Miksei lapset saa olla pieniä pidempään?

Siksi että ne pystyvät siihen. Eivät ne itsekään halua olla ikuisesti avuttomia taaperoita, jos nyt on suunnilleen fiksusti kasvatettu.

Ei se tarkoita, että lapsuus loppuu jos opettelee vähitellen pitämään itsestään ja tavaroistaan huolta. Mun tyttö on 11 v. ja fiksu ja vastuullinen ja rohkea ja omatoiminen reipas koululainen, mutta kyllä ne silti kavereinnen ovat ihan lapsia leikeissään vielä, ja saavat ollakin.

Ei se liity lapsuuden loppumiseen mitenkään, että osaa itsenäisesti hoitaa arkisia asioita.

No, jos alkaa olemaan vuosikausia ikätovereitaan jäljessä kehityksestä, niin jossain vaiheessa pitää alkaa pohtimaan, että onko jotain, mistä pitää huolestua. Viimeistään siinä vaiheessa, kun eka luokka alkaa häämöttämään, tiettyjen asioiden pitää onnistua tai kouluun ei ole asiaa. Eivät opettajat käy pyyhkimässä koululaisten pyllyjä ainakaan normaaleissa kouluissa. 

Miksi se on vanhemmille niin tärkeää että lapset esittävät idaria? Aina tuli toruja kun lipsautti jotain mitä sen ikäisen ei olisi "kuulunut" tietää.

Päiväkodissa sitten uteliaiden korvien kuulumattomissa keskustelimme vanhempiemme paritteluäänistä ja joku tyttö sanoi että vanhempansa olivat alkaneet parittelemaan samalla sängyllä jossa hän oli päikkäreillä. Ei siis sen vertaa ajatella lapsen tajuavan.

Vierailija kirjoitti:

Siksi että ne pystyvät siihen. Eivät ne itsekään halua olla ikuisesti avuttomia taaperoita, jos nyt on suunnilleen fiksusti kasvatettu.

Ei se tarkoita, että lapsuus loppuu jos opettelee vähitellen pitämään itsestään ja tavaroistaan huolta. Mun tyttö on 11 v. ja fiksu ja vastuullinen ja rohkea ja omatoiminen reipas koululainen, mutta kyllä ne silti kavereinnen ovat ihan lapsia leikeissään vielä, ja saavat ollakin.

Jatkan vielä, että jo 6-vuotiaana tyttö kulki eskarimatkat itse koulutaksilla. Iltapäivisin tuli parina päivänä viikossa tyhjään taloon, loput päivät saatiin yleensä järjestettyä että joku oli paikalla. Ei kertakaikkiaan suostunut jäämään iltapäivähoitoon päiväkotiin, ja oli vaan tyytyväinen kun sai olla pari tuntia kotona itsekseen. Tuli itse sisään omilla avaimillaan, otti välipalaa, ja leikki tai piirrusteli tai katseli videoita. Kyllä se silti oli ihan lapsi, vaikka osasi myös ajatella ja toimia itsenäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on vanhemmille niin tärkeää että lapset esittävät idaria? Aina tuli toruja kun lipsautti jotain mitä sen ikäisen ei olisi "kuulunut" tietää.

Päiväkodissa sitten uteliaiden korvien kuulumattomissa keskustelimme vanhempiemme paritteluäänistä ja joku tyttö sanoi että vanhempansa olivat alkaneet parittelemaan samalla sängyllä jossa hän oli päikkäreillä. Ei siis sen vertaa ajatella lapsen tajuavan.

Komppi tälle. Mua painettiin alas ja pienennettiin koko lapsuuteni. Kun olin 16, kuulin kun äiti puhui kaverini äidille että pieniä ne vielä ovat. Kun täytin 18, äidille oli hirveän tärkeää aina mainita että "juuri vasta täytti 18", ei voinut sanoa että tyttäreni on 18 jos sitä nyt joku sattui kysymään. Ja sama tuo, että ei noin pienen kuulu tuollaisia tietää. Puhumattakaan siitä miten puhuivat kaksmielisiä ja kuvittelivat että en ymmärrä. Ymmäsin täysin. Esitin vain ymmärtämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä, että jo 6-vuotiaana tyttö kulki eskarimatkat itse koulutaksilla. Iltapäivisin tuli parina päivänä viikossa tyhjään taloon, loput päivät saatiin yleensä järjestettyä että joku oli paikalla. Ei kertakaikkiaan suostunut jäämään iltapäivähoitoon päiväkotiin, ja oli vaan tyytyväinen kun sai olla pari tuntia kotona itsekseen. Tuli itse sisään omilla avaimillaan, otti välipalaa, ja leikki tai piirrusteli tai katseli videoita. Kyllä se silti oli ihan lapsi, vaikka osasi myös ajatella ja toimia itsenäisesti.

Nykyään tuosta tulisi lasu.

Ap hanki lemmikkieläin. Se pysyy aina hoidettavana.

Koska ne halutaan seksualisoida drag-esityksillä.

Kyllä meillä ainakin on saanut. Olin myös itse vielä lapsi kun muut jo deittaili.

En tiedä, vaaditaanko lapsilta sen enempää kuin omassa lapsuudessani 1980-luvulla. Koulu vaati silloin vähemmän itseohjautuvuutta, mutta kotona ja ulkona liikkuessa odotettiin enemmän yksinoloa ja arjen selviytymistaitoja.

Mitä lapsuuden lyhyyteen tulee, muistan ekaluokkalaisena katselleeni kolmasluokkalaisten tyttöjen varsin voimakkaita meikkejä. Näin siis pienessä maalaiskoulussa.

Nykyäänhän lapsia nimenomaan vahditaan koko ajan ja tehdään asiat heidän puolestaan. Koko ajan kehitys kulkee siihen suuntaan, että ei tarvitse itsenäistyä ennen kolmeakymmentä ikävuotta, jos silloinkaan.