IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainoa ja kansanmur haa, sanon minä!

"Transurheilija raivostui kohu­päätöksestä: ”Tämä on väki­valtaa!”

Emily Bridges ei pitänyt Britannian pyöräilyliiton linjauksesta."

"– Tämä on väkivaltaa! hän puhisi sosiaalisessa mediassa pyöräilysivusto Cycling Weeklyn mukaan.

Julkaisun mukaan Bridges vihjaili, että Britannian hallitus ihailisi yhdysvaltalaista äärioikeistolaista presidenttiehdokasta Ron DeSantisia, joka on Bridgesin mukaan tunnettu transvastaisesta politiikasta.

– Britannian pyöräilyliitto tukee tätä. He yrittävät tuhota meidät.

– Liitto on rikkinäinen organisaatio. Kilpailu kuolee, eivätkä he tee muuta kuin keräävät sponsorirahaa öljy-yhtiöiltä ja käyvät kulttuurisotaa. He eivät välitä urheilun monimuotoisuudesta. Pyöräily on edelleen yksi valkoisimmista ja heterovaltaisimmista urheilulajeista, Bridges jatkoi."

https://www.is.fi/urheilu/art-2000009615141.html

Ketjun mukaan draama, hyperbola ja hyperventilointi eivät liity transeihin mitenkään. Onko joku lukenut Emilyn koko ulostulon, aika rajua settiä.

Eli kun yksi sekoilee, liittyy se kaikkiin transeihin? Mitä viiteryhmää itse edustat? Ovatko kaikki sinun edustamasi ihmiset kuin sinä?

Kannattaa edelleen harjoitella erilaisten tekstien lukutaitoa. Kai ihmisellä on vielä vapaus omiin mielipiteisiin ja havaintoihin ja esittää niitä keskustelupalstalla? Kukaan ei ole sanonut, että ihan jokainen maailman trans on samanlainen, jos huomioi transnaisten käytöksessä toistuvia kaavoja, kuten draamailun ja uhriutumisen. Samalla tavalla ajattelevia transnaisurheilijoita on useita muitakin. Jännää, että sinulla ei ole varsinaisesta tekstistä mitään sanottavaa.

Jännää, ettei sulla ole logiikkaa tässä ollenkaan. On oikeus mielipiteeseen, ja nähdä kaavoja kun joku tekee jotain? Ok, mut mitä sinä teet, joka on sit kaava koko sun viitetyhmässä? Nyt kyse on just siitä, että puolustelet oikeuttas nähdä kaavoja ja yleistät yhden esimerkin avulla. Eikö niitä yleistyksiä saa tehdä muiden kohdalla? Miten se on loukkaavaa kysellä vastaavaa omalla kohdalla?

Miten liittyy erilaisten tekstien lukutaitoon?

Luuletko, että narsistisia ja aggressiivisia transnaisia on vain yksi koko maailmassa. Mikäli olet huomannut, niin tämä on keskustelupalsta, eikä mikään tiedefoorumi. Suurempaa ilmiötä voi havainnollisaa yksilötarinalla. Esimerkiksi fiktiossa on yleistä, että suurta yhteiskunnallista muutosta kuvataan yksilön tai perheen tai muun pienyhteisön tarinan kautta. Lähtökohtaisesti keskustelussa jaetaan omia havaintoja, eikä tarvitse erikseen huomauttaa, että joka ikinen maailman transihminen ei sitten ole tällainen. Kokenut tekstien lukija ymmärtää kyllä. Transit eivät tarvitse esilukijaa eikä valon ja valkeuden soturia tuekseen.

Kyllä aikuisten keskustelussa pitää saada haukkua vaan! Eikä kukaan saa puolustaa! Ei kukaan kaipaa valkeuden tai valon soturia puolelleen! Pimeyttä ja kurjuutta vaan! Ja sitä tämä ketju tarjoaa!

Ketä on haukuttu? Eri mieltä oleminen, transilmiön negatiivisten aspektien ja logiikan aukkojen osoittaminen ei ole haukkumista. Sen sijaan ripulipaskaksi, huonoksi äidiksi, rumaksi, transnaiseksi ja ihmisperseeksi nimittely on haukkumista. Tietysti se keljuttaa, ettei pärjää keskustelussa ilman argumentteja. Jännä, että näitä joutuu kertaamaan aikuisten palstalla. Pitäisiköhän tänne olla ikäraja.

Jännä, et (oletettavasti) aikuinen ihminen aikuisten palstalla osaa lukea vain joka toisen kommentin.

Jännästi tuntuu, että sinäkään et ole kovin taitava tai halukas tulkitsemaan viestejä hyväntahtoisesta näkökulmasta, muiden kirjoittajien konteksteja ja intentioita miettien?

Huomaatko muuten, että menit jälleen kerran henkilöön ketjun aiheen sijaan. Vaivasi tuntuu kroonistuneen. Kumpaa pinoa olet kasvattanut tänään enemmän:

1) muiden keskustelijoiden ruotimista, vai

2) ketjun aihepiirin käsittelyä?

Sinä et sit mennyt henkilöön, vaan...?

Mikä tuossa meni henkilöön? En verrannut ketään tai kenenkään ajatuksia ruoansulatuselimistön lopputuotteeseen, vaan osoitin ajelusi kaksilla rattailla.

Yhtäpaljon kuin minä menin, kun totesin sinun lukevan vain joka toisen kommentin, ilmeisesti. Meistä kahdesta vain sinä oot puhunut löysästä kakasta. En ymmärrä viittaustasi kaksiin rattaisiin. Oot kyl maininnut ne ennenkin. On taas näitä hokemia. Ei jaksa.

Totesit samalla tavalla neutraalisti kuin Rowling totesi, että vain naiset menstruoivat? Tai kun alakoululainen halusi tehdä neutraalin "sukupuolia on kaksi" -kangaskassin? Siinä viitattiin myös muihin viesteihin, jossa toistuu sama kaava.

Näin sivusta seurattuna. Kyllä hän puhuu aivan yhtä "neutraalisti" kuin sinäkin puhut. Sinä usein haluat jotenkin kuittailla toisille. Et ole mitenkään neutraali, vaikka ilmeisesti itse luulet niin.

En olekaan väittänyt olevani neutraali tai Kumbayan laulaja, kuten nämä omia oppejaan huonosti noudattavat asiallisuuden perääjät ja sillanrakentajat. Olen vain huomauttanut kaksoisstandardeista. Tässähän pitäisi olla imarreltu, kun olemistani on puitu sivukaupalla useita päiviä! Aikamoiset esseet olette kyllä saaneet loihdittua anonyymeistä keskustelijoista. Olen selvästi osunut johonkin hermoon. Mieluusti lukisin vasta-argumenttejakin.

Miksi vaadit muilta neutraaliutta? Ei saa yhtään mennä henkilöösi hui!

Olet kyllä hyvin jännä ihminen täytyy myöntää.

Kiitos! Vaadin neutraaliutta neutraaliuden vaatijoilta, joiden on hankala itse noudattaa vaatimustaan asiallisuudesta. Huomautan vain kaksoisstandardista. Ei sullakaan taida ihan kaikki muumit kanootissa olla.

Mä en ainakaan yritä olla mitenkään neutraali sun kanssa. Oot tehny selväksi, että olet todella raskas ja tökerö ihminen. Vähän niin kuin metsä vastaan sulle.

Helpottiko? Anna tulla vaan, niin läheisesi pääsevät vähän aikaa helpommalla purkauksesi jälkeen.

Jos nyt ihan hetkeksi pysähdyn tämän ajatuksen äärelle, niin todellakin toivon, että sulla olisi joku läheinen, joka tekisi tämän sun pakkomielteen suhteen intervention. Ei oo tervettä tällainen ja tosiaan iteki poistun taas, kiitos kun muistutit, miten sairasta tää homma on.

Oon ollut täällä keskustelussa nyt vaihteeksi muutaman päivän linjoilla. Pidän välillä muutaman viikon taukoa tai sit en osallistu ollenkaan. Voin olla vaikka kokonaan veke näistä vauvan transkeskusteluista. Pystytkö sä?

On olemassa diagnoosi ihmiselle, joka tarkoituksella hakeutuu itselleen kärsimystä aiheuttavien asioiden pariin.

Jännästi toiset muuttuvat sitä ilkeämmiksi, mitä vähemmän kykenevät vastaamaan järkeviin kommentteihin.

Tää, joka on vain oma itsensä, ei laula kumbayaa, eikä ees yritä olla neutraali ei selkeästi kestä muiltä vastaavaa asennetta. Tässä keskustelussa tyyppien herkkyys loukkaantua ja kiukutella on suorassa suhteessa heidän asenteeseen transeja ja erimielisi kohtaan.

On vain yksi osapuoli ja viiteryhmä, joka menee henkilöön ja solvauksiin. Voit miettiä, että edistääkö asiaanne ja hyväksyntäänne.

En kyl kaipaa teidän hyväksyntää millään tasolla. Toivoisin vaan, ettette mustamaalaa transeja noin kategoriaesti, kuin täällä tapahtuu.

Eri asia olla huolissaan siitä, että joku pyrkii naisten pukkareihin väärin perustein, kuin järjestelmällisesti pilkata kommentein: kun transit lähellä, ei homofobia kaukana, tai transit rääkyy tai

tässä vaan puolustetaan naisia, lapsia ja homoja transeja vastaan. Tää kaikki on järjestelmällistä mustamaalausta ja pyrkii luomaan negatiivista ilmapiiriä transeja vastaan. Ei mikään muu. Eli kyllä ne nega lähtee teistä. Jos lopetatte heidän alaspainamisen, loppuu länkytys tässä ketjussa myös.

Vakuutuitko oikein itsekään? Aikuinen ihminen ottaa vastuun itsestään ja teoistaan, eikä syytä muita huonosta käytöksestään. Miksi sekoitat taas transit itsemäärittelyn kritiikkiin? Transit saivat elää ihan rauhassa, ennen kuin aloitte vaatimaan itsemäärittelyä ja sukupuolten ja suuntautumisten määrittelyä identiteettipohjaiseksi. Harva ihmisryhmä on mielissään oikeuksiensa, tilojensa ja määritelmänsä kolonisoinnista.

Olen hyvin vakuuttunut omista näkemyksistä ja kannanotoista. Ja kannan kyllä vastuun myös. Mikä sai sinut luulemaan muuta?

Miten sekoitan transit itsemäärittelyyn? Täällä haukutaan ja mustamaalataan transeja kategorisesti. Sitä vastaanko ei saisi mitään sanoa? Miten se sekoittuu itsemäärittelyn kritiikkiin? Eihän se ole kuin osittain ketjun aihe. Pääaihe on käsittääkseni Sinin purkaus transeihin liittyen. 

Transit saavat itse kertoa, kuinka rauhassa saivat elää ennen tätä kevättä. Taitais olla (teidän narratiivin mukaan) ainoa seksuaalinen vähemmistö, joka on saanut elää rauhassa kaikelta syrjinnältä ja pilkalta. 

Erilaisten tilastojen perusteella homoseksuaaleihin, erityisesti homomiehiin, kohdistuu paljon enemmän väkivaltaa ja viharikoksia kuin transeihin. Länsimaiden valkoiset transit ovat yksi turvatuimmista vähemmistöistä.

No hyvä näin, mutta pitäiskö heidän ensin kärsiä paljon enemmän, että armahtaisitte heidät? Kärsivät syrjinnästä ja väkivallasta silti. 

Jaaaa olikin aika siirtää maalitolppaa. Juuri sitä tarkoitin, että transien pitää kärsiä enemmän. Tarvitseeko vielä lisätä, että jälkimmäinen lause oli sarkasmia?

Mikä on tää maalitolppajuttu? Välillä luulen ymmärtäväni, mut sit tolppa siir...eiku en ymmärräkään. Sitä käytetään niin erilaisissa yhteyksissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

Olen eri: jos itselläni olisi esim. tyttö, joka ei halua pitää mekkoja ja on enemmän kiinnostunut jalkapallosta kuin barbinukeista, niin tottakai, ostaisin hänelle housuja ja antaisin hänen pitää lyhyttä tukkaa ja pelata jalkapalloa, koska tytötkin voi harrastaa perinteisesti poikien juttuja ilman että heidän täytyy "muuttua" pojiksi.

Samoin myös, jos pikkupoika on herkkä ja tykkää kaikesta kauniista, haluaa kokeilla äidin meikkejä ja tykkää pinkistä väristä, totta kai haluan vaalia hänen kauneudentajuaan, ostelisin hänelle vesivärejä ja antaisin hänen sisustaa huoneensa merenneitotyyliin ja pukeutua pinkkiin puseroon ja kihartaa hiuksiaan, koska pikkupoikien ei tarvitse muuttua tytöiksi pitääkseen kauniista asioista.

Yrittäisin myös estää heitä tekemästä mitään, mikä hajoittaa heidän terveen, toimivan kehonsa. Terveellistä ruokaa ja liikuntaa, jotta heistä ei kasvaisi ylipainoisia ja sairaita ym.

Ongelma tässä on se, että nämä uudet trans-lait koskettavat meitä kaikkia henkilökohtaisesti ja siten vaativat meitä kaikkia ottamaan kantaa trans-sukupuolisuuteen.

On meidän kaikkien ongelma, että miehet pääsevät nyt naisten "turvallisiin tiloihin" pelkästään ilmoitusasiana ja myös naisten turvakoteihin ja naisvankiloihin.

Kuinka paljon tässä on kyse homofobiasta? Tai siitä että lapsi omaa enemmän vastakkaisen sukupuolen piirteitä ja trans on nyt muotia?

Pikkasen kaukaa haettua niputtaa tää pukkarikysymys lasten harrastuksiin tai mieltymyksiin. Jos ovatkin saman lain alla, ne ovat eri asioita ja sellaisina ne on käsiteltävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

Olen eri: jos itselläni olisi esim. tyttö, joka ei halua pitää mekkoja ja on enemmän kiinnostunut jalkapallosta kuin barbinukeista, niin tottakai, ostaisin hänelle housuja ja antaisin hänen pitää lyhyttä tukkaa ja pelata jalkapalloa, koska tytötkin voi harrastaa perinteisesti poikien juttuja ilman että heidän täytyy "muuttua" pojiksi.

Samoin myös, jos pikkupoika on herkkä ja tykkää kaikesta kauniista, haluaa kokeilla äidin meikkejä ja tykkää pinkistä väristä, totta kai haluan vaalia hänen kauneudentajuaan, ostelisin hänelle vesivärejä ja antaisin hänen sisustaa huoneensa merenneitotyyliin ja pukeutua pinkkiin puseroon ja kihartaa hiuksiaan, koska pikkupoikien ei tarvitse muuttua tytöiksi pitääkseen kauniista asioista.

Yrittäisin myös estää heitä tekemästä mitään, mikä hajoittaa heidän terveen, toimivan kehonsa. Terveellistä ruokaa ja liikuntaa, jotta heistä ei kasvaisi ylipainoisia ja sairaita ym.

Ongelma tässä on se, että nämä uudet trans-lait koskettavat meitä kaikkia henkilökohtaisesti ja siten vaativat meitä kaikkia ottamaan kantaa trans-sukupuolisuuteen.

On meidän kaikkien ongelma, että miehet pääsevät nyt naisten "turvallisiin tiloihin" pelkästään ilmoitusasiana ja myös naisten turvakoteihin ja naisvankiloihin.

Kuinka paljon tässä on kyse homofobiasta? Tai siitä että lapsi omaa enemmän vastakkaisen sukupuolen piirteitä ja trans on nyt muotia?

Hyvää pohdintaa! Nykymuotoisessa transilmiössä on iso ripaus homofobiaa mukana ja sukupuolen määrittelemistä stereotyyppien, persoonallisuuden ja mieltymysten perusteella, mikä ei ole mitenkään edistyksellistä. Surullista, jos joku homoseksuaalinen nuori ajattelee, että elämä olisi parempaa transheterona. Homoseksuaalit ovat ylikorostunut ryhmä transhoitoihin hakeutuvien joukossa. Katujien joukossa on kaksinkertainen määrä lesboja heteronaisiin verrattuna. Monen katujan tarinassa toistuu teema, että tajusi liian myöhään olevansa maskuliininen nainen ja lesbo, eikä transmaskuliini. Lapsuusajan sukupuoliristiriita ennakoi yleensä aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja dysforia hälvenee suurimmalla osalla murrosiän loppuun mennessä.

Kysyn nyt ilmeisesti tyhmän kysymyksen, mutta haluan varmistua siitä, ymmärränkö oikein. Homofobia tässä yhteydessä tarkoittaa siis sitä, että mieluummin vaihtaa sukupuolta, kuin toteaa olevansa homoseksuaali? Kunnes huomaakin, et on mieluummin homo kuin trans.

Onko sit niin, että esim. transmies, joka on aina tykännyt miehistä, on luotettavammin trans, kun se ei perustu homofobiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

Olen eri: jos itselläni olisi esim. tyttö, joka ei halua pitää mekkoja ja on enemmän kiinnostunut jalkapallosta kuin barbinukeista, niin tottakai, ostaisin hänelle housuja ja antaisin hänen pitää lyhyttä tukkaa ja pelata jalkapalloa, koska tytötkin voi harrastaa perinteisesti poikien juttuja ilman että heidän täytyy "muuttua" pojiksi.

Samoin myös, jos pikkupoika on herkkä ja tykkää kaikesta kauniista, haluaa kokeilla äidin meikkejä ja tykkää pinkistä väristä, totta kai haluan vaalia hänen kauneudentajuaan, ostelisin hänelle vesivärejä ja antaisin hänen sisustaa huoneensa merenneitotyyliin ja pukeutua pinkkiin puseroon ja kihartaa hiuksiaan, koska pikkupoikien ei tarvitse muuttua tytöiksi pitääkseen kauniista asioista.

Yrittäisin myös estää heitä tekemästä mitään, mikä hajoittaa heidän terveen, toimivan kehonsa. Terveellistä ruokaa ja liikuntaa, jotta heistä ei kasvaisi ylipainoisia ja sairaita ym.

Ongelma tässä on se, että nämä uudet trans-lait koskettavat meitä kaikkia henkilökohtaisesti ja siten vaativat meitä kaikkia ottamaan kantaa trans-sukupuolisuuteen.

On meidän kaikkien ongelma, että miehet pääsevät nyt naisten "turvallisiin tiloihin" pelkästään ilmoitusasiana ja myös naisten turvakoteihin ja naisvankiloihin.

Kuinka paljon tässä on kyse homofobiasta? Tai siitä että lapsi omaa enemmän vastakkaisen sukupuolen piirteitä ja trans on nyt muotia?

Hyvää pohdintaa! Nykymuotoisessa transilmiössä on iso ripaus homofobiaa mukana ja sukupuolen määrittelemistä stereotyyppien, persoonallisuuden ja mieltymysten perusteella, mikä ei ole mitenkään edistyksellistä. Surullista, jos joku homoseksuaalinen nuori ajattelee, että elämä olisi parempaa transheterona. Homoseksuaalit ovat ylikorostunut ryhmä transhoitoihin hakeutuvien joukossa. Katujien joukossa on kaksinkertainen määrä lesboja heteronaisiin verrattuna. Monen katujan tarinassa toistuu teema, että tajusi liian myöhään olevansa maskuliininen nainen ja lesbo, eikä transmaskuliini. Lapsuusajan sukupuoliristiriita ennakoi yleensä aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja dysforia hälvenee suurimmalla osalla murrosiän loppuun mennessä.

Tähän olisi ratkaisu se, että yhteiskunta muuttuisi hyväksyväksi ja ei-syrjiväksi kaikkia osapuolia ja vähemmistöjä kohtaan. Jos ilmapiiri on salliva, ei ole tilaa homofobialle. Sehän on opittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Juu, tarkoitin tuossa sen lapsen kohdalla, joka kokee olevansa muuta, kuin mihin alunperin on syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Juu, tarkoitin tuossa sen lapsen kohdalla, joka kokee olevansa muuta, kuin mihin alunperin on syntynyt.

Jatkan vielä, liittyen siis siihen mutkattomaan suhtautumiseen.

Olen seurannut Jazz Jennings'iä jonkin verran.

Eli tämä trans-liikkeen "poster-kid" kysyi 2-vuotiaana äidiltään, että milloin hyvä haltijatarkummi tulee ja muuttaa hänen peniksensä vaginaksi.

Jazz oli maailman ensimäisten lasten joukossa koehenkilönä, kun lapsen puberteetti estettiin kokonaan lääketieteellisesti. Eli 5vuotiaana hänelle alettiin antamaan miessukupuolihormoni blokkereita jotka estivät hänen kehittymisensä biologiseksi mieheksi.

TLC teki hänestä tositv-sarjaa yli 8 vuotta. Hänelle kehittyi blokkereiden takia mikropenis, jota ei voitu hyödyntää vaginan rakentamiseen vaan leikkauksesta tuli huomattavan monimutkainen ja komplikaatioiden takia hänet leikattiin 3 kertaa.

Hänen henkinen ahdistuksensa ei parantunut vaan paheni. Hän tunnusti äidilleen, että hän ei tiedä kuka hän on ja hän ei ikinä tule tuntemaan oloaan "omaksi itsekseen".

Hän sairastui ahmimishäiriöön ja lihoi sairaaloisen ylipainoiseksi.

Koska hän ei ole hormoni-blokkereiden takia käynyt läpi normaalia murrosikää, hän on ikäistään myös henkisesti kehittymättömämpi. Hän ei myöskään kykene tuntemaan seksuaalista vetoa keneenkään ja on kykenemätön saamaan orgasmia.

Tämäon tutkijoiden mukaan hyvin tyypillistä näiden "uuden aallon" trans-seksuaaleille, joille on tehty kokeellisena hoitona murrosiän blokkaaminen jo pikkulapsena, koska trans-pikkutyttö ei halua, että penis tai parta alkaa kasvamaan tai trans-poika ei halua saada rintoja.

Eräs tutkija sanoi, että hän ei ole tavannut yhtäkään, uuden aallon kokeellisilla hormoniblokkereilla pikkulapsesta asti hoidettua trans-nuorta, joka olisi kykenevä saamaan orgasmin. Orgasmin ja seksuaalisen halun kehittyminen vaatii puberteetin läpikäymisen.

Jazz on kiehtova hahmo. Hän on nyt parikymppinen herkkä ja lapsenomaisen suloinen, kaunis ja taiteellinen ihminen. Silmiinpistävää on hänen voimakas ahdistuneisuutensa jota hänen vanhempansa ilmeisesti yritti auttaa transistoimalla hänet lapsena.

Hän tuntee vetoa naisiin ja on hyvä jalkapallossa. Hän suhtautuu vastentahtoisesti "dilaatioon" eli jokin lääketieteellinen sauva tungetaan keinotekoiseen vaginaan, jotta se ei kasva umpeen ja sitä voi käyttää yhdyntään. Hänen äitinsä on sitä mieltä, että perheessä on "dilaatio ongelma" ja jos Jazz ei oma-aloitteisesti huolehdi siitä itse, niin hän tulee ja tekee se pakolla "tyttärelleen".

Hän on ilmeisesti niin aivopesty, että hän ei huomaa, miten rankkoja lääketieteellisiä asioita hän on käynyt läpi ja kuinka vaikeaa transin elämä on. esim. hormoniterapia, leikkaukset dilaatio tai löytää seurustelukumppania. Hänen ahdistustaan ja masennustaan sukupuolenvaihto ei ainakaan ole parantanut.

Kaikesta siitä kärsimyksestä, mitä hän on itse käynyt läpi, huolimattakin hän ajaa trans-lapsien "oikeuksia" eli oikeuksia pikkulasten hormonihoitoihin ym.

Entä jos jazz'ia ei olisi transistoitu? Hän olisi nyt nuori mies joka rakastaa pelata jalkapalloa, on taiteellinen ja luova ja hetero. Kauhea kohtalo henkilölle! Tosin hän ja hänen perheensä ei olisi rikastuneet tositv:llä ja heistä ei olisi tullut julkkiksia ja trans-liikkeen keulakuvia.

Nyt on jenkeissä noussut näitä trans-poleja, jotka määräävät hämmentyneille lapsille hormonihoitoja. Joku ison puljun toimitusjohtaja iloitsi, että trans-hoidot ovat kultakaivos jonka tuotto on noussut yli viidenneksen lyhyellä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut Jazz Jennings'iä jonkin verran.

Eli tämä trans-liikkeen "poster-kid" kysyi 2-vuotiaana äidiltään, että milloin hyvä haltijatarkummi tulee ja muuttaa hänen peniksensä vaginaksi.

Jazz oli maailman ensimäisten lasten joukossa koehenkilönä, kun lapsen puberteetti estettiin kokonaan lääketieteellisesti. Eli 5vuotiaana hänelle alettiin antamaan miessukupuolihormoni blokkereita jotka estivät hänen kehittymisensä biologiseksi mieheksi.

TLC teki hänestä tositv-sarjaa yli 8 vuotta. Hänelle kehittyi blokkereiden takia mikropenis, jota ei voitu hyödyntää vaginan rakentamiseen vaan leikkauksesta tuli huomattavan monimutkainen ja komplikaatioiden takia hänet leikattiin 3 kertaa.

Hänen henkinen ahdistuksensa ei parantunut vaan paheni. Hän tunnusti äidilleen, että hän ei tiedä kuka hän on ja hän ei ikinä tule tuntemaan oloaan "omaksi itsekseen".

Hän sairastui ahmimishäiriöön ja lihoi sairaaloisen ylipainoiseksi.

Koska hän ei ole hormoni-blokkereiden takia käynyt läpi normaalia murrosikää, hän on ikäistään myös henkisesti kehittymättömämpi. Hän ei myöskään kykene tuntemaan seksuaalista vetoa keneenkään ja on kykenemätön saamaan orgasmia.

Tämäon tutkijoiden mukaan hyvin tyypillistä näiden "uuden aallon" trans-seksuaaleille, joille on tehty kokeellisena hoitona murrosiän blokkaaminen jo pikkulapsena, koska trans-pikkutyttö ei halua, että penis tai parta alkaa kasvamaan tai trans-poika ei halua saada rintoja.

Eräs tutkija sanoi, että hän ei ole tavannut yhtäkään, uuden aallon kokeellisilla hormoniblokkereilla pikkulapsesta asti hoidettua trans-nuorta, joka olisi kykenevä saamaan orgasmin. Orgasmin ja seksuaalisen halun kehittyminen vaatii puberteetin läpikäymisen.

Jazz on kiehtova hahmo. Hän on nyt parikymppinen herkkä ja lapsenomaisen suloinen, kaunis ja taiteellinen ihminen. Silmiinpistävää on hänen voimakas ahdistuneisuutensa jota hänen vanhempansa ilmeisesti yritti auttaa transistoimalla hänet lapsena.

Hän tuntee vetoa naisiin ja on hyvä jalkapallossa. Hän suhtautuu vastentahtoisesti "dilaatioon" eli jokin lääketieteellinen sauva tungetaan keinotekoiseen vaginaan, jotta se ei kasva umpeen ja sitä voi käyttää yhdyntään. Hänen äitinsä on sitä mieltä, että perheessä on "dilaatio ongelma" ja jos Jazz ei oma-aloitteisesti huolehdi siitä itse, niin hän tulee ja tekee se pakolla "tyttärelleen".

Hän on ilmeisesti niin aivopesty, että hän ei huomaa, miten rankkoja lääketieteellisiä asioita hän on käynyt läpi ja kuinka vaikeaa transin elämä on. esim. hormoniterapia, leikkaukset dilaatio tai löytää seurustelukumppania. Hänen ahdistustaan ja masennustaan sukupuolenvaihto ei ainakaan ole parantanut.

Kaikesta siitä kärsimyksestä, mitä hän on itse käynyt läpi, huolimattakin hän ajaa trans-lapsien "oikeuksia" eli oikeuksia pikkulasten hormonihoitoihin ym.

Entä jos jazz'ia ei olisi transistoitu? Hän olisi nyt nuori mies joka rakastaa pelata jalkapalloa, on taiteellinen ja luova ja hetero. Kauhea kohtalo henkilölle! Tosin hän ja hänen perheensä ei olisi rikastuneet tositv:llä ja heistä ei olisi tullut julkkiksia ja trans-liikkeen keulakuvia.

Nyt on jenkeissä noussut näitä trans-poleja, jotka määräävät hämmentyneille lapsille hormonihoitoja. Joku ison puljun toimitusjohtaja iloitsi, että trans-hoidot ovat kultakaivos jonka tuotto on noussut yli viidenneksen lyhyellä aikaa.

Jos "cis-tytön" äiti tunkisi väkisin yhtään mitään lapsensa vaginaan, niin sitä pidetäisiin täysin sairaana. Trans-tyttö tarvitsee ko. toimenpidettä. Mutta hei, ei ole mitään biologista eroa transtytön ja cis-tytön välillä! Biologian asiantuntijat Feministipuolueen sihteeristä alkaen ovat väkevästi todistaneet näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut Jazz Jennings'iä jonkin verran.

Eli tämä trans-liikkeen "poster-kid" kysyi 2-vuotiaana äidiltään, että milloin hyvä haltijatarkummi tulee ja muuttaa hänen peniksensä vaginaksi.

Jazz oli maailman ensimäisten lasten joukossa koehenkilönä, kun lapsen puberteetti estettiin kokonaan lääketieteellisesti. Eli 5vuotiaana hänelle alettiin antamaan miessukupuolihormoni blokkereita jotka estivät hänen kehittymisensä biologiseksi mieheksi.

TLC teki hänestä tositv-sarjaa yli 8 vuotta. Hänelle kehittyi blokkereiden takia mikropenis, jota ei voitu hyödyntää vaginan rakentamiseen vaan leikkauksesta tuli huomattavan monimutkainen ja komplikaatioiden takia hänet leikattiin 3 kertaa.

Hänen henkinen ahdistuksensa ei parantunut vaan paheni. Hän tunnusti äidilleen, että hän ei tiedä kuka hän on ja hän ei ikinä tule tuntemaan oloaan "omaksi itsekseen".

Hän sairastui ahmimishäiriöön ja lihoi sairaaloisen ylipainoiseksi.

Koska hän ei ole hormoni-blokkereiden takia käynyt läpi normaalia murrosikää, hän on ikäistään myös henkisesti kehittymättömämpi. Hän ei myöskään kykene tuntemaan seksuaalista vetoa keneenkään ja on kykenemätön saamaan orgasmia.

Tämäon tutkijoiden mukaan hyvin tyypillistä näiden "uuden aallon" trans-seksuaaleille, joille on tehty kokeellisena hoitona murrosiän blokkaaminen jo pikkulapsena, koska trans-pikkutyttö ei halua, että penis tai parta alkaa kasvamaan tai trans-poika ei halua saada rintoja.

Eräs tutkija sanoi, että hän ei ole tavannut yhtäkään, uuden aallon kokeellisilla hormoniblokkereilla pikkulapsesta asti hoidettua trans-nuorta, joka olisi kykenevä saamaan orgasmin. Orgasmin ja seksuaalisen halun kehittyminen vaatii puberteetin läpikäymisen.

Jazz on kiehtova hahmo. Hän on nyt parikymppinen herkkä ja lapsenomaisen suloinen, kaunis ja taiteellinen ihminen. Silmiinpistävää on hänen voimakas ahdistuneisuutensa jota hänen vanhempansa ilmeisesti yritti auttaa transistoimalla hänet lapsena.

Hän tuntee vetoa naisiin ja on hyvä jalkapallossa. Hän suhtautuu vastentahtoisesti "dilaatioon" eli jokin lääketieteellinen sauva tungetaan keinotekoiseen vaginaan, jotta se ei kasva umpeen ja sitä voi käyttää yhdyntään. Hänen äitinsä on sitä mieltä, että perheessä on "dilaatio ongelma" ja jos Jazz ei oma-aloitteisesti huolehdi siitä itse, niin hän tulee ja tekee se pakolla "tyttärelleen".

Hän on ilmeisesti niin aivopesty, että hän ei huomaa, miten rankkoja lääketieteellisiä asioita hän on käynyt läpi ja kuinka vaikeaa transin elämä on. esim. hormoniterapia, leikkaukset dilaatio tai löytää seurustelukumppania. Hänen ahdistustaan ja masennustaan sukupuolenvaihto ei ainakaan ole parantanut.

Kaikesta siitä kärsimyksestä, mitä hän on itse käynyt läpi, huolimattakin hän ajaa trans-lapsien "oikeuksia" eli oikeuksia pikkulasten hormonihoitoihin ym.

Entä jos jazz'ia ei olisi transistoitu? Hän olisi nyt nuori mies joka rakastaa pelata jalkapalloa, on taiteellinen ja luova ja hetero. Kauhea kohtalo henkilölle! Tosin hän ja hänen perheensä ei olisi rikastuneet tositv:llä ja heistä ei olisi tullut julkkiksia ja trans-liikkeen keulakuvia.

Nyt on jenkeissä noussut näitä trans-poleja, jotka määräävät hämmentyneille lapsille hormonihoitoja. Joku ison puljun toimitusjohtaja iloitsi, että trans-hoidot ovat kultakaivos jonka tuotto on noussut yli viidenneksen lyhyellä aikaa.

Juu, transistoriradiothan silloin jo olikin yleistyneet kun Modern JazzQuartet soitti ja taisi silloin vielä vanha Louis Armstrongkin esiintyä.

Itse diggasin kyllä sitä enemmän kuin beboppia , McCoy Tynerin tai  fonijuttuja, tai 'Dizzy' Gillespien ja Charlie Parkeria... . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mutta tämä kehodysforia tuodaan lakien avulla muuksi kuin "tiedostamisen tasolle" esim. naisten oikeudet kärsivät, kun mies voi vaihtaa virallisesti sukupuoltaan tuosta vain.

"Tietoisuus biologiasta" on muutettu "epämääräiseksi teoriaksi" sukupuolista, kun joudut vieraiden isokokoisten karvaselkä äijien kanssa yksin naisena samaan suihkuhuoneeseen.

Se naisia sarjakuristanut "hansikaskuristajakin" on tehnyt sukupuolenvaihtohakemuksen ja pääsee lusimaan naisvankilaan.

Nyt jo joku miespuolinen "naisuimari" on olympiavoittaja naistensarjassa ja myös joku miespuolinen "naispainonnostaja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Juu, tarkoitin tuossa sen lapsen kohdalla, joka kokee olevansa muuta, kuin mihin alunperin on syntynyt.

Jatkan vielä, liittyen siis siihen mutkattomaan suhtautumiseen.

Eipä se asia erilainen sen lapsenkaan kohdalla ole. Vai miten junttina pidät lapsia?

Luuletko, että joku jatkuva biologiajankkaaminen antaa lapselle kasvu- ja kehorauhaa? Tärkeintä on, että lapsi tietää että on hyvä sellaisena kuin on, oli kehityssuunta mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

Olen eri: jos itselläni olisi esim. tyttö, joka ei halua pitää mekkoja ja on enemmän kiinnostunut jalkapallosta kuin barbinukeista, niin tottakai, ostaisin hänelle housuja ja antaisin hänen pitää lyhyttä tukkaa ja pelata jalkapalloa, koska tytötkin voi harrastaa perinteisesti poikien juttuja ilman että heidän täytyy "muuttua" pojiksi.

Samoin myös, jos pikkupoika on herkkä ja tykkää kaikesta kauniista, haluaa kokeilla äidin meikkejä ja tykkää pinkistä väristä, totta kai haluan vaalia hänen kauneudentajuaan, ostelisin hänelle vesivärejä ja antaisin hänen sisustaa huoneensa merenneitotyyliin ja pukeutua pinkkiin puseroon ja kihartaa hiuksiaan, koska pikkupoikien ei tarvitse muuttua tytöiksi pitääkseen kauniista asioista.

Yrittäisin myös estää heitä tekemästä mitään, mikä hajoittaa heidän terveen, toimivan kehonsa. Terveellistä ruokaa ja liikuntaa, jotta heistä ei kasvaisi ylipainoisia ja sairaita ym.

Ongelma tässä on se, että nämä uudet trans-lait koskettavat meitä kaikkia henkilökohtaisesti ja siten vaativat meitä kaikkia ottamaan kantaa trans-sukupuolisuuteen.

On meidän kaikkien ongelma, että miehet pääsevät nyt naisten "turvallisiin tiloihin" pelkästään ilmoitusasiana ja myös naisten turvakoteihin ja naisvankiloihin.

Kuinka paljon tässä on kyse homofobiasta? Tai siitä että lapsi omaa enemmän vastakkaisen sukupuolen piirteitä ja trans on nyt muotia?

Hyvää pohdintaa! Nykymuotoisessa transilmiössä on iso ripaus homofobiaa mukana ja sukupuolen määrittelemistä stereotyyppien, persoonallisuuden ja mieltymysten perusteella, mikä ei ole mitenkään edistyksellistä. Surullista, jos joku homoseksuaalinen nuori ajattelee, että elämä olisi parempaa transheterona. Homoseksuaalit ovat ylikorostunut ryhmä transhoitoihin hakeutuvien joukossa. Katujien joukossa on kaksinkertainen määrä lesboja heteronaisiin verrattuna. Monen katujan tarinassa toistuu teema, että tajusi liian myöhään olevansa maskuliininen nainen ja lesbo, eikä transmaskuliini. Lapsuusajan sukupuoliristiriita ennakoi yleensä aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja dysforia hälvenee suurimmalla osalla murrosiän loppuun mennessä.

Kysyn nyt ilmeisesti tyhmän kysymyksen, mutta haluan varmistua siitä, ymmärränkö oikein. Homofobia tässä yhteydessä tarkoittaa siis sitä, että mieluummin vaihtaa sukupuolta, kuin toteaa olevansa homoseksuaali? Kunnes huomaakin, et on mieluummin homo kuin trans.

Onko sit niin, että esim. transmies, joka on aina tykännyt miehistä, on luotettavammin trans, kun se ei perustu homofobiaan?

Eiköhän transkokemuksen luotettavuuden arviointi ole aika yksilöllinen asia, johon vaikuttaa monta tekijää.

Mutta joo, näin on, että jotkut kokevat homoseksuaalisuuden niin ahdistavana, että mieluummin olettavat olevansa trans. Ja joissain tapauksissa paine tulee ulkopuolelta, esim. Iranissa homo voi valita "sukupuolenkorjaushoidon" ja välttää kuolemantuomion. Brittiläisen transjärjestön johtaja Susie Green on sanonut TED talkissaan, että hänen miehensä ei kestänyt ajatusta, että heidän lapsensa olisi homo, mutta ilmeisesti oli ok sen kanssa, että lapselle tehtiin sukupuolenkorjausleikkaus 16 vuotiaana.

https://www.youtube.com/watch?v=QsQVEhHfEGU 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mutta tämä kehodysforia tuodaan lakien avulla muuksi kuin "tiedostamisen tasolle" esim. naisten oikeudet kärsivät, kun mies voi vaihtaa virallisesti sukupuoltaan tuosta vain.

"Tietoisuus biologiasta" on muutettu "epämääräiseksi teoriaksi" sukupuolista, kun joudut vieraiden isokokoisten karvaselkä äijien kanssa yksin naisena samaan suihkuhuoneeseen.

Se naisia sarjakuristanut "hansikaskuristajakin" on tehnyt sukupuolenvaihtohakemuksen ja pääsee lusimaan naisvankilaan.

Nyt jo joku miespuolinen "naisuimari" on olympiavoittaja naistensarjassa ja myös joku miespuolinen "naispainonnostaja".

Ihan vain inanen värikynää

Te, jotka olette sitä mieltä, että naiseus on ensisijaisesti kokemus, mistä teidän mielestänne johtuu esim. tilastoissa havaittu ilmiö, että naiset kantavat suuremman vastuun kotitöistä?

Mietin vaan, että itse olen aina ajatellut, että tämä liittyy siihen miten naiset (tai naisoletetut, jos niin haluatte) on kasvatettu, ei siihen, "mitä naiseus on". Nyt kuitenkin yksi keski-iässä sukupuolen korjannut oli sitä mieltä, että "me naiset" olemme liian tunnollisia ja otamme liikaa vastuuta kotitöistä. Hänet on kuitenkin kasvatettu poikana, eli hänen kohdallaan ei voi olla kyse kasvatuksesta.

Onko siis teidän mielestänne esim. taipumus ottaa vastuuta kotitöistä asia, joka vaan kuuluu "sisäiseen naiseuteen"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mutta tämä kehodysforia tuodaan lakien avulla muuksi kuin "tiedostamisen tasolle" esim. naisten oikeudet kärsivät, kun mies voi vaihtaa virallisesti sukupuoltaan tuosta vain.

"Tietoisuus biologiasta" on muutettu "epämääräiseksi teoriaksi" sukupuolista, kun joudut vieraiden isokokoisten karvaselkä äijien kanssa yksin naisena samaan suihkuhuoneeseen.

Se naisia sarjakuristanut "hansikaskuristajakin" on tehnyt sukupuolenvaihtohakemuksen ja pääsee lusimaan naisvankilaan.

Nyt jo joku miespuolinen "naisuimari" on olympiavoittaja naistensarjassa ja myös joku miespuolinen "naispainonnostaja".

Ihan vain inanen värikynää

Missä kohden? Esim. toi käytäntö, että kuka vaan mies voi omalla ilmoituksella käydä voittamassa naisten painnostosarjan on ihan nykypäivää Kanadassa.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009502189.html

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainoa ja kansanmur haa, sanon minä!

"Transurheilija raivostui kohu­päätöksestä: ”Tämä on väki­valtaa!”

Emily Bridges ei pitänyt Britannian pyöräilyliiton linjauksesta."

"– Tämä on väkivaltaa! hän puhisi sosiaalisessa mediassa pyöräilysivusto Cycling Weeklyn mukaan.

Julkaisun mukaan Bridges vihjaili, että Britannian hallitus ihailisi yhdysvaltalaista äärioikeistolaista presidenttiehdokasta Ron DeSantisia, joka on Bridgesin mukaan tunnettu transvastaisesta politiikasta.

– Britannian pyöräilyliitto tukee tätä. He yrittävät tuhota meidät.

– Liitto on rikkinäinen organisaatio. Kilpailu kuolee, eivätkä he tee muuta kuin keräävät sponsorirahaa öljy-yhtiöiltä ja käyvät kulttuurisotaa. He eivät välitä urheilun monimuotoisuudesta. Pyöräily on edelleen yksi valkoisimmista ja heterovaltaisimmista urheilulajeista, Bridges jatkoi."

https://www.is.fi/urheilu/art-2000009615141.html

Ketjun mukaan draama, hyperbola ja hyperventilointi eivät liity transeihin mitenkään. Onko joku lukenut Emilyn koko ulostulon, aika rajua settiä.

Eli kun yksi sekoilee, liittyy se kaikkiin transeihin? Mitä viiteryhmää itse edustat? Ovatko kaikki sinun edustamasi ihmiset kuin sinä?

Kannattaa edelleen harjoitella erilaisten tekstien lukutaitoa. Kai ihmisellä on vielä vapaus omiin mielipiteisiin ja havaintoihin ja esittää niitä keskustelupalstalla? Kukaan ei ole sanonut, että ihan jokainen maailman trans on samanlainen, jos huomioi transnaisten käytöksessä toistuvia kaavoja, kuten draamailun ja uhriutumisen. Samalla tavalla ajattelevia transnaisurheilijoita on useita muitakin. Jännää, että sinulla ei ole varsinaisesta tekstistä mitään sanottavaa.

Jännää, ettei sulla ole logiikkaa tässä ollenkaan. On oikeus mielipiteeseen, ja nähdä kaavoja kun joku tekee jotain? Ok, mut mitä sinä teet, joka on sit kaava koko sun viitetyhmässä? Nyt kyse on just siitä, että puolustelet oikeuttas nähdä kaavoja ja yleistät yhden esimerkin avulla. Eikö niitä yleistyksiä saa tehdä muiden kohdalla? Miten se on loukkaavaa kysellä vastaavaa omalla kohdalla?

Miten liittyy erilaisten tekstien lukutaitoon?

Luuletko, että narsistisia ja aggressiivisia transnaisia on vain yksi koko maailmassa. Mikäli olet huomannut, niin tämä on keskustelupalsta, eikä mikään tiedefoorumi. Suurempaa ilmiötä voi havainnollisaa yksilötarinalla. Esimerkiksi fiktiossa on yleistä, että suurta yhteiskunnallista muutosta kuvataan yksilön tai perheen tai muun pienyhteisön tarinan kautta. Lähtökohtaisesti keskustelussa jaetaan omia havaintoja, eikä tarvitse erikseen huomauttaa, että joka ikinen maailman transihminen ei sitten ole tällainen. Kokenut tekstien lukija ymmärtää kyllä. Transit eivät tarvitse esilukijaa eikä valon ja valkeuden soturia tuekseen.

Kyllä aikuisten keskustelussa pitää saada haukkua vaan! Eikä kukaan saa puolustaa! Ei kukaan kaipaa valkeuden tai valon soturia puolelleen! Pimeyttä ja kurjuutta vaan! Ja sitä tämä ketju tarjoaa!

Ketä on haukuttu? Eri mieltä oleminen, transilmiön negatiivisten aspektien ja logiikan aukkojen osoittaminen ei ole haukkumista. Sen sijaan ripulipaskaksi, huonoksi äidiksi, rumaksi, transnaiseksi ja ihmisperseeksi nimittely on haukkumista. Tietysti se keljuttaa, ettei pärjää keskustelussa ilman argumentteja. Jännä, että näitä joutuu kertaamaan aikuisten palstalla. Pitäisiköhän tänne olla ikäraja.

Jännä, et (oletettavasti) aikuinen ihminen aikuisten palstalla osaa lukea vain joka toisen kommentin.

Jännästi tuntuu, että sinäkään et ole kovin taitava tai halukas tulkitsemaan viestejä hyväntahtoisesta näkökulmasta, muiden kirjoittajien konteksteja ja intentioita miettien?

Huomaatko muuten, että menit jälleen kerran henkilöön ketjun aiheen sijaan. Vaivasi tuntuu kroonistuneen. Kumpaa pinoa olet kasvattanut tänään enemmän:

1) muiden keskustelijoiden ruotimista, vai

2) ketjun aihepiirin käsittelyä?

Sinä et sit mennyt henkilöön, vaan...?

Mikä tuossa meni henkilöön? En verrannut ketään tai kenenkään ajatuksia ruoansulatuselimistön lopputuotteeseen, vaan osoitin ajelusi kaksilla rattailla.

Yhtäpaljon kuin minä menin, kun totesin sinun lukevan vain joka toisen kommentin, ilmeisesti. Meistä kahdesta vain sinä oot puhunut löysästä kakasta. En ymmärrä viittaustasi kaksiin rattaisiin. Oot kyl maininnut ne ennenkin. On taas näitä hokemia. Ei jaksa.

Totesit samalla tavalla neutraalisti kuin Rowling totesi, että vain naiset menstruoivat? Tai kun alakoululainen halusi tehdä neutraalin "sukupuolia on kaksi" -kangaskassin? Siinä viitattiin myös muihin viesteihin, jossa toistuu sama kaava.

Näin sivusta seurattuna. Kyllä hän puhuu aivan yhtä "neutraalisti" kuin sinäkin puhut. Sinä usein haluat jotenkin kuittailla toisille. Et ole mitenkään neutraali, vaikka ilmeisesti itse luulet niin.

En olekaan väittänyt olevani neutraali tai Kumbayan laulaja, kuten nämä omia oppejaan huonosti noudattavat asiallisuuden perääjät ja sillanrakentajat. Olen vain huomauttanut kaksoisstandardeista. Tässähän pitäisi olla imarreltu, kun olemistani on puitu sivukaupalla useita päiviä! Aikamoiset esseet olette kyllä saaneet loihdittua anonyymeistä keskustelijoista. Olen selvästi osunut johonkin hermoon. Mieluusti lukisin vasta-argumenttejakin.

Vasta-argumentteja sun kuittailuihin? Onkohan tylsenpää keskustelua, kuin kuittailu tällä palstalla. No, siihen tylsyyteen nyt itsekin sorruin.

Myrkytätte ensin ilmapiirin ja sitten itkette, kun joku sanoo vähän napakammin. Sinäkö et ole koskaan kuittaillut? Te jätätte ihan johdonmukaisesti vastaamatta mihinkään teille kiusalliseen ja epäloogisuutenne osoittavaan.

No tossahan juuri sanoin, että siihen tuossa sorruin itsekin! Kukahan tässä nyt on herkillä ollut?

Se on kyl huomattu. Se osapuoli, jonka asenne on lähtökohtaisesti negatiivinen kyseessä olevaa kohdetta kohtaan, on kyl herkin loukkaantumaan. Kohteesta saa ilkeillä loputtomasti ja vastaisen näkemyksen esittävistä, mut auta armias, jos heille vastaa edes asiallisen ilkeästi.

Johan tossa eilen yks sanoi suoraan, ettei itse aio olla asiallinen eikä laula kumbayaa, mutta odottaa sitä muilta! Siinä vasta logiikan mestari.

Et siis näe mitään eroa ilmiön kritiikissä ja yksittäisen keskustelijan solvaamisessa? Miksi koet henkilökohtaisena loukkauksena, jos ei-transien itsemäärittelyä ja lasten transiuttamista vastustetaan? Miksi koet naisten ja homoseksuaalien oikeudet henkilökohtaisena hyökkäyksenä?

Millä perusteella väität minun kokevan noin? Miten yllättävää, että teet jälleen taas ja vielä kerran oletuksia toisten mielipiteistä ja näkemyksistä ilman, että niistä on mitään kommenttia tässä yhteydessä! Erikoisinta on, ettet näe omia solvaavia kommenttejas, mutta koet kaiken minulta tulevan henkilökohtaisena. Tässä ketjussa aloitit yleistämällä transien draamailun ja Emilyn rajun ulostulon koskevan kaikkia transeja. Se on vähän eri asia, kuin "jos ei-transien itsemäärittelyä ja lasten transiuttamista vastustetaan?"

Sulla on taas lukutaito hakusessa ja tulkitset sanomisia ikävimmän vaihtoehdon kautta. Kerrataan: jos sanotaan vaikka miesten olevan väkivaltaisia ja toksisia, niin sillä ei tarkoiteta kaikkia maailman miehiä, vaan tietynlaisen kaavan ja ilmiön olemassaoloa tietyssä väestönosassa. Kansanmur haretoriikkaa viljellään ihan Suomenkin transien ja vihervasemmiston parissa. Ja jos haluaa hälventää drama queen ja hyperbola -mielikuvaa, niin draamailu ja hyperbola eivät oikein auta.

Ei auta ei, hassusti vaan viittaa siihen, että sellaista näkisit minun vastauksissa. Tuo on juuri sitä ilkeyttä, minkä kautta en voi, hyvällä tahdollakaan, tulkita sun vastauksia mitenkään asiallisesti.

Olet ennenkin sanonut, ettei joka kommenttiin voi kirjoittaa, ettei tietty kaikki transit jne. No enpä ole nähnyt yhdessäkään tällaista lievennystä. Lisäksi kirjoitit, että yksittäisillä tapauksilla ilmennetään laajempaa ilmiötä. Eli miten lukija voi siitä päätellä, kuinka laajaa ilmiötä haluat ilmentää? Kyllähän se on aika puhtaati silloin mustamaalaamista. 

Selkeintä olis, jos näihin vihreiden ja muihin virallisten tahojen typeriin ulostuloihin saisi lähteet, niin sitten voisi arvostella niitä. Nyt kaikki lähteet ovat olleet jonkun yksittäisen twiittaajan, jolloin ne eivät vielä kerro mitään mistään vihreiden ym. ulostuloista. 

Tämä on nopeatempoinen keskustelupalsta, johon ei ole tarkoituksenmukaista eikä aikaa linkittää jokaikistä lähdettä. Ja yleensä ne lähteet eivät kelpaa, koska ne ovat terffipaskaa, tai kolonialismin perintöä, kuten biologinen sukupuoli. Lisäksi ne lähteet on linkitetty useasti tämän aihepiirin ketjuihin.

Keskustelupalstalla esitetään lähtökohtaisesti omia enemmän tai vähemmän punnittuja mielipiteitä. Voit vaikka mielessäsi aloittaa: "Minun mielestäni..." ja sitten lukea viestin perään. Kirjoittajien intentioiden puiminen ei ole yleensä hedelmällistä, eikä se vaikuta argumentin laatuun. Jos kommentissa on asiavirheitä, tai jotain epäloogista, niin kannatta keskittyä niiden tarkentamiseen olettamisen sijaan.

Voit pureutua vaikka tähän Virheiden julkilausumaan:

"Sukupuoli on moninainen eikä selvästi jaettavissa kahteen toisille vastakkaiseen ja selvästi toisista erilliseen sukupuoleen."

https://www.viite.fi/2020/02/14/sukupuolen-moninaisuuden-hahmottaminen-…

Kiitos, tällaisia lähteitä juuri tarkoitan. Tosin en ehdi sitä vielä lukea, kun ulkoilu odottaa. Mutta arvostan sitä, että jos viittaa johonkin julkisen tahon kannanottoihin, tulis siitä lähde. Tällä palstalla paljon sitä mäiskintää, missä ei välttis ole mitään totuuspohjaa. Tai se tulee sellaiseen sävyyn, ettei todellakaan usko sen pohjaavan mihinkään todelliseen.  Silloin se kommentointi on vain tuuleen huutamista ja mahdollisesti riidan haastamista. 

Tuo teksti on ihan perussettiä. Mitään kan san mur haa siinä ei huudella. Onko tuossa jotain, mitä pitäisi vastustaa?

Onko joku käskenyt vastustaa? Pyydettiin esimerkkiä ja se annettiin. Mikä tekstissä oli erityisen oivaltavaa? Millaisia ajatuksia vaikka tuo aloituslause herättää: "Sukupuoli on moninainen eikä selvästi jaettavissa kahteen toisille vastakkaiseen ja selvästi toisista erilliseen sukupuoleen."?

Olihan se sukupuoliasia siinä perusteltu ja käsittääkseni ihan yleiten normien mukaisesti. Ei kai noi ole uskon asioita, jos kromosomitasolla ne perustellaan.

Perusteltu, että ihmisen sukupuolta ei voi määrittää, koska intersukupuoliset, etanat, vuokkokalat, merihevoset ja avokadot? Että sukupuoli ei ole binäärinen, kuten aloituslauseessa väitetään?

Ihmisen sukupuoli määrittyy lisääntymisroolin perusteella, eli onko keho rakentunut tuottamaan pieniä vai suuria sukusoluja. Kromosomistotkin ovat sukupuolittuneita, vaikka ne poikkeaisivat yleisimmistä xy- ja xx-versioista.

Sulla on oikeus omaan tulkintaan asiasta. Suonet toisille sit toisenlaisen näkemyksen. Kaikkien kehot eivät ole niin ykspuoleisia, kuin monet toivovat. Lisääntymisroolitkaan eivät ole niin selkeät. Useimmilla on, mutta edelleen ei kaikilla. 

Hyvin harva tietää kromosominsa.

Mulle riittää ihan biologia, ei tarvitse tulkita eikä sovitella maailmankuvaan sen kummemmin. 99,98 prosentin kehot ovat yksiselitteisen binäärisiä. Promillen poikkeamat eivät kumoa binääriä. Ihmislajilta ei kyllä tunneta kuin kaksi lisääntymisroolia, vai onko sulla jotain korkeampaa tietoa? Kromosomitiedolla ei juurikaan tee mitään, ellei siihen liity terveysriskiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka et laula kumbayaata.

Kertoisitko mitä/mikä on

1) lasten transiutuksen vastustaminen?

2) aito trans?

3) materiaalinen todellisuus?

1) transiutushommiin lähdetään aikaisintaan täysi-ikäisenä, täysipäisenä ja diagnostiset kriteerit täyttävänä

2) täyttää diagnostiset kriteerit, pitkäkestoinen ja vaikea kehodysforia, johon ei auta tukkaväri tai henkilökortin kirjaimen vaihto

3) fyysisen maailman realiteetit, kuten biologia ja evoluutio, muiden ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet

Kuulostaako radikaalilta ja transvastaiselta?

Ok. Jatkokysymyksiä:

1) Miten lapsena sukupuolidysforiaa kokevaa kohdellaan? Siis ihan käytännössä. Ajattele, että sulla olisi sellainen lapsi. Miten toimisit?

2) Oletko kysynyt "aidoilta transeilta" mikä merkitys juridisen sukupuolen eli henkilökortin kirjaimen vaihdolla oli heille?

3) Millä tavoin oikeudet ovat materiaalisia tässä yhteydessä?

1) Annetaan lapsen ilmaista itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla, mutta ei syötetä tai vahvisteta ajatusta väärään kehoon syntymisestä, tai että sukupuolen voisi oikeasti vaihtaa

2) Aitojen transien mielestä juridisen sukupuolitiedon vaihto on kirsikka transitiokakun päälle, kun muistuttaa tavoitesukupuolen edustajaa, ei siis mikään päätavoite

3) Ne vaikuttavat tässä yhteisessä jaetussa todellisuudessa, transien vaatimuksilla on konkreettisia vaikutuksia muiden ihmisryhmien elämään. Jos yhden tekijän määritelmä vaihdetaan, niin se vaikuttaa lukuisiin muihin asioihin ja ihmisryhmiin.

Saatan olla väärässä, mutta mun mielestä sun vastauksista voi päätellä, että sulla ei ole juuri mitään käytännön kokemusta näistä aiheista. On varmaan helppo heittää tuollainen vastaus "annetaan ilmaista sukupuoltaan", mutta mites sitten käytännössä? Kun lapsi kertoo sulle, että on tyttö ja että tuntuu pahalta, kun ihmiset sanoo pojaksi? Jatkaisitko pojaksi kutsumista ja biologiasta luennointia? On nimittäin ihan mahdollista tehdä molemmat. Kertoa, mitkä ovat biologiset realiteetit ja millainen lapsi biologisesti on ja silti kunnioittaa hänen kokemustaan ja toivettaan ja ihan vaikka kertoa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Tilan antaminen on varmaan tärkeintä ja ettei puske mitään. Mutta ihmiset, jotka on aikuisena "aitoja transeja" on myös lapsena transeja, tiesithän tämän?

Tuo kirsikkajuttu myös taitaa olla sun oma päätelmä :) Tunnetko ketään transsukupuolisia henkilökohtaisesti?

Samalla tavalla materiaalinen todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin oli trans tai ei.

Valitettavasti lapsen sukupuoliristiriidan pysyvyyttä ei pystytä ennustamaan luotettavasti. Lisäksi murrosikä on tärkeä kehitysvaihe henkisesti ja psyykkisesti.  Olisi valtava tragedia transiuttaa joku virheellisin perustein. Jos jotain kaduttaa aikuisen harkinnalla tehty transitio, niin entäpä lapsen tai nuoren?

No sitten olet Kaltialan kanssa eri mieltä. Hänen mielestään ei ole ongelmaa, jos lapsi puhuu tai kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Ja siihen voi itsekin suhtautua ihan mutkattomasti.

Mun mielestä blokkereiden kanssa pitää tietysti olla erityisvarovainen tottakai. En tiedä niistä tarpeeksi, että alkaisin jotain täyskieltoa vaatimaan. Tässä nyt puhutaan siitä, että lapsi saa olla sosiaalisesti sellainen kuin on.

Onhan se sosiaalinen transitio, jos biologisesta pojasta puhutaan tyttönä ja hänet vaaditaan kohtaamaan tyttönä esimerkiksi pukkarissa, vessassa tai luokkaretkellä tyttöjen makuutiloissa.

Niin onkin. Mistä päättelit, että ei olisi? Kuuntele Kaltialan haastattelu ja se, miten hänen mielestään lapsi tulisi kohdata luokassa. Vastaus: mutkattomasti, ei ongelmaa. Kiusaamiseen pitää puuttua ja aikuisten näyttää esimerkkiä, että on ok jos vaikka joku poika tuntee itsensä tytöksi.

Pakotetaanko muut myötäilemään ja kohtaamaan hänet biologisen sukupuolen vastaisesti? Silloinhan se ei ole yksityisasia, vaan muut osallistava sukupuoliperformanssi ja nimenomaan sosiaalinen transitio, jos Pekka pitää kohdata Paulana, eikä saa nähdä mitään eroa tyttöihin. Vaikea kuvitella, että Kaltiala tarkoitti sellaista.

Niin no mitähän se mutkattomuus mahtaisi olla. Kaltiala nyt tuskin ottaa kantaa koulujen käytäntöihin.

Eiköhän mutkattomuus tarkoita sitä, että suhtaudutaan mutkattomasti erilaisuuteen huomioiden todellisuus ja biologiset tosiasiat? Että sukupuoltaan ja persoonallisuuttaan voi ilmentää eri tavoin.

Tuo antaa ymmärtää, et todellisuus ja biologia pitää pitää huomioissa mukana aina. Tämä on mielestäni se kohta, jossa voi mennä pieleen. Jos sen mutkattomuuden lisäksi näistä pitää vähän väliä muistuttaa. 

Mä uskon, että suurimman osan ihmisiä todellisuus ei romahda, evoluutioteoria ei ratkea liitoksistaan ja biologiset tosiasiat ei lakkaa olemasta sen seurauksena, että on olemassa transsukupuolisia ja muuta kehodysforiaa. Eikä niistä tarvitse ihmisiä jatkuvasti muistutella, että ne olisi totta. Yksinkertaisesti huomioimme sen, että vähemmistöjäkin on. Se ei romahduta yhteiskuntaa eikä tietoisuutta biologiasta. Useimmat ihmiset ei tarvitse jatkuvaa toistelua näiden tietojensa validioimiseksi.

Mun nähdäkseni ongelma on enemmänkin siinä, että osa transihmisistä tarvitsee muilta validointia sen suhteen, että on sitä sukupuolta, jota kokee olevansa, Ja tämä on ihmiselle sitä vaikeampaa, mitä kauempana normaalisti kehittyneestä uroksesta/naaraasta kyseinen henkilö on.

Lisäksi yhteiskunnassa vaaditaan jatkuvaa puheen tasolla tapahtuvaa transaktivistien sukupuolikäsityksen myötäilyä. Ihan erityisen vaikeaksi se käy näiden "jokainen on biologisesti sitä sukupuolta, jota kokee olevansa"-aktivistien kanssa.

Erityisen hupaisaa on seurata, miten genderteorian airueet yrittävät soveltaa teoriaansa käytäntöön. Esim. Mikä meitä vaivaa -podin intellektuellit ovat useamman kerran puhuneet seksistä, seurustelusta ja sukupuolten tasa-arvosta saatteella "me käsitellään tätä nyt tälleen kapean binäärisesti..." No niinpä käsittelette, koska ei-binäärinen sukupuoliteoria on pohjimmiltaan niin todellisuudesta irrallista huttua, että edes te ette muutakaan voi.

Samoin esim. sukupuolittunutta väkivaltaa, sukupuolten tasa-arvoa käsittelevissä jutuissa ja oikeastaan missä vaan ihmisiä käsittelevässä tutkimuksessa on nykyään tällainen hauska "tiedostavuuspiirre", että puhutaan "kaikista sukupuolista" ja lomakkeessa vaihtoehdot ovat mies/nainen/muu/en halua sanoa, mutta sitten käytännössä näiden rituaalien jälkeen puhutaan tasan miehistä ja naisista. Sanotaan, että "otos oli edustava sukupuolen suhteen", mutta ei kerrota, että miten edustavuus muunsukupuolisten osalta oli varmistettu.

Pakko nyt sanoa. Sun kauhistelut jostain vähemmistön "vaatimuksista" ja inklusiivisen kielen "hassuudesta" on jotenkin pikkumaisia. Sulla ois vaihtoehto ihan vaan elellä elämää ja olla välittämättä noista asioista, jotka kuitenkin koskettaa aika pientä joukkoa. Ja jos se nyt jotenkin sun elämässä näkyy, niin onko se oikeasti noin raskasta?

Siis pentä joukkoa??? Tuo "hassunhauska" kieli kohdistuu koko yhteiskuntaan.

Tämän "aika pienen joukon takia" on viskattu biologia "vanhentuneena tieteenä" romukoppaan ja terveillekkin lapsille yritetään manipuloida se sama sukupuolihämmennys, mistä se yksi "piruparka" kärsii. Jos vanhemmat opettaa kotona että pojalla on pippeli ja koulussa opettaja selittää, että se on vanhentunutta tietoa: pippeli ei merkitse, että olisit poika, voit yhtä hyvin olla tyttökin...

Mielestäni tieteen "hassu" vääristely ei ole pikkuasia ja uudet trans-lait heikentävät naisen turvallisuutta merkittävästi.