Työpaikkaostrakismi terveydenhuoltoalalla

up

Terveydenhuoltoalalle hakeutuvat omasta mielestään sosiaaliset ihmiset (etenkin naiset), jotka haluavat auttaa muita. He eivät sosiaalisuudestaan huolimatta kuitenkaan kestä kovin hyvin erilaisuutta ja se auttamisen halukin on usein vain päällepäsmäröintiä ja paremmintietämistä muiden puolesta. Tällainen ihminen olisi painajaismainen työkaveri millä tahansa alalla mutta aivan erityisesti hoitoalalla, missä vaaditaan sosiaalista ja psykologista joustavuutta sekä kykyä suhtautua asioihin ammatillisesti. Moni terveydenhuoltoalalla työskentelevä ei pysty sietämään minkäänlaista heikkoutta tai poikkeavuutta ihmisessä. Aina puhutaan, että hoitoalalla ei saa olla "liian" empaattinen, jotta työtä jaksaisi. Nämä empatiakyvyttömät vaikuttavat kyllä olevan niitä herkkänahkaisimpia, koska ottavat itseensä heti, jos potilaat tai työkaverit eivät ole sellaisia kuin he haluaisivat. Se purkautuu sitten joutavana nokitteluna ja klikkiytymisenä, ilkeilynä ja pahimmillaan jonkun työkaverin pois savustamisena.

Miksei voi ihan normisuomea kirjoittaa, vaan pitää ikäänkuin hienostella, kuinka hyvä ulosanti onkaan noita hienoja sanoja käyttäen 😉?

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuoltoalalle hakeutuvat omasta mielestään sosiaaliset ihmiset (etenkin naiset), jotka haluavat auttaa muita. He eivät sosiaalisuudestaan huolimatta kuitenkaan kestä kovin hyvin erilaisuutta ja se auttamisen halukin on usein vain päällepäsmäröintiä ja paremmintietämistä muiden puolesta. Tällainen ihminen olisi painajaismainen työkaveri millä tahansa alalla mutta aivan erityisesti hoitoalalla, missä vaaditaan sosiaalista ja psykologista joustavuutta sekä kykyä suhtautua asioihin ammatillisesti. Moni terveydenhuoltoalalla työskentelevä ei pysty sietämään minkäänlaista heikkoutta tai poikkeavuutta ihmisessä. Aina puhutaan, että hoitoalalla ei saa olla "liian" empaattinen, jotta työtä jaksaisi. Nämä empatiakyvyttömät vaikuttavat kyllä olevan niitä herkkänahkaisimpia, koska ottavat itseensä heti, jos potilaat tai työkaverit eivät ole sellaisia kuin he haluaisivat. Se purkautuu sitten joutavana nokitteluna ja klikkiytymisenä, ilkeilynä ja pahimmillaan jonkun työkaverin pois savustamisena.

Tunnistan ilmiön sanasta sanaan. Ei lisättävää. En kyllä ole terveydenhuoltoalalla. Enää.

Käytä persu Suomen kieltä

Naisvaltaisen alan normijuttuja.

Mielenkiinnolla odotan miten naisten oma käytös ja toiminta saadaan miesten syyksi kun eihän naisilla ole vastuuta edes omaista teoista ja sanoista

Että piti ihan väitöskirja kirjottaa. En käsitä miten joka hiton asiasta pitää kirjottaa väitöskirja ja apurahoilla, jotka useimmiten maksaa veronmaksaja. Seuraavaksi otsikon uutta sivistyssanaa viljellään joka lauseessa, ja loputkin tervejärkiset hoitajat saa masennusdiagnoosin ja työkyvyttömyyseläkkeen.

Tämä oli niin tuttua.

Olen myös lähtenyt alalta, enkä usko enää palaavani, en ainakaan Suomessa.

Olin hyvä työssäni, mutta kiusaaminen viimeisimmässä työpaikassani ajoi minut loppuunpalamiseen ja itsetuhoisten ajatusten äärelle.

Erilaisuutta ei todellakaan siedetty, olin yksikössäni kummajainen, kun olin ainoa ei-etninen suomalainen. Vaikkakin Suomessa syntynyt ja osaan suomea käytyäni kaikki koulut täällä.

Ei potilaidenkaan erilaisuutta siedetty, vaan ikävä kyllä potilaatkin pantiin paremmuusjärjestykseen.

Ostrachismi on anglisismi, mutta suomeksi tämä on sitä ikivanhaa ja tuttua työpaikkakiusaamista.

Lisämausteina tilanteen mukaan tulee rasismia, syrjintää, häirintää, you name it.

Rakastin työtäni pitkään. Identiteettiini ja dna:hani on printattu sairaanhoitaja ja siitä luopuminen oli kova paikka, mutta halusin selvitä hengissä ja järjissäni.

Alalla on niin paljon ongelmia, etten edes jaksanut ajatella toista työpaikkaa sairaanhoidossa, vaan vaihdoin alaa.

Meillä suomalaisilla on huono itsetunto. Kiusaamista, kyräilyä, tunnekylmyyttä, kateutta, ilkeyttä..

Traumaperäistä ongelmakäytöstä tuo tuollainen on, kasvatuksen tulosta. Suomalaiset eivät ole milloinkaan taitaneet lastenkasvatusta. Lapset on kyllä ruokittu ja vaatetettu tavallisen hyvin, mutta se henkinen ja psykologinen puoli.. siitä suomalaiset eivät ole milloinkaan mitään ymmärtäneet, lasten arvosta ja tunnemaailmasta.

Ennen kasvatettiin kovalla kurilla, pelolla ja piiskalla, joka saa aikaan joko arkoja ja epävarmoja aikuisia, tai sitten voimakkaasti narsistisia aikuisia, -riippuen lapsen luontaisesta temperamentista.

Sitten oivallettiin, että lasta ei saa lyödä, uhata, alistaa, eikä kaltoinkohdella, ja lähdettiin vapaa kasvatuksen linjalle. Mutta siinäkin tapahtui väärinkäsitys, eli käytännössä kasvattaminen jätettiin kokonaan pois.

Ihmiset kasvattavat temperamenttinsa ja traumojensa mukaisesti:

Arkojen ja kilttien aikuisten lapset tekevät mitä haluaa, puhuvat miten haluaa, eikä tarvitse tehdä mitään mitä ei halua.. Ja tuollaisesta seuraa vastuuttomia, narsistisia, itseään oikeuttavia kiusaajia, jotka tekevät omista lapsistaan joko kaltaisiaan, katkeria ja vihaisia, tai arkoja sekä itseään ja tarpeitaan vähätteleviä (riippuen temperamentista). Näin tuo kierre jatkuu sukupolvelta toiselle koska käsitykset omasta, ja ihmisten arvosta, oikeuksista ja velvollisuuksista on täysin hämärän peitossa.

Niitä ilmiöitä sitten näemme mm. työpaikoilla.

Kouluissa ja työpaikoilla tuo kiusaaminen ja häirintä on kovin yleinen ongelma. Muuallakin kuin terveydenhuoltoalalla sitä tapahtuu. Paha olo puretaan ilkeilyyn.

Tämä on potentiaalinen, mutta juuriltaan niin pahoinvoiva kansa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei voi ihan normisuomea kirjoittaa, vaan pitää ikäänkuin hienostella, kuinka hyvä ulosanti onkaan noita hienoja sanoja käyttäen 😉?

Miksi pitää aina takertua epäolennaisuuksiin? Tämän takiako sinulta jäi nyt sitten avaus ymmärtämättä? Pitäisikö sinulle pureskella kaikki termit valmiiksi, kun et viitsi perehtyä ottamaan asioista itse selvää. Tyypillisiä terveydenhuoltoalan ihmisten ongelmia toki nämäkin, joten ei mitenkään yllätä.