Millaista elämäsi on?

Ihan mukavaahan se elämä on. Aamuisin heräillään, laitetaan lapsi kouluun samalla kun availlaan työkonetta. Päivä etätöitä ihan kivalla palkalla. Neljän maissa lapsi ja mies palaavat kotiin. Illlalla on harrastuksia, ruuanlaittoa, yhdessäsyömistä, yhdessä oloa ja sitten onkin jo nukkumaan meno. Viikonloppuisin sitten ehditään tehdä enemmän yhdessä ja harrastaa. 

Ihan tavallista kaiketi. Terveys tiettävästi kunnossa, puolison kanssa kolmekymppisiä ja kaksi lasta teini-iän kynnyksellä. Vakityöt molemmilla vanhemmilla. Velaton koti ja auto. Arkeahan tässä vain pyöritellään, töitä ja kouluja. Lapset harrastaa mieluisia harrastuksia ja vähän koitetaan matkustellakin jne. 🙂

Tasaisen mukavaa suurimmaksi osaksi. 

Olen ensimmäisen lapseni kanssa kotona ja äitiysloman rahalla yrittäen samalla toipua tämän toisen lapsen kohtukuolemasta. Tällä hetkellä tulot ovat ihan ok, mutta pian tipun taas kotihoidontuelle ja sen mukaisesti täytyy sitten myös elää.

Mies on ihana puoliso ja isä, kotikin on juuri meidän näköinen ja tämä elossa oleva lapsi tietysti maailman rakkain. Yritän nauttia kevään etenemisestä ja tästä kaikesta aineettomasta rikkaudesta jota meillä on.

Elämä on ihan hyvää vaikka surun painolasti onkin suuri.

Kunpa tietäisinkin.