Terapia, josta ei ole hyötyä
Terapeutti puhuu hyvin vähän. Hänellä ei ole suunnitelmaa tapaamista varten. Vilkuilee omasta mielestään salaa kelloa. Hänellä on tarkoitukselliset aloitus- ja lopetusrepliikit. Sanoo yhden kannustavan lauseen myös puolessa välissä, mutta kaikki on täysin maksettua, ei aitoa kohtaamista. Aika kuluu ja tahtoo varata uuden ajan. Sanoo, että on hyödyllistä jatkaa. Verorahojahan tähän kulutamme!
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuon tietää terapiassa koskaan käymätönkin.
Tai siis tuo vahvistaa terapiassa käymättömän omia ennakkoajatuksia. Itse olen saanut terapiasta hyötyä ja terpeuttini on erittäin osaava.
Eihän hu o raakaan oteta, jos tavoite on rakastella
Mä olen vihdoin nyt reilu kolmekymppisenä löytänyt hyvän terapeutin ja asiat alkavat lutviutua.
Vaihda terapeuttia, hän vaikuttaa työhönsä leipiintyneeltä.
Tarjoan lyhytterapiaa, 1 min. ilmaiseksi. Olen maallikko. Haluatko kertoa, mikä on ongelmasi?
Minä en ole koskaan uskonut, että terapia olisi jotenkin käänteentekevä juttu. Joillekin siitä tosin voi olla apua, mutta suurimmalle osalle valitettavasti ei. Esimerkiksi jos itseäni mietin niin ainoa syy mennä terapiaan olisi mahdollisuus puhua ajatuksistani, tunteistani ja vaikeuksistani toiselle ihmiselle avoimesti, koska en ole elämässäni niistä koskaan kenellekään puhunut.
Toki se voisi siis tuoda helpotusta, jos saisi viimeinkin puhua, mutta eihän se puhe niitä syitä noiden tunteiden takana korjaisi. Eikä edes voisi korjata. Se työ pitäisi tehdä itse ja aivan muulla kuin puhumalla.
Minulla oli toimiva terapiasuhde ja sain avun. Toisaalta olin myös itse niin ahdistunut, että tein kaikkeni että hyödyin terapiasta. Ymmrsin jo heti alussa, että minun on tehtävä se työ ja terapeutti on vain tukena.
Terapiapotilaan tulee itse olla motivoitunut parantamaan tilannettaan. Terapia on pitkä prosessi, jossa ei ole oikoteitä ja se vaatii paljkon panostusta itseltä, jos haluaa parantaa tilannettaan. Olennaista on lisätä itsereflektiotaan terapian avulla. Eli kaikki ei todellakaan terapeutista kiinni. Ensimmäiseksi kannattaa katsoa peiliin, ennen kuin alkaa syytellä terapeuttia.
Ettekö sopineet terapian alussa tavoitteita ja työskentelytapoja?
Eli kunnon vanhanaikainen eli passiivinen ja etäinen terapeutti. Vaihtaakin voi.
Onko kyseessä ihan oikea psykoterapia vai käytkö juttelemassa esim. psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa? Terapeutin vaihto ei ole niin helppoa, ensin puhuisin asiasta hänen kanssaan. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan alussa ollut tuollainen, koska hänet päädyit valitsemaan?
Jos kyseessä muu juttelu, silloin vaihto voi olla hyväkin asia.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan uskonut, että terapia olisi jotenkin käänteentekevä juttu. Joillekin siitä tosin voi olla apua, mutta suurimmalle osalle valitettavasti ei. Esimerkiksi jos itseäni mietin niin ainoa syy mennä terapiaan olisi mahdollisuus puhua ajatuksistani, tunteistani ja vaikeuksistani toiselle ihmiselle avoimesti, koska en ole elämässäni niistä koskaan kenellekään puhunut.
Toki se voisi siis tuoda helpotusta, jos saisi viimeinkin puhua, mutta eihän se puhe niitä syitä noiden tunteiden takana korjaisi. Eikä edes voisi korjata. Se työ pitäisi tehdä itse ja aivan muulla kuin puhumalla.
Itse taas sain ihan valtavasti apua terapiasta, kun kävin puolisen vuotta dialektista kognitiivista terapiaa harjoittavalla terapeutilla. Sain ratkaistua elämääni vaivanneet ongelmat, eli miksen pysty laihtumaan vaan aina repsahtelen ja lihon entistä isommaksi takaisin, töissä vetelehtimisen kunnes joudun siitä ongelmiin, ja selittämättömät pelot ja ahdistuksen.
Se oli hyvin käytännönläheistä hommaa, jossa sisäinen puheeni ja uskomukseni laitettiin syyniin ja kyseenalaistettavaksi, että mitkä niistä edistävät ja mitkä huonontavat hyvinvointiani. Sain myös työkaluja sietää erilaisia toimintaimpulsseja ilman toimimatta niiden mukaan silloin, kun toimiminen ei ole järjellä ajatellen hyväksi, esim. syöpöttelyimpulsseja aterioiden välillä, kun yritän laihduttaa. Raskaiden tunteiden kuten ahdistuksen ja pelon kohtaamista ja radikaalia hyväksyntää opettelin myös, ja keinoja millä saan itseni tarttumaan toimeen, kun osa mieltä sanoo, että mikä tässä kiire muka vielä on, ota rennosti ja katsele vaikka Vauva-palstaa (ja sitten lopulta ongelmat kun onkin kiire). Kävin terapiani täysin itsemaksaen, ja mulle se oli paras rahan käyttö ikinä. Harmittaa kun en mennyt jo aikaisemmin, vaan 10 vuotta tarvoin niissä samoissa ongelmissa, yrittäen vain tahdonvoimalla ja päätöksillä muuttua.
Oletko yrittänyt antaa palautetta terapeutille?
Jos on vaikea sanoa, voit kirjoittaa ja jäsentää ajatukset paperille.
Kerro mitä odotat ja tarvitset. Sen jälkeen terapeutin pitäisi pystyä peilaamaan ja muuttaamaan toimintatapaansa parempaan.
Kyllähän tuon tietää terapiassa koskaan käymätönkin.