Siis apua, jo on aikoihin eletty..nyt on koirille oma " vauva-ajan" kirja, pentukirja...
voi herranduudeli, sinne sitten kirjoittamaan äkkiä pikkuisen " ensi askelista" ja kiinteiden aloituksista..missä menee raja, oikeasti??? Huoh.
Kommentit (9)
Jossain menee kuitenkin raja, ihminen on ihminen ja koira on eläin. Eipä tästä ole kauankaan aikaa, kun tällä palstalla joku kertoi, että ikävin asia, mitä hänelle oli elämässään tapahtunut oli koiran kuolema. Ok, se on toki surullista, mutta kuten joku siinä ketjussa jo kommentoikin, niin eipä todellakaan ole ollut vastoinkäymisiä elämän aikana.
ap
ne joulukalenteritkin on kyllä tosi idioottimaisia.
Näyttääkö koira / kissa missä oikea luukku mikäkin päivä on? Vai?? Huh huh
Minä en voi sietää ihmisten juttuja heidän niin fiksuista eläimistä (yleensä just koirista); koira sattuu vaan katsomaan tiettyyn aikaan isääntäänsä, niin tämä tulkitsee sen joksikin ihan muuksi ja koira on niiiin perkuleen fiksu että omistajan mielestä.
kertokaa nyt viel miks teitä niin harmittaa koirien joulukalenterit ja päiväkodit ja pentukirjat? En minäkään ehkä sellasia ostais mutta ostakoot ne joita kiinnostaa, onhan se ihan söpöä :)
Vierailija:
Ottavat sitten koiran tai kaksi " vauvan korvikkeeksi" . Tiedän eräitä, joille koira on kuin lapsi, yhtä rakas.
joka kuljetti koiraansa (joku pieni " sylikoira" , en tiedä rotua) lastenvaunuissa. Koira osasi kyllä ihan ominkin jaloin kävellä, en sitten tiedä tuottivatko pitemmät matkat hankaluuksia.
Väkisinkin tulee mieleen, että heillä on ihan kauhea vauvankaipuu. Löytyiköhän kotoa myös pinnasänky hauvelille :-S
Lähinnä halusinkin kommentteja olenko ainut, jota asia häiritsee. Onkohan täällä ketään, joka kehtaisi tunnustaa ostaneensa/ostavansa tuollaisen kirjan? On mielestäni ihan eri asia, jos joku lapsi pitää omaa päiväkirjaa lemmikistään, kuin aikuinen omaa " vauva-kirjaa" nelijalkaisestaan.
ap
Siihen kirjaan toki laitetaan muutakin kuin ensimmäiset askeleet. Itse ainakin kirjaan ylös koirani toilailuja, niitä on mukava jälkeenpäin muistella. Ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka pitävät koiraa perheenjäsenenään, myös minä. Koirani on minun perheeni jäsen ja jos sille sattuu jotain, siitä huolehditaan ja sitä surraan. Koskaan ei jää koira viemättä lääkäriin esim. rahanpuutteen vuoksi. Enhän jättäisi jotain läheistä ihmistäkään viemättä lääkäriin! Täysin absurdi ajatus! Eikä se ole mitenkään teiltä pois, jos joku muukin pitää koiraansa perheenjäsenenään. Onko siinä muka jotain pahaa? Mitä? Vaikuttaako se jotenkin teidän elämiinne?
Minua ei hetkauta yhtään mitä muut tästä ajattelevat. En tokikaan kerro koirani kommelluksista samalla tavalla kuin useimmat äidit lapsiensa, tyyliin " se oli niin söpö kun se siinä pyöri! " Montaakaan ihmistä ei kiinnosta koirani metkut, mutta minulle itselleni niistä on suurta huvia, välillä myös harmia. Koira on minun ja minulla on sekä
oikeus
että
velvollisuus
huolehtia ja välittää siitä.
Ottavat sitten koiran tai kaksi " vauvan korvikkeeksi" . Tiedän eräitä, joille koira on kuin lapsi, yhtä rakas.