Kertoisitteko omille lapsillenne, jos teidän vanhemmat olisi olleet väkivaltaisia?
Mun vanhemmat on nykyisin ihan normaalit isovanhemmat, mutta silloin kun mä olin lapsi, toinen käytti minuun usein henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Toinen käytti vain henkistä väkivaltaa, harvoin, mutta lähinnä vaan seurasi hommaa sivusta.
Omat lapset ovat jo kohta teinejä, ja varsinkin yksi ihmettelee usein, että miksi mulla ei ole samanlaiset välit mun vanhempiin kuin omilla lapsillani on minuun, ja miksi välttelen, kun kysyy että rakastanko vanhempiani.
Totuus on se, että en rakastanut lapsena enkä nuorena, enkä tiedä rakastanko vieläkään. Toiselle vanhemmista taisin olla merkityksetön ja toinen inhosi minua, nykyisin ovat kun ei mitään tällaista olisi koskaan ollutkaan.
Lapsilleni ovat aina olleet ystävällisiä, ei sen enempää henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Mutta tiedän että jos kumpaakaan tulisi, kävisin todennäköisesti päälle.
En tiedä mitä sanoa lapsille, kun heillä on ihan ok suhde ja ihmettelevät, miksi minä olen niin erilainen vanhemmilleni vaikka muuten osoitan tunteita ja välitän ihmisistä.
Kommentit (2)
Kyllä kertoisin heidän ikäänsä sopivalla tavalla siinä vaiheessa, kun pystyvät ymmärtämään tällaisia asioita. Auttaa muutenkin ymmärtämään, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää ja että sama henkilö voi käyttäytyä eri henkilöitä kohtaan hyvin eri tavalla. Joidenkin on jopa pakko rajoittaa isovanhempien ja lastenlasten välistä näennäisen ystävällistä yhteydenpitoa, jos todellisena tarkoituksena on, että isovanhemmat käyttävät lapsenlapsiaan omien aikuisten lastensa kontrolloimisen välineenä. Voi herättää lapsissa aiheellisia kysymyksiä, joiden täydellinen väistäminen ei ole helppoa.
En ole kertonut enkä aikaan kertoa