Onko teillä äideillä sellainen ystävä, jota näette säännöllisesti?
Ja kuinka usein tämä säännöllisyys tapahtuu? Itse koen, että äitiys on todella yksinäistä puuhaa. Päivät pitkät kelaa vaan omia ajatuksia. Kerhoissa käydään 1-2 krt / vkossa. Tulen hyvin juttuun muiden kanssa ja joidenkin kanssa vaihdettu numeroita, mutta... Ei niistä vaan kehkeydy ystävyyttä, vaikka yrittää.
Kommentit (6)
Ei ole. Käyn ryhmäliikunnassa kerran viikossa, jolloin isä on lasten kanssa kotona. Muuten olen pitkät päivät lasten (3kpl) kanssa kotona ja viikonloput ollaan perheenä yhdessä. Olen aika introvertti ja se, että olen jatkuvasti lasten kanssa , ei oikein lisää ainakaan sitä fiilistä, että haluaisin enää nähdä tai puhua kenenkään muun kanssa. En oikeastaan kaipaa koskaan ystäviä. Toisaalta miehen kanssa olisi kiva joskus tehdä jotain vain kahdestaan, jos olisi tukiverkkoja
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitinä olin puistossa joka arkipäivä. Siellä oli aina seuraa.
Me käydään lähes joka päivä, mutta 1/10:stä löytyy seuraa. Ehkä äidit lähtevät myös aikaisemmin työelämään, koska enemmän on sitten ihan vauvojen äitejä, joilla leikki-ikäinen mukana.
Lasten isää näen säännöllisesti sekä naapuriani ja sisaruksia ainakin puhelimitse. Nämä riittävät hyvin, koska jos on paljon ystäviä, niin se aika on pois lapsilta ja kodin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Lasten isää näen säännöllisesti sekä naapuriani ja sisaruksia ainakin puhelimitse. Nämä riittävät hyvin, koska jos on paljon ystäviä, niin se aika on pois lapsilta ja kodin asioista.
Tuo olisikin kiva, jos naapurissa asuisi joku samassa tilanteessa oleva tai edes joku jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. Meillä mies vuorotöissä, joten välillä nähdään vasta illalla myöhään. Ap
Kotiäitinä olin puistossa joka arkipäivä. Siellä oli aina seuraa.