Tapailukumppani haluaa ostaa minulle syntymäpäivälahjan!

Vierailija kirjoitti:

Siis olenko minä jotenkin tyhmä vai mitä en nyt tajua? Tarkoitus ei ollut pahoittaa hänen mieltään sentään. Tykkään hänestä paljon, enkä itse välitä lahjoista. -Ap

Nämä on asioita, jotka jakaa ihmisiä. Voi olla, että teillä on muitakin erottavia tekijöitä. Kannattaa ehdottaa just jotain pientä ja tarpeellista tai jotain yhteistä tekemistä lahjaksi, jos toinen sellaisen haluaa antaa ja itseäsi ei niin kiinnosta. On aika tylyä sanoa, että ei halua mitään. Itse ajattelisin, että sinua ei kiinnosta lahjojen lisäksi suhteen jatko juurikaan. Usein, kun tunne menee huonoksi, niin on turha enää selitellä, että oli väärinymmärrys.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mies ei kovasti pahoittanut mieltään. Jo tuo, että kysyi ap:lta, mitä ap haluaisi osoittaa, että välittää eikä pointti ole vaan ostaa jotain kallista, jolla voi manipuloida ja velvoittaa toista. Uskon, että mies oli ihan vilpittömin mielin liikkeellä ja halusi ilahduttaa.

En itsekään tykkää saada ns. turhaa tavaraa vain tavaran takia, mutta pystyn kyllä keksimään jotain mitä haluaisin, vaikka sitten ihan vaan kukkia.

Oikeasti, jos löytää hyvän miehen tänä päivänä jota edes etäisesti kiinnostaa, miltä naisesta tuntuu, tai mitä nainen haluaa, tai joka haluaa tuottaa naiselle hyvän mielen, kannattaa siitä pitää kiinni. Niitä ei ole kovin montaa.

Missä mainittiin sukupuoli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että haluat kahvia, teetä tai mitä tahansa kulutustavaraa mistä tykkäät. Mies saa hyvän mielen kun saa ostaa sinulle jotain ja sinä saat jotain mitä muutenkin ostaisit. Jotkut vaan tykkäävät ostella lahjoja, joten jos meinaat tapailua jatkaa niin kannattaa tottua siihen. Mutta kannattaa vetää raja jos mies meinaa ostaa jotain kallista. Moni nimittäin alkaa käyttää niitä uhkailemiseen, "kun minä ostin sulle nuo timanttikorviksetkin..."

Missä mainittiin sukupuoli?

Oletettavasti Ap on nainen ja tapailukumppani mies.

Paitsi että ap käyttäytyy kuten tyypillinen mies ja tapailukumppani kuten tyypillinen nainen.

Itse olen naisena sanonut miehille, etten halua lahjoja, joten pidän skenaariota mahdollisena.

Ollaan uniikkeja lumihiutaleita.

Enemmän se persoonasta riippuu, haluaako lahjoja tai tykkääkö niitä muille ostaa, kuin sukupuolesta.

Tämä. Naissukupuoli haluaa aina lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä nyt voi kieltää toista ostamasta lahjaa..

Olen esittänyt toiveen, etten tarvitse lahjoja. En kiellä ketään, mutten tarvitse - en ole tarvinnut saati halunnut mitään lahjaksi. Ostan itse omilla rahoillani, niin saan varmasti itselleni mieleisen tuotteen.

-ohis-

Tai sitten sanoo reilusti, että mä olen vilkuillut yhtä kauppakassia jonkin aikaa... olin ajatellut ostaa sen itselleni lahjaksi.

Tai käytte yhdessä katsomassa sulle jotain kivaa.

Tadaa, säästyy rahat ja kumpikin saa hyvä mielen. Sä saat sen mitä olet halunnut ja hän saa lahjoa.

Mäkin itsenäinen nuori nainen olen tämän oppinut, että aina ei tarvii kaikessa olla minä itse, vaan antaa muillekin mahdollisuus pitää itseään ja muita hyvänä.

N26

Tämä. Asioista ei kannata tehdä liian yksinkertaisia ja ekologisia hankkimalla itselleen vain välttämättömän ja menemättä mukaan lahjojenostelupakkomielteeseen.

Naiset ei suunnittele mitään ydinvoimaloita. Valtaosassa parisuhteita mies tienaa enemmän eikä naisella ole varaa ostaa kaikkea sitä krääsää mitä haluaisi.

Miten ydinvoimalat liittyy lahjojen ostoon? Kovin on kunnioittava sävy sulla puhua naisten tarvitsemista tai haluamista asioista krääsänä. Sittenhän esim miesten harrastusvälineet ja ajoneuvotkin ovat krääsää samalla tavalla.

Tämä. Voi Tigerissä olla joskus miehiäkin shoppailemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla on kielenä rakkaudessa lahjat. Niiden pointti ei koskaan ole, että nyt mahdollisimman isoa ja kallista ja näyttävää, vaan se toisen huomioiminen ja se, että toinen huomioi minua. Jos haluaisin antaa tapailukumppanille, jonka kanssa vielä kokeillaan kepillä jäätä, jonkun lahjan ja tämä sanoisi, että en missään nimessä halua, se olisi iso juttu minulle. Miettisin, että jaha, tämän kanssa en voi olla oma itseni, lahjoista tulee jossain vaiheessa vänkäämistä, kun toinen ei niistä välitä ja pitää niitä turhina, mutta sen sijaan haluaa jotain muuta, vaikkapa paljon yhteistä kiehnäämisaikaa, mitä minä taas jaksan vain rajallisen ajan.

Kumppania ja tämän rakkaudenkieltä pitää tulla vastaan puolitiehen. Jos ne vaatimukset ovat ihan ääripäissä, tyyliin toinen vaatii joka päivä lahjoja ja toinen vaatii joka päivä kiehnäämistä ja kolmas vaatii joka päivä jotain muuta, niin ei sitä jaksa kuin sellaisen kanssa, joka itsekin nauttii samoista asioista.

Liian ääripäät eivät tosiaan sovi yhteen tai ainakin kriisejä on usein luvassa.

Itse olen jonkin sortin kiehnääjä, en ehkä pahimmasta päästä takiaisia, mutta läheisyys ja toisen koskettaminen ovat tärkeitä. Toisaalta viihdyn myös ajoittain yksin ja kaipaankin sitä, eli suhteessa jossa ei asuta yhdessä, ei tarvitse todellakaan joka päivä nähdä. Se, että kumppani kieltäytyisi halaamasta tai istumasta sohvalla lähekkäin, on minulle verinen loukkaus ja osoitus totaalisesta rakkauden puutteesta.

Lahjoja taas en halua, koska vastavuoroisesti minun pitäisi niitä sitten myös toiselle ostaa. En sietäisi, että joku vaatisi minulta sitä. Huonoja kokemuksia on sellaisen vaatijoista, mutta olivat naispuolisia (ex)ystäviä.

Inhoan ns. pakkolahjojen ostoa vaikkapa jouluksi, että juostaan kaupat läpi etsien jotakin. Joskus ostan ystävälle tai kumppanille lahjan ilman mitään merkkipäivää tai velvoitetta, koska satun näkemään jossakin vaikka juuri sellaisen jutun, mistä hän on puhunut tai tavara liittyy jotenkin meidän väliseen sisäpiirihuumoriin kivalla tavalla. Sen tarkoitus ei ole todellakaan velvoittaa toista lahjomaan minua, vaan se ihminen vain oli mielessäni ja halusin ilahduttaa.

Meitä ihmisiä on niin erilaisia, oli kiva lukea sinun näkökulmasi :)

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla on kielenä rakkaudessa lahjat. Niiden pointti ei koskaan ole, että nyt mahdollisimman isoa ja kallista ja näyttävää, vaan se toisen huomioiminen ja se, että toinen huomioi minua. Jos haluaisin antaa tapailukumppanille, jonka kanssa vielä kokeillaan kepillä jäätä, jonkun lahjan ja tämä sanoisi, että en missään nimessä halua, se olisi iso juttu minulle. Miettisin, että jaha, tämän kanssa en voi olla oma itseni, lahjoista tulee jossain vaiheessa vänkäämistä, kun toinen ei niistä välitä ja pitää niitä turhina, mutta sen sijaan haluaa jotain muuta, vaikkapa paljon yhteistä kiehnäämisaikaa, mitä minä taas jaksan vain rajallisen ajan.

Kumppania ja tämän rakkaudenkieltä pitää tulla vastaan puolitiehen. Jos ne vaatimukset ovat ihan ääripäissä, tyyliin toinen vaatii joka päivä lahjoja ja toinen vaatii joka päivä kiehnäämistä ja kolmas vaatii joka päivä jotain muuta, niin ei sitä jaksa kuin sellaisen kanssa, joka itsekin nauttii samoista asioista.

Tämä. Parisuhteessa toki saa ja pitääkin olla oma itsensä, mutta joissain asioissa täytyy tulla puolitiehen vastaan jos haluaa, että suhde toimii. Lahjan vastaanottaminen ja siitä ilahtuminen ovat toisen huomioimista. Lahjan antaminen on selvästi ap:n tapailukumppanille tärkeä juttu. Eikä se nyt niin kamalaa ole ottaa lahjaa vastaan, että tästä pitäisi tehdä joku ongelma.

Eli ap, kerro tapailukumppanillesi että pidät hänestä ja olisit ilahtunut synttärilahjasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että haluat kahvia, teetä tai mitä tahansa kulutustavaraa mistä tykkäät. Mies saa hyvän mielen kun saa ostaa sinulle jotain ja sinä saat jotain mitä muutenkin ostaisit. Jotkut vaan tykkäävät ostella lahjoja, joten jos meinaat tapailua jatkaa niin kannattaa tottua siihen. Mutta kannattaa vetää raja jos mies meinaa ostaa jotain kallista. Moni nimittäin alkaa käyttää niitä uhkailemiseen, "kun minä ostin sulle nuo timanttikorviksetkin..."

Missä mainittiin sukupuoli?

Oletettavasti Ap on nainen ja tapailukumppani mies.

Paitsi että ap käyttäytyy kuten tyypillinen mies ja tapailukumppani kuten tyypillinen nainen.

Itse olen naisena sanonut miehille, etten halua lahjoja, joten pidän skenaariota mahdollisena.

Ollaan uniikkeja lumihiutaleita.

Enemmän se persoonasta riippuu, haluaako lahjoja tai tykkääkö niitä muille ostaa, kuin sukupuolesta.

Tämä. Naissukupuoli haluaa aina lahjoja.

Et ymmärtänyt, lahjojen haluaminen tai ostaminen ei nimenomaan liity sukupuoleen mitenkään vaan sen yksilön luonteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla on kielenä rakkaudessa lahjat. Niiden pointti ei koskaan ole, että nyt mahdollisimman isoa ja kallista ja näyttävää, vaan se toisen huomioiminen ja se, että toinen huomioi minua. Jos haluaisin antaa tapailukumppanille, jonka kanssa vielä kokeillaan kepillä jäätä, jonkun lahjan ja tämä sanoisi, että en missään nimessä halua, se olisi iso juttu minulle. Miettisin, että jaha, tämän kanssa en voi olla oma itseni, lahjoista tulee jossain vaiheessa vänkäämistä, kun toinen ei niistä välitä ja pitää niitä turhina, mutta sen sijaan haluaa jotain muuta, vaikkapa paljon yhteistä kiehnäämisaikaa, mitä minä taas jaksan vain rajallisen ajan.

Kumppania ja tämän rakkaudenkieltä pitää tulla vastaan puolitiehen. Jos ne vaatimukset ovat ihan ääripäissä, tyyliin toinen vaatii joka päivä lahjoja ja toinen vaatii joka päivä kiehnäämistä ja kolmas vaatii joka päivä jotain muuta, niin ei sitä jaksa kuin sellaisen kanssa, joka itsekin nauttii samoista asioista.

Tästä voi kyllä oikeasti tulla pidemmän päälle ongelma, jos tuollaisiin suhtautuu kovin erilailla. Mä olen kotoa oppinut, että kaiken maailman kissanristiäisissäkin oli lahjoja ja ostelen esim. joululahjoja ystävillenikin jne., mitä kaikki ei välttämättä tee. Mun ex-mies taas oli ihan toista maata. Ei halunnut itselleen, eikä oikein hankkinut muillekaan lahjoja. Ei vissiin ollut oikein heidän lapsuuden perheessä tapana. Alkuun asia oli ihan ok, mutta sitten kun suhde muuten alkoi rakoilla, ja koin esim. lapsiarjessa, ettei hän arvostanut minua, niin silloin jäi mieleen, kuinka hän mm. sanoi, että ei kai mulle nyt tarvi mitään lahjoja hankkia. Eipä tarvitse, ainakaan enää, kun on erottu.

Myöhemmin ostin mm. 3e suklaarasian, että lapset voi antaa isälleen synttäreinään (siis että lapset oppisi antamaan huomioimaan muut ja lapset liian pieniä itse ostamaan vielä), niin exä suorastaan suuttui, että miksi sä tällaisia mulle ostat ja en minä ala sulle ostelemaan. Ei siis halua lapsillekaan opettaa mitään toisten huomiointia, eikä ymmärtänyt, ettei se suklaarasia nyt ollut mikään lahja minulta hänelle, vaan mun tapa opettaa lapsia huomioimaan kanssaihmisten merkkipäiviä. Mut joo, tuli sanomista siitäkin.

Että on kyllä ikävää, jos on tällaisissa asioissa puolison kanssa kovin eri linjoilla. Ei ehkä alkuun tunnu isolta asialta, mutta siitä voi kasvaa sellainen myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvänen aika sentään. Etkö olisi voinut/voi ehdottaa, että menisitte johonkin mukavaan kahvilaan/museoon/taidenäyttelyyn jne... En ymmärrä tätä nykyajan meininkiä. Ei kaiken takana tarvitse olla ajatus toisesta hyötymisestä, vaan joku voi ihan vilpittömästi haluta ilahduttaa toista ihmistä.

Tätähän minä vähän niinkuin tarkoitinkin kun sanoin hänelle, että ollaan samallailla kuin tähänkin saakka. En tarvitsi kalliita ulkomaanmatkoja tai muutakaan. Yhteinen aika on tärkeintä itselleni. -Ap

Parin kuukauden jälkeen kallis ulkomaanmatka, just joo. Ihanko oikeasti ajattelit, että hän sellaista ehdottaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla on kielenä rakkaudessa lahjat. Niiden pointti ei koskaan ole, että nyt mahdollisimman isoa ja kallista ja näyttävää, vaan se toisen huomioiminen ja se, että toinen huomioi minua. Jos haluaisin antaa tapailukumppanille, jonka kanssa vielä kokeillaan kepillä jäätä, jonkun lahjan ja tämä sanoisi, että en missään nimessä halua, se olisi iso juttu minulle. Miettisin, että jaha, tämän kanssa en voi olla oma itseni, lahjoista tulee jossain vaiheessa vänkäämistä, kun toinen ei niistä välitä ja pitää niitä turhina, mutta sen sijaan haluaa jotain muuta, vaikkapa paljon yhteistä kiehnäämisaikaa, mitä minä taas jaksan vain rajallisen ajan.

Kumppania ja tämän rakkaudenkieltä pitää tulla vastaan puolitiehen. Jos ne vaatimukset ovat ihan ääripäissä, tyyliin toinen vaatii joka päivä lahjoja ja toinen vaatii joka päivä kiehnäämistä ja kolmas vaatii joka päivä jotain muuta, niin ei sitä jaksa kuin sellaisen kanssa, joka itsekin nauttii samoista asioista.

Tästä voi kyllä oikeasti tulla pidemmän päälle ongelma, jos tuollaisiin suhtautuu kovin erilailla. Mä olen kotoa oppinut, että kaiken maailman kissanristiäisissäkin oli lahjoja ja ostelen esim. joululahjoja ystävillenikin jne., mitä kaikki ei välttämättä tee. Mun ex-mies taas oli ihan toista maata. Ei halunnut itselleen, eikä oikein hankkinut muillekaan lahjoja. Ei vissiin ollut oikein heidän lapsuuden perheessä tapana. Alkuun asia oli ihan ok, mutta sitten kun suhde muuten alkoi rakoilla, ja koin esim. lapsiarjessa, ettei hän arvostanut minua, niin silloin jäi mieleen, kuinka hän mm. sanoi, että ei kai mulle nyt tarvi mitään lahjoja hankkia. Eipä tarvitse, ainakaan enää, kun on erottu.

Myöhemmin ostin mm. 3e suklaarasian, että lapset voi antaa isälleen synttäreinään (siis että lapset oppisi antamaan huomioimaan muut ja lapset liian pieniä itse ostamaan vielä), niin exä suorastaan suuttui, että miksi sä tällaisia mulle ostat ja en minä ala sulle ostelemaan. Ei siis halua lapsillekaan opettaa mitään toisten huomiointia, eikä ymmärtänyt, ettei se suklaarasia nyt ollut mikään lahja minulta hänelle, vaan mun tapa opettaa lapsia huomioimaan kanssaihmisten merkkipäiviä. Mut joo, tuli sanomista siitäkin.

Että on kyllä ikävää, jos on tällaisissa asioissa puolison kanssa kovin eri linjoilla. Ei ehkä alkuun tunnu isolta asialta, mutta siitä voi kasvaa sellainen myöhemmin.

Mä olen aika samanlainen kuin eksäsi. En halua lahjoja enkä osta niitä muille. En tietenkään suutu tai sano törkeyksiä, vaan kiitän kohteliaasti, jos joku lahjan antaa. Ensimmäinen ajatus on kuitenkin, että ei hele, nyt se odottaa että ostan sille lahjan.

Kotikasvatuksella voi tuossa olla osansa. Lapsena en päässyt kaverisynttäreille tai sain valtavaa syyllistystä siitä, että luokkakaveri oli kutsunut, koska sinne synttäreille pitäisi viedä lahja. En siis koskaan saanut iloita kutsusta, koska tiesin minkälainen maihemi siitä kotona tulee tai en saa mennä ollenkaan. Vielä pahempi, jos synttäreillä oli jokin naamiaisteema, sitten olisi pitänyt olla asukin. Eikä oltu aivan rutiköyhiä, enemmän kyse oli asenteesta.

Sun lapsilla taitaa olla paljon paremmin.

Hauska huomata kuinka samanlainen tilanne sinulle on mitä minulla oli hetki sitten. :)

Söpöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvänen aika sentään. Etkö olisi voinut/voi ehdottaa, että menisitte johonkin mukavaan kahvilaan/museoon/taidenäyttelyyn jne... En ymmärrä tätä nykyajan meininkiä. Ei kaiken takana tarvitse olla ajatus toisesta hyötymisestä, vaan joku voi ihan vilpittömästi haluta ilahduttaa toista ihmistä.

Tätähän minä vähän niinkuin tarkoitinkin kun sanoin hänelle, että ollaan samallailla kuin tähänkin saakka. En tarvitsi kalliita ulkomaanmatkoja tai muutakaan. Yhteinen aika on tärkeintä itselleni. -Ap

Parin kuukauden jälkeen kallis ulkomaanmatka, just joo. Ihanko oikeasti ajattelit, että hän sellaista ehdottaisi?

Eikai kaikkea tarvitse kirjaimellisesti ottaa. :) En kyllä näkisi mahdottomana jos vaikka veisikin. Minut nimittäin on viety muutaman viikon tuntemisen jälkeen. :) -71

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että haluat kahvia, teetä tai mitä tahansa kulutustavaraa mistä tykkäät. Mies saa hyvän mielen kun saa ostaa sinulle jotain ja sinä saat jotain mitä muutenkin ostaisit. Jotkut vaan tykkäävät ostella lahjoja, joten jos meinaat tapailua jatkaa niin kannattaa tottua siihen. Mutta kannattaa vetää raja jos mies meinaa ostaa jotain kallista. Moni nimittäin alkaa käyttää niitä uhkailemiseen, "kun minä ostin sulle nuo timanttikorviksetkin..."

Missä mainittiin sukupuoli?

Oletettavasti Ap on nainen ja tapailukumppani mies.

Paitsi että ap käyttäytyy kuten tyypillinen mies ja tapailukumppani kuten tyypillinen nainen.

Itse olen naisena sanonut miehille, etten halua lahjoja, joten pidän skenaariota mahdollisena.

En viitannut tuohon, vaan siihen että ap viesti tapailemalleen henkilölle, ettei halua syventää suhdetta. Tässähän ei naiselle ole kyse lahjasta, vaan suhteesta ja siihen liittyvistä toiveista. Mies taas kuvittelee, että kyse on lahjasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvänen aika sentään. Etkö olisi voinut/voi ehdottaa, että menisitte johonkin mukavaan kahvilaan/museoon/taidenäyttelyyn jne... En ymmärrä tätä nykyajan meininkiä. Ei kaiken takana tarvitse olla ajatus toisesta hyötymisestä, vaan joku voi ihan vilpittömästi haluta ilahduttaa toista ihmistä.

Tätähän minä vähän niinkuin tarkoitinkin kun sanoin hänelle, että ollaan samallailla kuin tähänkin saakka. En tarvitsi kalliita ulkomaanmatkoja tai muutakaan. Yhteinen aika on tärkeintä itselleni. -Ap

Parin kuukauden jälkeen kallis ulkomaanmatka, just joo. Ihanko oikeasti ajattelit, että hän sellaista ehdottaisi?

Nyt ei tiedetä ehdottiko apn tapailukumppani sellaista, ehkä jopa lahjatoiveita kysellessään ehdotti. Ja mikä kenellekin on kallista, toisille kaksi viikkoa Karibialla, toisille pidennetty viikonloppu Euroopan kulttuurikohteessa tai ihan ruotsinristeily. 2kk jälkeen kaikki nuo vähän överiä lahjaksi kyllä, paitsi ehkä risteily jollakin alekupongilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että haluat kahvia, teetä tai mitä tahansa kulutustavaraa mistä tykkäät. Mies saa hyvän mielen kun saa ostaa sinulle jotain ja sinä saat jotain mitä muutenkin ostaisit. Jotkut vaan tykkäävät ostella lahjoja, joten jos meinaat tapailua jatkaa niin kannattaa tottua siihen. Mutta kannattaa vetää raja jos mies meinaa ostaa jotain kallista. Moni nimittäin alkaa käyttää niitä uhkailemiseen, "kun minä ostin sulle nuo timanttikorviksetkin..."

Missä mainittiin sukupuoli?

Oletettavasti Ap on nainen ja tapailukumppani mies.

Paitsi että ap käyttäytyy kuten tyypillinen mies ja tapailukumppani kuten tyypillinen nainen.

Itse olen naisena sanonut miehille, etten halua lahjoja, joten pidän skenaariota mahdollisena.

En viitannut tuohon, vaan siihen että ap viesti tapailemalleen henkilölle, ettei halua syventää suhdetta. Tässähän ei naiselle ole kyse lahjasta, vaan suhteesta ja siihen liittyvistä toiveista. Mies taas kuvittelee, että kyse on lahjasta.

Miten ihmeessä se, ettei halua synttärilahjaa, tarkoittaa sitä ettei halua syventää suhdetta? Siis ihan konkreettisesti, miten lahjan haluamattomuus osoittaa ettei halua olla yhdessä tai ole tosissaan tapailussa? Ja olen tuo jota lainasit, nainen, joka on sanonut miehille etten halua lahjoja. Olen silti ollut heihin ihastunut ja rakastunut eikä lahja-asia ole liittynyt mitenkään mihinkään ajatuksiin tai toiveisiin suhteen tulevaisuudesta. En totisesti ymmärrä, kyse on vain tasan lahjasta, ilman mitään rivienvälejä tai piilomerkityksiä. Ehkä minun pitäisi sitten vaihtaa sukupuolta, koska näköjään ajattelen tästä kuin mies /sarkasmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että haluat kahvia, teetä tai mitä tahansa kulutustavaraa mistä tykkäät. Mies saa hyvän mielen kun saa ostaa sinulle jotain ja sinä saat jotain mitä muutenkin ostaisit. Jotkut vaan tykkäävät ostella lahjoja, joten jos meinaat tapailua jatkaa niin kannattaa tottua siihen. Mutta kannattaa vetää raja jos mies meinaa ostaa jotain kallista. Moni nimittäin alkaa käyttää niitä uhkailemiseen, "kun minä ostin sulle nuo timanttikorviksetkin..."

Missä mainittiin sukupuoli?

Oletettavasti Ap on nainen ja tapailukumppani mies.

Paitsi että ap käyttäytyy kuten tyypillinen mies ja tapailukumppani kuten tyypillinen nainen.

Itse olen naisena sanonut miehille, etten halua lahjoja, joten pidän skenaariota mahdollisena.

En viitannut tuohon, vaan siihen että ap viesti tapailemalleen henkilölle, ettei halua syventää suhdetta. Tässähän ei naiselle ole kyse lahjasta, vaan suhteesta ja siihen liittyvistä toiveista. Mies taas kuvittelee, että kyse on lahjasta.

Miten ihmeessä se, ettei halua synttärilahjaa, tarkoittaa sitä ettei halua syventää suhdetta? Siis ihan konkreettisesti, miten lahjan haluamattomuus osoittaa ettei halua olla yhdessä tai ole tosissaan tapailussa? Ja olen tuo jota lainasit, nainen, joka on sanonut miehille etten halua lahjoja. Olen silti ollut heihin ihastunut ja rakastunut eikä lahja-asia ole liittynyt mitenkään mihinkään ajatuksiin tai toiveisiin suhteen tulevaisuudesta. En totisesti ymmärrä, kyse on vain tasan lahjasta, ilman mitään rivienvälejä tai piilomerkityksiä. Ehkä minun pitäisi sitten vaihtaa sukupuolta, koska näköjään ajattelen tästä kuin mies /sarkasmi.

Ap sanoi tapailuhenkilölleen että ollaan niinkuin tähänkin asti = en halua syventää suhdetta. Siitä tapailuhenkilö pahoitti mielensä. Lahja on tässä sivuseikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että haluat kahvia, teetä tai mitä tahansa kulutustavaraa mistä tykkäät. Mies saa hyvän mielen kun saa ostaa sinulle jotain ja sinä saat jotain mitä muutenkin ostaisit. Jotkut vaan tykkäävät ostella lahjoja, joten jos meinaat tapailua jatkaa niin kannattaa tottua siihen. Mutta kannattaa vetää raja jos mies meinaa ostaa jotain kallista. Moni nimittäin alkaa käyttää niitä uhkailemiseen, "kun minä ostin sulle nuo timanttikorviksetkin..."

Missä mainittiin sukupuoli?

Oletettavasti Ap on nainen ja tapailukumppani mies.

Paitsi että ap käyttäytyy kuten tyypillinen mies ja tapailukumppani kuten tyypillinen nainen.

Itse olen naisena sanonut miehille, etten halua lahjoja, joten pidän skenaariota mahdollisena.

En viitannut tuohon, vaan siihen että ap viesti tapailemalleen henkilölle, ettei halua syventää suhdetta. Tässähän ei naiselle ole kyse lahjasta, vaan suhteesta ja siihen liittyvistä toiveista. Mies taas kuvittelee, että kyse on lahjasta.

Miten ihmeessä se, ettei halua synttärilahjaa, tarkoittaa sitä ettei halua syventää suhdetta? Siis ihan konkreettisesti, miten lahjan haluamattomuus osoittaa ettei halua olla yhdessä tai ole tosissaan tapailussa? Ja olen tuo jota lainasit, nainen, joka on sanonut miehille etten halua lahjoja. Olen silti ollut heihin ihastunut ja rakastunut eikä lahja-asia ole liittynyt mitenkään mihinkään ajatuksiin tai toiveisiin suhteen tulevaisuudesta. En totisesti ymmärrä, kyse on vain tasan lahjasta, ilman mitään rivienvälejä tai piilomerkityksiä. Ehkä minun pitäisi sitten vaihtaa sukupuolta, koska näköjään ajattelen tästä kuin mies /sarkasmi.

Ap sanoi tapailuhenkilölleen että ollaan niinkuin tähänkin asti = en halua syventää suhdetta. Siitä tapailuhenkilö pahoitti mielensä. Lahja on tässä sivuseikka.

Ehkä ap yhdistää lahjojen antamisen vakiintuneeseen parisuhteeseen ja tapailu ei sitä tosiaan ole. 2 kuukautta on todella lyhyt aika oppia tuntemaan toista, riippuen kuinka usein tapaavat, jos kerran viikossa, niin ei montaa kertaa ole tavattu tuohon mennessä. Ihan normaalia jatkaa tapailua eli olla niinkuin tähänkin asti. Silti voi olla tosissaan ja kiinnostunut, ei vaan hätiköi suin päin suhteeseen tuntematta toista ja haluaa katsoa hänen tarkoitusperänsä myös. Hoputtajat ovat epäilyttäviä.