Milloin viimeksi teille tuli joku vieras juttelemaan kadulla/kaupassa/salilla??

Vierailija kirjoitti:

Korvanapit tai kuulokkeet naisen korvissa salilla tarkoittaa: En halua keskustella kanssasi. Olet minulle pelkkää ilmaa.

Eikä tarkoita! Mulla on napit korvissa, koska hyvä musa boostaa tekemään kunnon treenin!

Olen valmis juttelemaan, vaikka korvissa kuulokkeet olisikin.

Tänään. Olin koiran kanssa lenkillä ja postinjakaja kysyi ensin koiran ikää ja sitten minun ikää 😃

Justiinsa tuli kaupan edessä vetreä mummo kertomaan tarinaa, lapsena lähtenyt Karjalasta sotaa evakkoon Pohjanmaalle, aikuisena toiminut opettajana, kaksi lasta ja neljä lastenlasta.

Siinä juteltiin lasten kasvatuksesta ja Ukrainan sodasta, erittäin mielenkiintoinen keskustelutuokio.

M49

Salilla yks kaikin puolin piukka blondi mimmi kysyi pukkarin ovella, lasketko sisään. Laskin.

Tänään uimahallin saunassa vanhan naisen kanssa juttelin uudesta uimahallistamme. Niitä näitä juteltiin myös kahden muun naisen kanssa.

Tänään, kaupassa, nainen kuten itsekin, ihasteli erästä asiaa mikä minulla oli. 

Melko usein. Olen itse sellainen kälättäjä, että alan juttusille helposti itsekin, siis aloittavana osapuolena.

Minulle jutellaan harva se päivä. Tänään naapurin lapsi tuli pihaan ihmettelemään polkupyöriä ja juttelin hänen äitinsä kanssa. Linturetkellä vanhempi rouva kyseli näkyykö järvellä joutsenia. Luonnossa liikkuvat ihmiset tulevat usein juttelemaan, kyselemään mitä näkyy ja kertovat omista havainnoistaan. Kiva asia! Näin siis Oulussa. Paljolti varmaan johtuu omasta kehonkielestä onko helposti lähestyttävän oloinen.

Joskus joku mummeli-ikäinen saattaa jotakin todeta minulle, itsekin olen 4-kymppinen. Muutoin ei juuri kukaan.

Jäätelöaltaalla jostain syystä pari nuorempaa on kysynyt jotain jäätelöistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen se joka hölöttää tuntemattomille ohimennen niitä näitä. Anteeksi. Yritän jatkossa pitää pääni kiinni.

Älä vaan lopeta, kummasti voi yksinäistä piristää.

Mulle tulee useimmiten juttelemaan 75+ naiset. Useimmiten kysyvät ensin olenko hämäläinen vai pohjanmaalainen, hassua, koska puoliksi kumpaakin, vaikka ikäni pk-seudulla asunut :D Sitten kertovat koko elämäntarinansa ja aina lämmittää mieltä. Itselläni ei juuri kavereita ole, työkaverit töissä ja viikonloppuisin lähikuppilan juopot.

Olen kolmekymppinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä! Minä olen nähtävästi jotenkin sellaisenoloinen, että kanssani pitää jutella. Kaupan parkkipaikalla viereiseen autoon menijä sanoo jotain talvirenkaista ja kyselee, koska vaihdoin, kärryjen luona vanhempi naishenkilö kyselee, oliko täällä tänään kahvi tarjouksessa ja kertoo, että ei hän sen takia tullut vaan siksi, että lapsenlapsi on tulossa illalla ja hän käy hakemassa jäätelöä. Hedelmäosastolla vanhempi mies pyytää apua vaa'an kanssa. Kassajonossa nuori äiti kertoo, että on ensimmäistä kertaa vauvan kanssa kaupassa ja hermoili turhaan, vauvahan nukkuu koko ajan.

Eli minulle puhutaan, minua tarvitaan ja kanssani halutaan jakaa vaikka mitä.

Mulla sama juttu. Joskus ihmettelen, kun seison sadan ihmisen joukossa esim. asemalaiturilla, niin joka kerta joku tulee kyselemään jotakin.

Miksi juuri minulta? Sitä en ymmärrä.

Näin on tapahtunut aina, ihan teinistä lähtien.

T. 70 +, mummo.

Oletpa sinä Utelias!

Oli Asiallinen ! Oletpa sinä utelias!

Liian usein. Varsinkin koirasta kysellään. Haluaisin vaan olla rauhassa.

Eläkeikäiset naiset pääosin ja näitäkin ehkä pari kertaa vuodessa, muuten ei lainkaan.

29v mies.

En muista. Joskus joku vanhus saattaa sanoa jotain.

Aina kun jossain liikun 1v tyttöni kanssa, meille tullaan juttelemaan. Enimmäkseen mummelit, mutta myös nuoremmat ihmiset.