Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmisten vaikeaa tuoda todellista minäänsä esiin, jos on ihastunut?
Väiski
11.04.2023 |
Onkos ihmisillä vaikeaa tuoda todellista roolia esiin, kun on ihastusta? Vaikka haluaa pyrkiä pitämään omaa roolia, mutta jos toinen osapuolen tapailun jälkeen tulee tulos, että ei oo kiinnostunut (Viestitelyä hiukan jatkamalla, ilmaan että toiset treffit tulisi nopeasti), niin herättää itseleen outoja kysymyksiä, oliko siinä joku virhe vai teinkö okein, mitä ajattelin.
Toki tutustumisessa pitäisi luottaa, että sujuisi hyvin ja antaa mahdollisuuden, eikä tuomita erilaisuudesta, koska paksu jäämuuri ei oo vielä sulannut. Mitä tuohon näkökulman tapaan pitäisi tehdä?
Kommentit (4)
Mielenkiintoinen kysymys joten nostan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se hormonien vaikutus on sillä hetkellä vahvempi kuin ihminen itse, mikä on ihan normaaliakin. Ihastunut ihminen hehkuu ympäristöönkin. Hormonit taas vaikuttaa todella paljon ihmisen käyttäytymiseen ja joillekin ne hormonivaihtelut on ihan persoona, joka poistuu kun hormonitoiminnan saa tasapainoon.
Sekin! Mutta ehkäpä miehillä on huoli siitä, miten pystyy ilmaisemaan, mitä eroja hengailulla ja treffillä? Koska tuntuu nykyään, että osaako ihmiset flirttailla, kun haluat tehdä syvää tuttavuutta? Esim: Jos olet kiinnostunut toisesta, haluat tehdä pientä kosketusta ja on käynyt treffeillä, mutta päätynyt sitten hengailemaan. Pitäisikö kysyä, onko hänellä toiveita ihmissuhteen muodostumisesta ihmiseen vai haluaako olla vain ystävä. Siitä saisi parhaiten tietää, miten suhde tilanteessa etenee?
Luonnollisimmin ihmiset kohtaisivat töissä, koulussa, harrasteissa, pihalla pällistelemässä naapureiden kanssa kun joku on murtautunut pyörävarastoon. Eli tutustumisen pitäisi ehtiä alkaa ennen kuin kumpikaan on ihastunut ja kiinnostunut, sillä ihastuneena ihminen käyttäytyy aivan erilailla kuin normaalitilassa.
Ihastunut ja kiinnostunut on sulaa vahaa jo siinäkin vertauskuvallisessa mielessä, että haluamattaankin mukautuu kovasti siihen mitä peilaa kiinnostuksensa kohteesta. Ihastunut on avoin monelle asialle, joita ei muuten luontaisesti tekisi. Tutustumisen pitäisi ehtiä päästä hyvin käyntiin ennen kuin tahdostariippumaton soidintanssivaihde kehossa kytkeytyy päälle kummallakaan.
Itse olen ihastuneena energinen, loppumattoman keskittynyt toiseen, hymyilevä ja positiivinen, innostun kaikesta, viihdyn ihmisten seurassa (esim. ihastuksen kaverit) ja vaikka missä tapahtumissa. Tosiminä on vetämätön, laiska, introvertti ja ihmisiä karttava, työn ulkopuolella lähes täysin omissa oloissani viihtyvä, negatiivinen ja ajatukseni ovat monen mielestä aika ilkeitäkin. En varmasti suostu kavereille illanviettoon kuin ihan äärimmäisen pakon edessä, enkä lähde mihinkään tapahtumiin.
Ja kun tätä olen koettanut myös ihastuneelle vastapuolelle selittää, niin eiväthän he millään usko! Sitten myöhemmin suhteen vanhetessa pettyneinä ihmettelevät, miksi olen ihan erilainen kuin alussa.