Onko tuttavapiirissäsi ns. pitkän linjan kotiäitejä, eli pitkää kotiäitinä olleita, jotka edelleen kotona

nostan

Jos perhe ei ano tukia ja pärjää omillaan, en ymmärrä mitä se kuuluu kenellekkään jos perheen äiti on kotona eikä palkkatyössä.

Ulkomailla kotiäitiys on yleistä. Monilla siksi kun hoitopaikka on 1000/kk. Kolmilapsisen perheen lalstenhoitokulut sitä luokkaa, että vain korkeasti palkatuilla naisilla on varaa käydä töissä ja maksaa joko päivähoito tai hoitaja kotiin.

Harvassa maassa maksetaan kodinhoidon tukea.

Kaveripiirissäni on kolmen lapsen äiti (kaikki lapset eri isälle), joka oli kotiäitinä vielä silloinkin, kun nuorimmainen päätteli yläastettaan. Valitettavasti mies sairastui ja hän otti miehestä tämän vuoksi avioeron. Ei käsittänyt, että ei peri viimeisintä yrittäjänä toiminutta miestään - hankki asianajajankin eroon, mutta ei perinyt siltikään.

Nyt nainen on köyhä eläkeläinen joka kuolisi nlkään jos ei saisi ruoka-avustusta paikallisesta seurakunnasta.

En kyllä tunne ketään vaikka oikein kovasti yritän miettiä. Kyllä kaikki on viimeistään lasten tultua kouluikään menneet töihin. Harvassa on omassa tuttavapiirissä nekin, jotka on putkeen monta vuotta kotona pienten kanssa. Tuttavapiiri ja suku ei tosin ole mitenkään erityisen varakasta, vaikka korkeakoulutettuja onkin suurin osa, joten ehkä se on ihan käytännön sanelemaakin.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tunne ketään vaikka oikein kovasti yritän miettiä. Kyllä kaikki on viimeistään lasten tultua kouluikään menneet töihin. Harvassa on omassa tuttavapiirissä nekin, jotka on putkeen monta vuotta kotona pienten kanssa. Tuttavapiiri ja suku ei tosin ole mitenkään erityisen varakasta, vaikka korkeakoulutettuja onkin suurin osa, joten ehkä se on ihan käytännön sanelemaakin.

Miten suhtautuisit jos tällaisen henkilön jossain tapaisit? Voisitko esim. kuvitella ystävystyväsi hänen kanssaan?

Äitini oli ikänsä kotiäiti. Huono ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tunne ketään vaikka oikein kovasti yritän miettiä. Kyllä kaikki on viimeistään lasten tultua kouluikään menneet töihin. Harvassa on omassa tuttavapiirissä nekin, jotka on putkeen monta vuotta kotona pienten kanssa. Tuttavapiiri ja suku ei tosin ole mitenkään erityisen varakasta, vaikka korkeakoulutettuja onkin suurin osa, joten ehkä se on ihan käytännön sanelemaakin.

Miten suhtautuisit jos tällaisen henkilön jossain tapaisit? Voisitko esim. kuvitella ystävystyväsi hänen kanssaan?

En tiedä miten suhtautuisin. Varmaan aika neutraalisti, olisi mielenkiintoista kuulla taustat miten tuohon ratkaisuun on päädytty ja miten käytännön asiat hoidettu (toki osaan olla korrekti enkä ekana olisi tenttaamassa tämmöisiä). Jos tyyppi ois fiksu ja mukava, niin miksikäs ei voisi vaikka ystävystyä.

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Tunnen parikin tuollaista kotiäitiä. En ihmettele heidän valintaansa. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, eikä se muille kuulukaan.

Just näin

Lapsuudenystäväni. Perhe on asunut ulkomailla koko elämänsä miehen työn takia, ovat jo eläkeikäisiä (vaikkei kyllä uskoisi). Enpä ole tuota ihmetellyt, hyvin ymmärrettävä ratkaisu, lapset tarvitsivat äitiä.

Naapurini viiden lapsen äiti oli myös kotiäitinä ihan eläkeikään asti, mutta oli taiteilija myös ja sai jonkin verran siitä tuloja. 

Itsekin olen ollut kotiäitinä ja jäin pois työelämästä ennen eläkeikää. Kukaan ei ole ihmetellyt. Se ei kuulu kenellekään eikä kukaan näistä perheistä elä yhteiskunnan kustannuksella. 

On jo eläkkeellä.