Te joilla on läheinen suhde aikuisiin lapsiinne, mitä teitte oikein?

Selkeät rajat, mutta oikeudenmukainen ja tietenkin rakastava vanhempi.

No me asuttiin ulkomailla ja matkusteltiin paljon lasten kanssa heidän ollessa pieniä. Vietettiin myös omalla mökillä paljon aikaa. Noudatettiin myös miehen lapsuuden perheen kasvatusmetodeja, hänen äiti oli opettaja ja isä lääkäri.

Me ollaan kaikki autismin kirjolla, se riittää. Suodatin puuttuu.

Uskon, että sillä, että olin hänen harrastuksessaan aina vahvasti mukana, vaikka se vei kaiken vapaa-aikani. Silloin, kun teinimurkkuaika oli pahimmillaan tuo harrastus kuitenkin yhdisti . 

Meillä myös oli avoimet ovet kavereidensa tulla aina kylään silloin, kun kotona ehdimme olla.  

Lapseni on kiittänyt siitä, että sai harrastaa ja vaikka kaikkea tekemisiään en ole hyväksynyt , on aina tiennyt, että se ei loppujen lopuksi merkkaa mitään niin kauan kun ei toisia vahingoita. 

Meillä on myös aina vaikeimissakin murrosiän kuohuissa säilynyt puheyhteys poikani kanssa.

Mietin miten vanhempani hoitaisivat milloin minkäkin asian ja tein sitten tismalleen päinvastoin.

Jaa, sen kun tietäisi.

Esikoisen kanssa super hyvät välit näin aikuisena: hän puhuu minulle tosi avoimesti asioistaan ja me ollaan TOSI läheisiä.

Keskimmäisen kanssa ihan erilainen suhde, paljon etäämpi, jotenkin väkinöisempi.

Kuopus ei ole vielä aikuinen ja yritän kovasti häntä kannustaa puhumaan minulle mistä vaan.

Parhaani mukaan olen kaikki kasvattanut, mutta jos yhden neuvon sanon, niin se on kommunikaatio.

Kaikilla niillä joilla vaikuttaa olevan hyvät välit lapsiinsa ei oikeasti ole näin.

Oma äitini on hyvin takertunut meihin aikuisiin lapsiinsa ja hän esim soittaa jokaiselle kolmelle lapselle päivittäin.

Äidin tuttavat luulevat että meillä lapsilla olisi äidin kanssa erittäin hyvät välit. Oikeasti jokainen meistä kokee äidin käytöksen erittäin kuormittavana eikä jaksaisi näin tiivistä yhteydenpitoa. Kun asiasta yrittää puhua äidin kanssa, hän uhriutuu ja rupeaa itkemään "kaikkeni olen tehnyt teidän eteen ja tässäkö on kiitos". Äidin puheluun on myös pakko vastata koska äiti soittaa niin monta kertaa kunnes vastaan, tai tulee soittamaan ovikelloa jos en vastaa :(

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla niillä joilla vaikuttaa olevan hyvät välit lapsiinsa ei oikeasti ole näin.

Oma äitini on hyvin takertunut meihin aikuisiin lapsiinsa ja hän esim soittaa jokaiselle kolmelle lapselle päivittäin.

Äidin tuttavat luulevat että meillä lapsilla olisi äidin kanssa erittäin hyvät välit. Oikeasti jokainen meistä kokee äidin käytöksen erittäin kuormittavana eikä jaksaisi näin tiivistä yhteydenpitoa. Kun asiasta yrittää puhua äidin kanssa, hän uhriutuu ja rupeaa itkemään "kaikkeni olen tehnyt teidän eteen ja tässäkö on kiitos". Äidin puheluun on myös pakko vastata koska äiti soittaa niin monta kertaa kunnes vastaan, tai tulee soittamaan ovikelloa jos en vastaa :(

No , meitäkin on, joilla on hyvät rakkaat ja läheiset välit vanhempiin. EI kaikilla ole uhriutujavanhempi mikä sulla on. 

Varmaan olin kiinnostunut hänen tekemisistä ja hänelle tärkeistä asioista.

Olen ollut läsnä ja yrittänyt ehtiä pysähtyä kuuntelemaan lapsiani aina. Joskus on ollut tietysti hetkiä, ettei se juuri siinä tilanteessa ole ollut mahdollista. En ole nolannut tai haukkunut heitä, kieltänyt kyllä tarvittaessa. Olen ollut tiukka, pitänyt huolta, että tiedän missä menevät, olen luottanut ja ollut itse luotettava. Ja kertonut miten paljon rakastan.

Kannattaa myös kuunnella mitä lapset teille puhuvat.

Olen kaikkea, rakastava, auktoriteettinen, mutta myös kaverillinen. Ennen kaikkea rento, mutta järkevä. Ja olen aloittanut kasvatustyön jo taaperoiden kanssa, en vasta teinien kanssa. Mitä pienempi lapsi, sitä paremmin imee vaikutteita ja arvoja kuin pesusieni.

Tuettu autettu ymmärretty mutta annettu aikuisena tilaa, ei päsmätty päälle vaan annettu tukea ja apua kun pyydetty.

Kolmekymppinen poikapuoli, 21v ja 20v omat pojat. Läheisiä ja rakkaita. Aika yksin olen kasvattanut kaikki, mies teki reissutyötä. Pyrin olemaan läsnä arjessa, tuki ja turva. Meillä oli rajat. Paljon rakkautta ja huumoria. Vielä kun samalla reseptillä saisi tuon nuorimman aikuiseksi niin olen onnellinen.