saa painostaa mihinkään seksiin. Se on laissa jo kielletty."

Miksi Seta, Sexpo, lukuisat muut transtoimijat, transaktivistit, transit ja vihervasemmisto sitten tekevät niin? Ovatko jotkut eheyttämisen ja painostamisen muodot sallitumpia kuin toiset?

Vierailija kirjoitti:

Miksi väärinajatteleviin naisiin käydään käsiksi? Heihin kohdistuva raivo lyö yli laitojen. Posie Parker sai turpiinsa Australiassa, JK Rowlingilla on poliisivartio, Riley Gaines joutui lukittautumaan turvahuoneeseen, ja Kathleen Stock tarvii poliisisaattueen. Ei miehiä näin kohdella.

Naisten rooli perinteisissä yhteiskunnallisissa asioissa on ollut aika kapea. Ehkä se on jäänne. Olihan naisten äänioikeustaistelukin aika väkivaltaista, ainakin maailmalla. Suomesta ei ole tietoa minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis sitä mieltä, että lomakkeissa pitäisi olla vain mies/nainen? Mihin sit muusujen pitäisi rastittaa? Ketä se haittaa, jos se muu on siellä mukana?

Vaikea kuvitella, että minkä tutkimuksen kannalta muusuus olisi relevantti tieto. Ehkä jossain sukupuolentutkimuksen temppelissä. Tai miksi viranomaisrekisterissä pitäisi olla tieto sukupuoli-identiteetistä. Onko muusulle edes yleispätevää ja loogisesti koherenttia määritelmää?

No sitähän ei välttis tiedäkään, jos sitä ei edes tutkita. Kaikkea voi kysellä, tilasto-ohjelmat sit tuottavat lukuja, jotka tulkitaan relevanteiksi tai ei-relevanteiksi.

Anna esimerkkejä, missä muusu-tieto olisi relevantti? Mitä muunsukupuolisuus edes tarkoittaa, jos sille ei ole yleispätevää määritelmää. Joku identifioituu muusuksi, entä sitten?

Missä sukupuoli on relevantti? Voisko olla samassa paikassa?

Sukupuoli on relevantti tieto aika monessa tilanteessa, sen sijaan tieto sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolikokemukseksesta on tarpeeton paitsi transaktivisteille ja sukupuolentutkimuksen laitoksella. Arkielämässä ja viranomaisrekistereissä sukupuoli-identiteetti on merkityksetön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

Olen eri: jos itselläni olisi esim. tyttö, joka ei halua pitää mekkoja ja on enemmän kiinnostunut jalkapallosta kuin barbinukeista, niin tottakai, ostaisin hänelle housuja ja antaisin hänen pitää lyhyttä tukkaa ja pelata jalkapalloa, koska tytötkin voi harrastaa perinteisesti poikien juttuja ilman että heidän täytyy "muuttua" pojiksi.

Samoin myös, jos pikkupoika on herkkä ja tykkää kaikesta kauniista, haluaa kokeilla äidin meikkejä ja tykkää pinkistä väristä, totta kai haluan vaalia hänen kauneudentajuaan, ostelisin hänelle vesivärejä ja antaisin hänen sisustaa huoneensa merenneitotyyliin ja pukeutua pinkkiin puseroon ja kihartaa hiuksiaan, koska pikkupoikien ei tarvitse muuttua tytöiksi pitääkseen kauniista asioista.

Yrittäisin myös estää heitä tekemästä mitään, mikä hajoittaa heidän terveen, toimivan kehonsa. Terveellistä ruokaa ja liikuntaa, jotta heistä ei kasvaisi ylipainoisia ja sairaita ym.

Ongelma tässä on se, että nämä uudet trans-lait koskettavat meitä kaikkia henkilökohtaisesti ja siten vaativat meitä kaikkia ottamaan kantaa trans-sukupuolisuuteen.

On meidän kaikkien ongelma, että miehet pääsevät nyt naisten "turvallisiin tiloihin" pelkästään ilmoitusasiana ja myös naisten turvakoteihin ja naisvankiloihin.

Kuinka paljon tässä on kyse homofobiasta? Tai siitä että lapsi omaa enemmän vastakkaisen sukupuolen piirteitä ja trans on nyt muotia?

Hyvää pohdintaa! Nykymuotoisessa transilmiössä on iso ripaus homofobiaa mukana ja sukupuolen määrittelemistä stereotyyppien, persoonallisuuden ja mieltymysten perusteella, mikä ei ole mitenkään edistyksellistä. Surullista, jos joku homoseksuaalinen nuori ajattelee, että elämä olisi parempaa transheterona. Homoseksuaalit ovat ylikorostunut ryhmä transhoitoihin hakeutuvien joukossa. Katujien joukossa on kaksinkertainen määrä lesboja heteronaisiin verrattuna. Monen katujan tarinassa toistuu teema, että tajusi liian myöhään olevansa maskuliininen nainen ja lesbo, eikä transmaskuliini. Lapsuusajan sukupuoliristiriita ennakoi yleensä aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja dysforia hälvenee suurimmalla osalla murrosiän loppuun mennessä.

Kysyn nyt ilmeisesti tyhmän kysymyksen, mutta haluan varmistua siitä, ymmärränkö oikein. Homofobia tässä yhteydessä tarkoittaa siis sitä, että mieluummin vaihtaa sukupuolta, kuin toteaa olevansa homoseksuaali? Kunnes huomaakin, et on mieluummin homo kuin trans.

Onko sit niin, että esim. transmies, joka on aina tykännyt miehistä, on luotettavammin trans, kun se ei perustu homofobiaan?

Eiköhän transkokemuksen luotettavuuden arviointi ole aika yksilöllinen asia, johon vaikuttaa monta tekijää.

Mutta joo, näin on, että jotkut kokevat homoseksuaalisuuden niin ahdistavana, että mieluummin olettavat olevansa trans. Ja joissain tapauksissa paine tulee ulkopuolelta, esim. Iranissa homo voi valita "sukupuolenkorjaushoidon" ja välttää kuolemantuomion. Brittiläisen transjärjestön johtaja Susie Green on sanonut TED talkissaan, että hänen miehensä ei kestänyt ajatusta, että heidän lapsensa olisi homo, mutta ilmeisesti oli ok sen kanssa, että lapselle tehtiin sukupuolenkorjausleikkaus 16 vuotiaana.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ok, sain taas uutta tietoa. Eli edelleen yhteiskunta on todella suuressa roolissa ns. väärien kokemusten kanssa. Siis heidän kohdalla, joilla se transkokemus perustuu muuhun, kuin oikeasti kehoristiriitaan (olikohan oikea ilmaisu?). 

Oikea transius on todella harvinainen ilmiö, ainoastaan joitakin promilleja väestöstä. Homoseksuaalejakaan ei ole kuin muutama prosentti väestöstä, mutta silti joka viides amerikkalainen opiskelijanuori identifioituu sateenkaari-ihmiseksi. Suomessakaan ei ole niin pientä kyläkoulua, etteikö löytyisi ainakin pari muusutyttöä. Eli suht harvinaisesta ilmiöstä on tullut jonkinlaista muotia. Käytännössä heteroihmiset haluavat olla queerejä, kuulua speshuljengiin ja saada sorretun ryhmän status. Eikä siinä mitään, mutta kun alkoivat päsmäröimään vähemmistöjen määritelmät ja suuntautumiset sisältämään heterot.

-eri

Homoseksuaalien määrä tutkimusten perusteella vaihtelee todella paljon. Bi voi olla jopa 20% väestöstä. Yleistymiseen voi todellakin vaikuttaa se ilmapiiri, mikä yhteiskunnassa sillä hetkellä on. Eli ei ihmisistä tule jotain jostain muotioikusta, sitä voidaan olla vapaammin, mitä on.

Varmaankin taas jotain tooodella luotettavia kyselytutkimuksia. "Identifioidun bisseksi, koska viehätyn naisista teoreettisesti, mutta käytännössä en sekstaisi toisen naisen kanssa." "Pussaan naisia baarissa saadakseni huomiota miehiltä."

Kiitos itsemäärittelyn, homoseksuaalisuudesta tulee itsemäärittelyasia ja speshulheterot voivat identifioitua homoiksi ja painostaa homoseksuaaleja heterosuhteisiin. Jos siis homoja jää jäljelle lapsena transiuttamisen jäljiltä.

No tulosten jakauma on aika iso hyvästä syystä. Mukana monia eri tutkimuksia. Eri tavoin tehtyjä. Ne on ihan luettavissa, et miten kukin tutkimus on toteutettu.

Kyselytutkimus ei siis ole ok, ihan makkariinko ajattelit, et pitäis mennä kattoo, kuka kenenkin kanssa harrastaa ja mitä?

Ketään ei saa painostaa mihinkään seksiin. Se on laissa jo kielletty.

"Ketään ei saa painostaa mihinkään seksiin. Se on laissa jo kielletty."

Miksi Seta, Sexpo, lukuisat muut transtoimijat, transaktivistit, transit ja vihervasemmisto sitten tekevät niin? Ovatko jotkut eheyttämisen ja painostamisen muodot sallitumpia kuin toiset?

En tiedä, miksi tekevät ja tekevätkö edes. Täällä sitä jankattu, muualta en oo tästä kuullut. Jos näin tapahtuu ihan missä tahansa, se on väärin ja kielletty sekä moraalisesti että laissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis sitä mieltä, että lomakkeissa pitäisi olla vain mies/nainen? Mihin sit muusujen pitäisi rastittaa? Ketä se haittaa, jos se muu on siellä mukana?

Vaikea kuvitella, että minkä tutkimuksen kannalta muusuus olisi relevantti tieto. Ehkä jossain sukupuolentutkimuksen temppelissä. Tai miksi viranomaisrekisterissä pitäisi olla tieto sukupuoli-identiteetistä. Onko muusulle edes yleispätevää ja loogisesti koherenttia määritelmää?

No sitähän ei välttis tiedäkään, jos sitä ei edes tutkita. Kaikkea voi kysellä, tilasto-ohjelmat sit tuottavat lukuja, jotka tulkitaan relevanteiksi tai ei-relevanteiksi.

Anna esimerkkejä, missä muusu-tieto olisi relevantti? Mitä muunsukupuolisuus edes tarkoittaa, jos sille ei ole yleispätevää määritelmää. Joku identifioituu muusuksi, entä sitten?

Missä sukupuoli on relevantti? Voisko olla samassa paikassa?

Muusu ei ole sukupuoli, vaan identiteetti. Vai mikä on muusun lisääntymisrooli ja millaisia sukusoluja muusu tuottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Biologisten tosiasioiden toteaminen ei ole typistämistä. Naisen nimittäminen kohdulliseksi, pillulliseksi, menstruoijaksi, etureiäksi, tai synnyttäjäksi on typistämistä kehonosiksi ja ruumiintoiminnoiksi. Naiseuden määrittely alistuvuudeksi, bimboiluksi, röyhelöiksi, korkkareiksi tai päänsisäiseksi tunteeksi on typistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis sitä mieltä, että lomakkeissa pitäisi olla vain mies/nainen? Mihin sit muusujen pitäisi rastittaa? Ketä se haittaa, jos se muu on siellä mukana?

Vaikea kuvitella, että minkä tutkimuksen kannalta muusuus olisi relevantti tieto. Ehkä jossain sukupuolentutkimuksen temppelissä. Tai miksi viranomaisrekisterissä pitäisi olla tieto sukupuoli-identiteetistä. Onko muusulle edes yleispätevää ja loogisesti koherenttia määritelmää?

No sitähän ei välttis tiedäkään, jos sitä ei edes tutkita. Kaikkea voi kysellä, tilasto-ohjelmat sit tuottavat lukuja, jotka tulkitaan relevanteiksi tai ei-relevanteiksi.

Anna esimerkkejä, missä muusu-tieto olisi relevantti? Mitä muunsukupuolisuus edes tarkoittaa, jos sille ei ole yleispätevää määritelmää. Joku identifioituu muusuksi, entä sitten?

Missä sukupuoli on relevantti? Voisko olla samassa paikassa?

Sukupuoli on relevantti tieto aika monessa tilanteessa, sen sijaan tieto sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolikokemukseksesta on tarpeeton paitsi transaktivisteille ja sukupuolentutkimuksen laitoksella. Arkielämässä ja viranomaisrekistereissä sukupuoli-identiteetti on merkityksetön.

Eli eikö pitäis olla siis kolmatta vaihtoehtoa, ja muusujen pitäis valita jompi kumpi? Tod. näk. jättäisivät vastaamatta kokonaan. Kolmas vaihtoehto pitäis jättää siis pois, koska ei-muusuja ärsyttää? Miten se on keneltäkään pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Mikä naiseudessa ja naisen kehollisissa piirteissä on alentavaa? Ettei nyt vain mikään misogynian kaltainen pyrkisi pintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis sitä mieltä, että lomakkeissa pitäisi olla vain mies/nainen? Mihin sit muusujen pitäisi rastittaa? Ketä se haittaa, jos se muu on siellä mukana?

Vaikea kuvitella, että minkä tutkimuksen kannalta muusuus olisi relevantti tieto. Ehkä jossain sukupuolentutkimuksen temppelissä. Tai miksi viranomaisrekisterissä pitäisi olla tieto sukupuoli-identiteetistä. Onko muusulle edes yleispätevää ja loogisesti koherenttia määritelmää?

No sitähän ei välttis tiedäkään, jos sitä ei edes tutkita. Kaikkea voi kysellä, tilasto-ohjelmat sit tuottavat lukuja, jotka tulkitaan relevanteiksi tai ei-relevanteiksi.

Anna esimerkkejä, missä muusu-tieto olisi relevantti? Mitä muunsukupuolisuus edes tarkoittaa, jos sille ei ole yleispätevää määritelmää. Joku identifioituu muusuksi, entä sitten?

Missä sukupuoli on relevantti? Voisko olla samassa paikassa?

Sukupuoli on relevantti tieto aika monessa tilanteessa, sen sijaan tieto sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolikokemukseksesta on tarpeeton paitsi transaktivisteille ja sukupuolentutkimuksen laitoksella. Arkielämässä ja viranomaisrekistereissä sukupuoli-identiteetti on merkityksetön.

Eli eikö pitäis olla siis kolmatta vaihtoehtoa, ja muusujen pitäis valita jompi kumpi? Tod. näk. jättäisivät vastaamatta kokonaan. Kolmas vaihtoehto pitäis jättää siis pois, koska ei-muusuja ärsyttää? Miten se on keneltäkään pois?

Mikä se muusu-tiedon relevanttius siis on? Muu kuin muusu-identifioituvien mielenpahoittumisen välttäminen. Eihän siellä ole tuhansia muitakaan identiteettejä, ei astraaligenderiä, kivigenderiä, kuunsädegenderiä, eikä turrigenderiä.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa:

https://twitter.com/moleatthedoor/status/1663882422750961666

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis sitä mieltä, että lomakkeissa pitäisi olla vain mies/nainen? Mihin sit muusujen pitäisi rastittaa? Ketä se haittaa, jos se muu on siellä mukana?

Vaikea kuvitella, että minkä tutkimuksen kannalta muusuus olisi relevantti tieto. Ehkä jossain sukupuolentutkimuksen temppelissä. Tai miksi viranomaisrekisterissä pitäisi olla tieto sukupuoli-identiteetistä. Onko muusulle edes yleispätevää ja loogisesti koherenttia määritelmää?

No sitähän ei välttis tiedäkään, jos sitä ei edes tutkita. Kaikkea voi kysellä, tilasto-ohjelmat sit tuottavat lukuja, jotka tulkitaan relevanteiksi tai ei-relevanteiksi.

Anna esimerkkejä, missä muusu-tieto olisi relevantti? Mitä muunsukupuolisuus edes tarkoittaa, jos sille ei ole yleispätevää määritelmää. Joku identifioituu muusuksi, entä sitten?

Missä sukupuoli on relevantti? Voisko olla samassa paikassa?

Sukupuoli on relevantti tieto aika monessa tilanteessa, sen sijaan tieto sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolikokemukseksesta on tarpeeton paitsi transaktivisteille ja sukupuolentutkimuksen laitoksella. Arkielämässä ja viranomaisrekistereissä sukupuoli-identiteetti on merkityksetön.

Eli eikö pitäis olla siis kolmatta vaihtoehtoa, ja muusujen pitäis valita jompi kumpi? Tod. näk. jättäisivät vastaamatta kokonaan. Kolmas vaihtoehto pitäis jättää siis pois, koska ei-muusuja ärsyttää? Miten se on keneltäkään pois?

"Ei ole keneltäkään pois" ei ole mikään argumentti. Aika moni transien/aktivistien vaatima asia on naisilta ja homoseksuaaleilta pois ja niistä on kerrottu. Mutta kuuroille korville menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Biologisten tosiasioiden toteaminen ei ole typistämistä. Naisen nimittäminen kohdulliseksi, pillulliseksi, menstruoijaksi, etureiäksi, tai synnyttäjäksi on typistämistä kehonosiksi ja ruumiintoiminnoiksi. Naiseuden määrittely alistuvuudeksi, bimboiluksi, röyhelöiksi, korkkareiksi tai päänsisäiseksi tunteeksi on typistämistä.

Eli se, että joku on vaginallinen on biologinen tosiasia, mutta se että joku on kohdullinen ei ole biologinen tosiasia. Logiikkasi on kyllä tosi speshulia.

Tehdäänkin pieni logiikan harjoitus. Kenellä on kohtu? Osaisitko vastata ilman kehäpäätelmää, mielellään yhdellä sanalla? Esimerkiksi "kohdullisella on kohtu" on kehäpäätelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

No useimmat eivät kylläkään ajattele kehon anatomiaan ja fysiikkaan luonnostaan kuuluvia  ruumiinosia (etenkään sukupuolielimiä) minään sinänsä  'symboleina'.  (poikkeuksena ehkä vain kädet ,niiden sormet ja kämmenet jossain merkissä esim. suuntaa, avauskohtaa tms. osoittamassa )

Eläimistä puhuttaessa puhutaan kyllä mm. 'kädellisten' ja vielä  yleistetymmin  'nisäkkäiden'luokasta, mutta ei sen sijaan mistään 'peniksellisistä, tai 'vaginallisista' .

Näiden sanojen käyttö on eläinopissa ja sen biologisissa jaotteluissa aivan niihin kuulumatonta ja vierasta kielenkäyttöä .

"Ei ole keneltäkään pois!" "Kukaan ei häivytä mitään!" "Ketään ei pakoteta ideologiseen puheeseen!"

THL: hold my beer!

"Muista sukupuolen moninaisuus. Vältä ilmaisuja molemmat, kummatkin ja vastakkaiset sukupuolet."

"Ota huomioon perheiden ja vanhemmuuden moninaisuus. Hyviä sukupuolineutraaleja sanoja ovat esimerkiksi kumppani, puoliso, vanhempi tai kotiväki."

https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tasa…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Biologisten tosiasioiden toteaminen ei ole typistämistä. Naisen nimittäminen kohdulliseksi, pillulliseksi, menstruoijaksi, etureiäksi, tai synnyttäjäksi on typistämistä kehonosiksi ja ruumiintoiminnoiksi. Naiseuden määrittely alistuvuudeksi, bimboiluksi, röyhelöiksi, korkkareiksi tai päänsisäiseksi tunteeksi on typistämistä.

Eli se, että joku on vaginallinen on biologinen tosiasia, mutta se että joku on kohdullinen ei ole biologinen tosiasia. Logiikkasi on kyllä tosi speshulia.

Tehdäänkin pieni logiikan harjoitus. Kenellä on kohtu? Osaisitko vastata ilman kehäpäätelmää, mielellään yhdellä sanalla? Esimerkiksi "kohdullisella on kohtu" on kehäpäätelmä.

Naisella on (jos on), jos taas ei ole,niin siinä tapauksessa ei sitten ole.

Onpa yllättävä uutinen: penistä vaginaan -seksiä harrastava nainen tuli raskaaksi. Stop the press!

"I took a pregnancy test, and it was positive. I'd been off testosterone for a while due to some health issues. It was like my whole world just stopped. That everything, all my manlihood that I've worked hard for, for so long, just completely felt like it was erased."

https://twitter.com/GlamourMagUK/status/1664228410988822529

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis sun mielestä on pikkumaista, että mua häiritsee, että joudun tekemään töitäni väärin (esim. sijoittamaan tutkimukseen teoreettisesti täysin epävalideja kategorioita) mutta sun mielestä ei ole pikkumaista, että vähemmistöt vaativat mua näin tekemään, koska muu "uhkaa heidän ihmisoikeuksiaan"? Millä perusteella?

Jos nää on mitättömiä asioita, joiden ei pitäisi kenekään elämää häiritä, niin miksei nää "vähemmistöt" voi vaan elää elämäänsä vaatimatta muita osallistumaan fantasioihinsa?

(Vähemmistöt lainausmerkeissä, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja se oikea vähemmistöön kuuluminen on vähän eri juttu kuin ahdistuminen siitä, ettei saa yhteiskuntaa validoimaan jotain viime viikolla netistä löytämäänsä spesiaaliglitterunicorn-sukupuoltaan.)

Siis mitä ihmettä?? Joudut työssäsi ottamaan huomioon mielestäsi epävalideja kategorioita? Voi voi, mahtaa olla raskasta. Kuinka kauan ne vanhat kategoriat ovat olleet samoja? 

Minäkin joudun jo lähes valmiissa tutkimuksessa huomioimaan jotain ihan uutta, kun uutta tietoa ja uusi näkökulma on pulpahtanut pintaan tämän tutkimuksen aikana. Saamarin tieteen paradigma, kun tällain häiritsee mun tekosia ja pitää oppia jotain ihan muuta, kuin mitä viimeiset nelkytvuotta ollut. 

Kaikki paradigman muutokset eivät ole hyödyllisiä. Sellainen paradigma, joka sisällyttää penikset naiseuden ja lesbouden määritelmään, joutaa roskakoriin.

-eri

Onko vagina osa naiseuden määritelmää?

Yleensä ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina, ellei hänellä ole lisääntymiselimistöön vaikuttava kehityspoikkeama. Useimmat ymmärtävät peniksen miehen symboliksi. Vai mikä on sinun määritelmäsi naiselle?

"Ihmislajin aikuisella naaraalla on vagina". Ja transaktivistit typistävät naiset alentaviin sanoihin ja kehonosiin...

Biologisten tosiasioiden toteaminen ei ole typistämistä. Naisen nimittäminen kohdulliseksi, pillulliseksi, menstruoijaksi, etureiäksi, tai synnyttäjäksi on typistämistä kehonosiksi ja ruumiintoiminnoiksi. Naiseuden määrittely alistuvuudeksi, bimboiluksi, röyhelöiksi, korkkareiksi tai päänsisäiseksi tunteeksi on typistämistä.

Olisko mies sit munakas?