Jo pienistä taaperoista näkee kuka on luova ja kekseliäs

Hmm, mielenkiintoinen aihe. Meillä molemmat lapset olivat aika kekseliäitä touhottajia pieninä, toinen perusolemukseltaan rauhallinen ja hiljainen (eli kehitteli ideoita mielessään, piirsi ja askarteli mielellään, rakenteli rauhassa pikkutarkkoja leikkejä mielikuvituksensa pohjalta), toinen taas pulppuava ja sinkoileva (jonka luovuus oli sitten myös enemmän niitä hulluja ideoita). Jälkimmäistä on jouduttu eri tavalla rajoittamaan, ettei se taide ole seinissä, parketti piloilla, tai metsäleikissä ajauduttu eksyksiin. On kyllä pyritty sallimaan vapautta ja oltu piittaamatta vahingoista, mutta jos luovuus aiheuttaa materiaalista vahinkoa tai tapaturmavaaraa niin onhan sitä jarrutettava.

Ja tästä pulppuavammasta ja jarrutetummasta on nyt kouluikään siirryttäessä tullut se "ei oooo mitäääään tekemistäää" marisija. Olisi kai pitänyt osata paremmin kanavoida ja vahvistaa hänen luovuuttaan, mutta ei olla osattu. Mutta kyllä me siitä koulukelpoinen koulittiin vaikka välillä vähän jännitti.

Voi perse, mitä kommentteja. Lapset ovat lapsia, välillä on tylsää ja välillä keksitään hullujakin juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän on tutkittu että tylsistyminen lisää luovuutta. Nykyvanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, kun totuttavat heidät siihen että vanhempi viihdyttää lasta ja toimii ohjelmatoimistona 24/7. Lapset viedään vielä pienestä pitäen pitkiksi päiviksi päiväkotiin, vaikka ei olisi edes tarvetta, jotta lapsi saisi sielläkin nonstop virikkeitä ja aktiviteetteja.

Sekin on tutkittu, että pitkästyminen korostaa lapsessa psykopatisia piirteitä. Että oisko sellainen kultainen keskitie hyvä.

Varmaan tutkimuksessa oli mukana jotain lastenkotien lapsia, jotka on tyyliin ollut sidottu sänkyihin.

Ei missään normaalissa perheessä ole NIIN tylsää, että 1-2-vuotiaasta tulee psykopaatti jos häntä ei laita 8-10 tunniksi päivässä virikehoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, mielenkiintoinen aihe. Meillä molemmat lapset olivat aika kekseliäitä touhottajia pieninä, toinen perusolemukseltaan rauhallinen ja hiljainen (eli kehitteli ideoita mielessään, piirsi ja askarteli mielellään, rakenteli rauhassa pikkutarkkoja leikkejä mielikuvituksensa pohjalta), toinen taas pulppuava ja sinkoileva (jonka luovuus oli sitten myös enemmän niitä hulluja ideoita). Jälkimmäistä on jouduttu eri tavalla rajoittamaan, ettei se taide ole seinissä, parketti piloilla, tai metsäleikissä ajauduttu eksyksiin. On kyllä pyritty sallimaan vapautta ja oltu piittaamatta vahingoista, mutta jos luovuus aiheuttaa materiaalista vahinkoa tai tapaturmavaaraa niin onhan sitä jarrutettava.

Ja tästä pulppuavammasta ja jarrutetummasta on nyt kouluikään siirryttäessä tullut se "ei oooo mitäääään tekemistäää" marisija. Olisi kai pitänyt osata paremmin kanavoida ja vahvistaa hänen luovuuttaan, mutta ei olla osattu. Mutta kyllä me siitä koulukelpoinen koulittiin vaikka välillä vähän jännitti.

Vai oletteko tehneet sen virheen, että olette istuttaneet vilkkaan pojan pelikonsolin ääreen rauhoittumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuus ja älykkyys ovat myös yhteydessä toisiinsa.

Tämä. Voisko ajatella että älykkäillä lapsilla on jokin sisäinen palo joka ajaa heitä?

Meillä on toinen lapsi tutkitusti ja todetusti kognitiivisilta kyvyiltään selvästi yli keskitason, on nyt 9-vuotias. Oppii ihan hullua tahtia, kyselee, haluaa ymmärtää, tutkii, hankkii tietoa, lukee. On myös hirvittävän energinen ja seurallinen, ja hän on se joka marisee tylsyyttä juuri sillä sekuntilla kun tekeminen loppuu tai pitäisi viihtyä hetki yksin. Jos hänet saa juntattua kirjan ääreen niin saattaa viihtyä pitkäänkin, mutta sellaista mitääntekemättömyyttä hän ei ole sietänyt koskaan, haluaisi aina olla vuorovaikutuksessa ja saattaa tarvita tuuppausta että saa leikin tai tekemisen käyntiin. Mielellään puhuisi kaikki oivalluksensa, kysymyksensä ja pohdintansa ääneen ja tarkastelisi niitä toisen ihmisen kanssa. Ja imu erilaisiin digipeleihin on ihan eri sfääreissä kuin sisaruksellaan, näitä joudutaan rajoittamaan hyvin tiukalla otteella.

Myös ADHD ja autismikirjon tutkimukset on tehty, lievää ylivilkkautta sieltä löytyi mutta ei diagnostiset kriteerit täyttävää.

Onko pelannut hänkin liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, mielenkiintoinen aihe. Meillä molemmat lapset olivat aika kekseliäitä touhottajia pieninä, toinen perusolemukseltaan rauhallinen ja hiljainen (eli kehitteli ideoita mielessään, piirsi ja askarteli mielellään, rakenteli rauhassa pikkutarkkoja leikkejä mielikuvituksensa pohjalta), toinen taas pulppuava ja sinkoileva (jonka luovuus oli sitten myös enemmän niitä hulluja ideoita). Jälkimmäistä on jouduttu eri tavalla rajoittamaan, ettei se taide ole seinissä, parketti piloilla, tai metsäleikissä ajauduttu eksyksiin. On kyllä pyritty sallimaan vapautta ja oltu piittaamatta vahingoista, mutta jos luovuus aiheuttaa materiaalista vahinkoa tai tapaturmavaaraa niin onhan sitä jarrutettava.

Ja tästä pulppuavammasta ja jarrutetummasta on nyt kouluikään siirryttäessä tullut se "ei oooo mitäääään tekemistäää" marisija. Olisi kai pitänyt osata paremmin kanavoida ja vahvistaa hänen luovuuttaan, mutta ei olla osattu. Mutta kyllä me siitä koulukelpoinen koulittiin vaikka välillä vähän jännitti.

Vai oletteko tehneet sen virheen, että olette istuttaneet vilkkaan pojan pelikonsolin ääreen rauhoittumaan?

3h/vko on peliaika, kertaistumalta max. 1h. Sairaana ja lomilla välillä löysemmin. Voihan se olla hänelle liikaa, mut liiallinen ankaruus näyttäisi johtavan monella siihen että sitten pelataan salaa kaverilla, ja silloin unohtuu aikojen lisäksi myös ikärajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vähentää älykkyyttäkin sellainen nonstop-virikeoksennus.

Näinhän se tekee. Sen takia ihan järjetöntä viedä esim pieniä taaperoita virikehoitoon, kun ei mitään jatkuvia virikkeitä tarvi eivätkä kaipaa.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/04/tylsisty-niin-muutut-luovemmak…

Silti ihan verorahoilla tuetaan tällaista ja vanhemmat ilmaiseksi tuovat?

Vierailija kirjoitti:

Luovuus ja älykkyys ovat myös yhteydessä toisiinsa.

Pystyykö muka jostain 1-vuotiaasta näkemään että on älykäs?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta omista lapsista täytyy sanoa, että vaikka eivät ikinä olleet vailla aikuisen vinkkejä tai viihdyttämistä, niin helpommalla kyllä pääsee ne vanhemmat, joiden lapset suostuvat tekemään mitä heille ehdotetaan, esim. vaikka rauhallisesti tekemään hiekkakakkuja hiekkalaatikossa. "Luovat" tyypit sitten juoksentelevat pitkin metsiä ja ovat muutenkin vaaraksi itselleen ja muille. Tai ainakin sillä ja rajalla.

Jos lapset saa tehdä mitä haluavat, en käsitä miten ne edes voisivat tylsistyä. Aina voi hajottaa paikat, tapella tai vaikka testata kuka pissii pisimmälle.

Minun varsin luova lapseni ei istunut tekemässä niitä monotinisia kakkuja muttei myöskään juossut pitkin metsiä vaarantamassa ketään. Helpolla pääsi lapsen kanssa joka keksi leikkinsä ja ilman valmislelujakin. Luovuus ja tyhmyyksien teko eivät ole samaa.

Tuon tekstin perusteella luovuus onkin = tyhmyys 🤔

Kyllähän ne oikeasti luovat ihmiset ovat myös kurittomia. Ei kukaan mitään suurta keksi eikä varsinkaan saa toteutettua, jos tekee mitä muut sanoo. Siinä mielessä villit ja vapaat ovat ihmiskunnan toivo.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsista toinen on tosiaan luova ja kekseliäs. Toinen on pedantti ja huolellinen. Näistä jälkimmäinen tosiaan valittaa sitä tylsyyttä helposti, ensimmäinen ei vaan menee tekemään jotain, siis jos on hiljaista niin on syytä olla vähän huolissaan mitä se nyt on keksinyt. Mutta kyllä olen enemmän huolissani tämän luovemman kaverin pärjäämisestä esim koulussa, näinköhän malttaa keskittyä ja mahdollisuus huonoon seuraan ajautumisesta tuntuu paljon todennäköisemmältä kuin rauhallisen, tarkan ja sääntöorientoituneen lapsen kohdalla.

Sulla on siellä ideas man ja sitten on kirjanpitäjä. Kumpiakin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuus ja älykkyys ovat myös yhteydessä toisiinsa.

Tämä. Voisko ajatella että älykkäillä lapsilla on jokin sisäinen palo joka ajaa heitä?

Meillä on toinen lapsi tutkitusti ja todetusti kognitiivisilta kyvyiltään selvästi yli keskitason, on nyt 9-vuotias. Oppii ihan hullua tahtia, kyselee, haluaa ymmärtää, tutkii, hankkii tietoa, lukee. On myös hirvittävän energinen ja seurallinen, ja hän on se joka marisee tylsyyttä juuri sillä sekuntilla kun tekeminen loppuu tai pitäisi viihtyä hetki yksin. Jos hänet saa juntattua kirjan ääreen niin saattaa viihtyä pitkäänkin, mutta sellaista mitääntekemättömyyttä hän ei ole sietänyt koskaan, haluaisi aina olla vuorovaikutuksessa ja saattaa tarvita tuuppausta että saa leikin tai tekemisen käyntiin. Mielellään puhuisi kaikki oivalluksensa, kysymyksensä ja pohdintansa ääneen ja tarkastelisi niitä toisen ihmisen kanssa. Ja imu erilaisiin digipeleihin on ihan eri sfääreissä kuin sisaruksellaan, näitä joudutaan rajoittamaan hyvin tiukalla otteella.

Myös ADHD ja autismikirjon tutkimukset on tehty, lievää ylivilkkautta sieltä löytyi mutta ei diagnostiset kriteerit täyttävää.

Onko pelannut hänkin liikaa?

Kyllä jotkut juuttuu yhtä olkiukkoa palvomaan, mitään muita ongelmia ei voi enää olla kuin liika pelaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuus ja älykkyys ovat myös yhteydessä toisiinsa.

Pystyykö muka jostain 1-vuotiaasta näkemään että on älykäs?

Itse asiassa 1-vuotiaassa on näkyvissä jo hyvin pitkälle tulevaisuuden temperamentti, jos vain osaa katsoa. Jotkut sanovat, että sen ikäisessä luonne juuri näkyy parhaiten, kun estoja ei vielä juuri ole.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuuden yli-ihannointikaan ei ole mitään tervettä puuhaa. Aina ei tarvitse olla härpäkettä ympärillä ja keksimässä turinoita, tylsyyttäkin on hyvä oppia sietämään.

Outo kommentti, siitähän luovuuden tukemisessa juuri on kysymys että annetaan sille tilaa eikä tuoda valmista tekemistä koko ajan nenän eteen.

Aika monien vuosien kokemus taaperoista on kyllä kuvatunlainen, osalla yksivuotiaista on jo tutkiva, kiinnostunut katse. Kaksivuotiaissa erot ovat vielä paremmin näkyvissä. Ovat tarkkoja ja tekevät asioita täysin eri harkinnalla. Osa kaksivuotiaista tunnistaa useita värejä ja kymmeniäkin eläimiä erityyppisistä kirjoista eli ei ole opittua että missä on oravan kuva jne, vaan lapsi tietää eläimen yleispiirteet. Yksi tuntemani 2v osasi näyttää kuusi väriä eri kirjoista ja esineistä, ei vielä nimennyt niitä itse mutta kirjaa lukiessa tunnisti ne kaikki moneen otteeseen. Näillä lapsilla on katsekontakti aikuiseen kun heille puhuu ja osaavat kommunikoida monipuolisesti vaikkei sanoja ole vielä montaa käytössä.

Toisen ääripään lapset juoksevat päin liukumäkeä vaikka olisi tilaa juosta ohi, hakkaavat lapiolla omaa naamaansa tai syövät silmät selällään hiekkaa eivätkä kuuntele yhtään mitään vaikka aikuinen olisi aivan heidän tasollaan puhumassa heille. Jos katsekontaktin onnistuu saamaan, päässä ei selvästi tapahdu oikein mitään, eivät vastaa kysymyksiin millään tavalla ja edes alkeellisia ohjeita ei ole edellytyksiä noudattaa. Jos jotain suustaan tulee se on päätöntä huutoa.

Kyllä sen huomaa ketä on hoidettu ja kasvatettu kotona mitenkin. Sillä on suuri merkitys myös siinä millaiseksi kommunikoijaksi lapsi kehittyy.

Piti tähän nyt tarttua, että onko se jotenkin poikkeuksellista, että 2v osaa esimerkiksi useita värejä ja eläimiä? Minun 2v poikani osasi 2v-syntymäpäivänä nimetä 12 eri väriä, osaa myös numerot 1-10 ja lähes kaikki aakkoset. Osaa siis kertoa kuvaa näyttämällä, mikä väri, kirjain tai numero on kyseessä. En ole koskaan ajatellut, että tämä olisi jotenkin poikkeuksellista. Poika on nyt 2v 2kk ja ollut koko ajan kotihoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuus ja älykkyys ovat myös yhteydessä toisiinsa.

Pystyykö muka jostain 1-vuotiaasta näkemään että on älykäs?

Itse asiassa 1-vuotiaassa on näkyvissä jo hyvin pitkälle tulevaisuuden temperamentti, jos vain osaa katsoa. Jotkut sanovat, että sen ikäisessä luonne juuri näkyy parhaiten, kun estoja ei vielä juuri ole.

-eri.

Oli kysymys älykkyydestä, ei luonteesta. Ei kai joku tietty temperamentti tarkoita että on älykäs/vähemmän älykäs. Vaikkakin olen kuullut että introvertit olisi keskimäärin (!) älykkäämpiä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuuden yli-ihannointikaan ei ole mitään tervettä puuhaa. Aina ei tarvitse olla härpäkettä ympärillä ja keksimässä turinoita, tylsyyttäkin on hyvä oppia sietämään.

Outo kommentti, siitähän luovuuden tukemisessa juuri on kysymys että annetaan sille tilaa eikä tuoda valmista tekemistä koko ajan nenän eteen.

Aika monien vuosien kokemus taaperoista on kyllä kuvatunlainen, osalla yksivuotiaista on jo tutkiva, kiinnostunut katse. Kaksivuotiaissa erot ovat vielä paremmin näkyvissä. Ovat tarkkoja ja tekevät asioita täysin eri harkinnalla. Osa kaksivuotiaista tunnistaa useita värejä ja kymmeniäkin eläimiä erityyppisistä kirjoista eli ei ole opittua että missä on oravan kuva jne, vaan lapsi tietää eläimen yleispiirteet. Yksi tuntemani 2v osasi näyttää kuusi väriä eri kirjoista ja esineistä, ei vielä nimennyt niitä itse mutta kirjaa lukiessa tunnisti ne kaikki moneen otteeseen. Näillä lapsilla on katsekontakti aikuiseen kun heille puhuu ja osaavat kommunikoida monipuolisesti vaikkei sanoja ole vielä montaa käytössä.

Toisen ääripään lapset juoksevat päin liukumäkeä vaikka olisi tilaa juosta ohi, hakkaavat lapiolla omaa naamaansa tai syövät silmät selällään hiekkaa eivätkä kuuntele yhtään mitään vaikka aikuinen olisi aivan heidän tasollaan puhumassa heille. Jos katsekontaktin onnistuu saamaan, päässä ei selvästi tapahdu oikein mitään, eivät vastaa kysymyksiin millään tavalla ja edes alkeellisia ohjeita ei ole edellytyksiä noudattaa. Jos jotain suustaan tulee se on päätöntä huutoa.

Kyllä sen huomaa ketä on hoidettu ja kasvatettu kotona mitenkin. Sillä on suuri merkitys myös siinä millaiseksi kommunikoijaksi lapsi kehittyy.

Piti tähän nyt tarttua, että onko se jotenkin poikkeuksellista, että 2v osaa esimerkiksi useita värejä ja eläimiä? Minun 2v poikani osasi 2v-syntymäpäivänä nimetä 12 eri väriä, osaa myös numerot 1-10 ja lähes kaikki aakkoset. Osaa siis kertoa kuvaa näyttämällä, mikä väri, kirjain tai numero on kyseessä. En ole koskaan ajatellut, että tämä olisi jotenkin poikkeuksellista. Poika on nyt 2v 2kk ja ollut koko ajan kotihoidossa.

No ei kyllä ole, jos näitä on opetettu. Olen hoitanut paljon lapsia, jotka on osanneet jo 1v värejä useita, muistaakseni myös oma nuorin osasi, koska oppi aikaisin puhumaan ja värit kiinnostivat häntä, ihan kuin itsellenikin värit ovat tärkeitä.

Mutta tosi paljon lapsissa on eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta omista lapsista täytyy sanoa, että vaikka eivät ikinä olleet vailla aikuisen vinkkejä tai viihdyttämistä, niin helpommalla kyllä pääsee ne vanhemmat, joiden lapset suostuvat tekemään mitä heille ehdotetaan, esim. vaikka rauhallisesti tekemään hiekkakakkuja hiekkalaatikossa. "Luovat" tyypit sitten juoksentelevat pitkin metsiä ja ovat muutenkin vaaraksi itselleen ja muille. Tai ainakin sillä ja rajalla.

Jos lapset saa tehdä mitä haluavat, en käsitä miten ne edes voisivat tylsistyä. Aina voi hajottaa paikat, tapella tai vaikka testata kuka pissii pisimmälle.

Minun varsin luova lapseni ei istunut tekemässä niitä monotinisia kakkuja muttei myöskään juossut pitkin metsiä vaarantamassa ketään. Helpolla pääsi lapsen kanssa joka keksi leikkinsä ja ilman valmislelujakin. Luovuus ja tyhmyyksien teko eivät ole samaa.

Tuon tekstin perusteella luovuus onkin = tyhmyys 🤔

Kyllähän ne oikeasti luovat ihmiset ovat myös kurittomia. Ei kukaan mitään suurta keksi eikä varsinkaan saa toteutettua, jos tekee mitä muut sanoo. Siinä mielessä villit ja vapaat ovat ihmiskunnan toivo.

Tuntemani poikkeuksellisen luovat ihmiset ovat kyllä sellaisia jotka tekevät asiat omalla tyylillä ja keksivät omat ohjeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta omista lapsista täytyy sanoa, että vaikka eivät ikinä olleet vailla aikuisen vinkkejä tai viihdyttämistä, niin helpommalla kyllä pääsee ne vanhemmat, joiden lapset suostuvat tekemään mitä heille ehdotetaan, esim. vaikka rauhallisesti tekemään hiekkakakkuja hiekkalaatikossa. "Luovat" tyypit sitten juoksentelevat pitkin metsiä ja ovat muutenkin vaaraksi itselleen ja muille. Tai ainakin sillä ja rajalla.

Jos lapset saa tehdä mitä haluavat, en käsitä miten ne edes voisivat tylsistyä. Aina voi hajottaa paikat, tapella tai vaikka testata kuka pissii pisimmälle.

Minun varsin luova lapseni ei istunut tekemässä niitä monotinisia kakkuja muttei myöskään juossut pitkin metsiä vaarantamassa ketään. Helpolla pääsi lapsen kanssa joka keksi leikkinsä ja ilman valmislelujakin. Luovuus ja tyhmyyksien teko eivät ole samaa.

Tuon tekstin perusteella luovuus onkin = tyhmyys 🤔

Kyllähän ne oikeasti luovat ihmiset ovat myös kurittomia. Ei kukaan mitään suurta keksi eikä varsinkaan saa toteutettua, jos tekee mitä muut sanoo. Siinä mielessä villit ja vapaat ovat ihmiskunnan toivo.

Kyllä. Heillä on ihan oma mind set.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vähentää älykkyyttäkin sellainen nonstop-virikeoksennus.

Miksi tästä ei puhuta enempää? Päinvastoin pitäisi olla virikettä, virikettä, virikettä..

Ja yksinkertaiset mammat (toki isätkin) luulevat että tää on se juttu. Vai onko se virikehoito rehellisesti kuitenkin vaan ennen kaikkea vanhemman vapaa-aikaa omasta lapsesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuus ja älykkyys ovat myös yhteydessä toisiinsa.

Tämä. Voisko ajatella että älykkäillä lapsilla on jokin sisäinen palo joka ajaa heitä?

Kyllä sanoisin että jotain tällaista. Lapsi jaksaa myös keskittyä pitkäksi aikaa tekemään niitä itselleen mieluisia juttuja jo ihan 1-2-vuotiaana. Ja hänellä on hauskaa ja mielenkiintoista välillä myös ihan itsekseen, kun hän keksii leluille ja esineille uusia käyttötarkoituksia, uusia leikkejä jne jne.