Naisen oma aika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen oletetaan sitä ja tätä- siis toiset naiset olettavat.  Sitten kilpaa täydellisyysposeerataan ja ihmetellään kun ei "saa" rentoutua.

Miehet olettavat että naisella on päävastuu lapsista. Tämä oletus vaikuttaa mm naisten työnsaantiin.

Kyllä. Toinen hyvin vahva oletus on se, että miestä ei arvosteta yhtä hyvänä vanhempana kuin äitiä. Tai ajatellaan miehen ja naisen olevan yhtä hyviä vanhempia, kun mies on lasten kanssa tunnin kerran kuussa ja nainen sitten lopun ajan.

Jos isä unohtaa talvella pukea lapsilleen ulkovaatteet, siitä ei tehdä lasua. Jos äiti toimii samoin, se on ehdottomasti moitittavaa ja lasun paikka, äidin odotetaan häpeävän ja tuntevan huonoutta.

Se on juuri näin. Tällä palstallakin oli esimerkiksi aloitus siitä, kun nuoret ÄIDIT työntää vaunuja/rattaita ja samalla näpertää puhelinta... Miehetkö ei tätä tee vai eikö sitä vaan huomata, kun on niin symppistä nähdä mies vaunujen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Otan Helsingistä hotellihuoneen pari kertaa vuodesta. Käyn museoissa, syön pitkän kaavan mukaan, otan aamiaisen huoneeseen ja olen vain.

Olen myös matkustanut siskoni kanssa kahdestaan useamman kerran.

Joskus häädän miehen ja lapset anoppilaan ja vietän viikonlopun yksin kotona.

Mies ei näistä valita, päinvastoin. Olemme molemmat opiskelleet lisää lasten ollessa pieniä. Ensin minä samalla kun olin äitiyslomalla, sitten kun palasin töihin, mies suoritti työn ohessa DI:n tutkinnon. Olemme kannatelleet toisiamme läpi arjen ja molemmat jää yksin lasten kanssa ilman katkeruutta siitä että taas minä.

Mietin tässä, että onko maailma tosiaan muuttunut huonompaan suuntaan? Olemme miehen kanssa syntyneet molemmat vuonna - 82 ja esikoinen 2009. Viihdyin jonkun verran vauvaryhmissä ja - kerhoissa, mutta siellä ei ainakaan olleet sitten äänessä ne, joiden mies ei (muka) pärjää tai jotka ei pääse mihinkään ilman lasta. Toisaalta voi olla, että kaltaiset hakeutuu toistensa seuraan ja itse valikoin tiedostamatta vahvempia ja itsenäisempiä äitikavereita.

Vertailun vuoksi; 3&11 on syntynyt 1979 ja ainokainen 2001. Kaltaiset kieltämättä leikkivät parhaiten keskenään; oma äitikuplani oli varsin boheemi ja joillakin mittareilla epäilemättä myös hörhö. Mutta, ainakin sain olla kuplassani pitkittäin tai poikittain kenenkään häiritsemättä, kun taas tyttären kupla vaikuttaa suorastaan toksiselta. Ehkä se on ajan henki nähdä kaikki sukupuolen kautta, ja siksi näitä kummallisia vääristymiäkin tulee. Ja aivan valtava ero on siinä, että että minun aikanani ei ollut juurikaan somea muokkaamassa maailmankuvaa. Vauvapalsta oli, mutta tämäkin erilainen. Tietyistä teemoista täälläkin väännettiin naisten kesken (imetys/pullo ja päiväkoti/kotihoito), mutta lopulta varsin laimeasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen pääsiäisen yksin, ihanaa!

Asun nykyään yksin, ihanaa! Tapaan sukua, ja sitten saan olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan Helsingistä hotellihuoneen pari kertaa vuodesta. Käyn museoissa, syön pitkän kaavan mukaan, otan aamiaisen huoneeseen ja olen vain.

Olen myös matkustanut siskoni kanssa kahdestaan useamman kerran.

Joskus häädän miehen ja lapset anoppilaan ja vietän viikonlopun yksin kotona.

Mies ei näistä valita, päinvastoin. Olemme molemmat opiskelleet lisää lasten ollessa pieniä. Ensin minä samalla kun olin äitiyslomalla, sitten kun palasin töihin, mies suoritti työn ohessa DI:n tutkinnon. Olemme kannatelleet toisiamme läpi arjen ja molemmat jää yksin lasten kanssa ilman katkeruutta siitä että taas minä.

Mietin tässä, että onko maailma tosiaan muuttunut huonompaan suuntaan? Olemme miehen kanssa syntyneet molemmat vuonna - 82 ja esikoinen 2009. Viihdyin jonkun verran vauvaryhmissä ja - kerhoissa, mutta siellä ei ainakaan olleet sitten äänessä ne, joiden mies ei (muka) pärjää tai jotka ei pääse mihinkään ilman lasta. Toisaalta voi olla, että kaltaiset hakeutuu toistensa seuraan ja itse valikoin tiedostamatta vahvempia ja itsenäisempiä äitikavereita.

Vertailun vuoksi; 3&11 on syntynyt 1979 ja ainokainen 2001. Kaltaiset kieltämättä leikkivät parhaiten keskenään; oma äitikuplani oli varsin boheemi ja joillakin mittareilla epäilemättä myös hörhö. Mutta, ainakin sain olla kuplassani pitkittäin tai poikittain kenenkään häiritsemättä, kun taas tyttären kupla vaikuttaa suorastaan toksiselta. Ehkä se on ajan henki nähdä kaikki sukupuolen kautta, ja siksi näitä kummallisia vääristymiäkin tulee. Ja aivan valtava ero on siinä, että että minun aikanani ei ollut juurikaan somea muokkaamassa maailmankuvaa. Vauvapalsta oli, mutta tämäkin erilainen. Tietyistä teemoista täälläkin väännettiin naisten kesken (imetys/pullo ja päiväkoti/kotihoito), mutta lopulta varsin laimeasti.

Millä tavalla tyttäresi kupla vaikuttaa toksiselta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan Helsingistä hotellihuoneen pari kertaa vuodesta. Käyn museoissa, syön pitkän kaavan mukaan, otan aamiaisen huoneeseen ja olen vain.

Olen myös matkustanut siskoni kanssa kahdestaan useamman kerran.

Joskus häädän miehen ja lapset anoppilaan ja vietän viikonlopun yksin kotona.

Mies ei näistä valita, päinvastoin. Olemme molemmat opiskelleet lisää lasten ollessa pieniä. Ensin minä samalla kun olin äitiyslomalla, sitten kun palasin töihin, mies suoritti työn ohessa DI:n tutkinnon. Olemme kannatelleet toisiamme läpi arjen ja molemmat jää yksin lasten kanssa ilman katkeruutta siitä että taas minä.

Mietin tässä, että onko maailma tosiaan muuttunut huonompaan suuntaan? Olemme miehen kanssa syntyneet molemmat vuonna - 82 ja esikoinen 2009. Viihdyin jonkun verran vauvaryhmissä ja - kerhoissa, mutta siellä ei ainakaan olleet sitten äänessä ne, joiden mies ei (muka) pärjää tai jotka ei pääse mihinkään ilman lasta. Toisaalta voi olla, että kaltaiset hakeutuu toistensa seuraan ja itse valikoin tiedostamatta vahvempia ja itsenäisempiä äitikavereita.

Vertailun vuoksi; 3&11 on syntynyt 1979 ja ainokainen 2001. Kaltaiset kieltämättä leikkivät parhaiten keskenään; oma äitikuplani oli varsin boheemi ja joillakin mittareilla epäilemättä myös hörhö. Mutta, ainakin sain olla kuplassani pitkittäin tai poikittain kenenkään häiritsemättä, kun taas tyttären kupla vaikuttaa suorastaan toksiselta. Ehkä se on ajan henki nähdä kaikki sukupuolen kautta, ja siksi näitä kummallisia vääristymiäkin tulee. Ja aivan valtava ero on siinä, että että minun aikanani ei ollut juurikaan somea muokkaamassa maailmankuvaa. Vauvapalsta oli, mutta tämäkin erilainen. Tietyistä teemoista täälläkin väännettiin naisten kesken (imetys/pullo ja päiväkoti/kotihoito), mutta lopulta varsin laimeasti.

Millä tavalla tyttäresi kupla vaikuttaa toksiselta?

Ystävyyssuhteissa ja seurustelusuhteissa vaikutetaan laittavan kovin paljon painoarvoa sukupuolelle ja siihen stereotyyppisesti liittyville mielikuville, miehet sitä ja naiset tätä, välillä kovinkiin kärkevästi. Ollaan tosi läheiset, ja olen vuosia kuunnellut pohdintoja näistä teemoista, mitkä minun ollessani samassa iässä (ja toki minun kuplassani) oltaisiin ohitettu olankohautuksella. Tämä on minusta kovin erikoinen ilmiö ottaen huomioon, että tällä nuoremmalla sukupolvella on paljon enemmän kaverisuhteita vastakkaisen (sic!) sukupuolen kanssa kuin meillä aikanaan. Ei se silti näytä olevan yhtään helpompaa, päinvastoin. Hänen porukastaan ei kukaan ole vielä äiti tai isä, toivottavasti siihen siirtyessä tajuavat, että hommaa on joka tapauksessa kahdelle ja että yhteiseen hiileen on pakko puhaltaa, jos aikoo pitää perheen kasassa. 

En tiedä saako tästä kiinni mitä ajan takaa, toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan Helsingistä hotellihuoneen pari kertaa vuodesta. Käyn museoissa, syön pitkän kaavan mukaan, otan aamiaisen huoneeseen ja olen vain.

Olen myös matkustanut siskoni kanssa kahdestaan useamman kerran.

Joskus häädän miehen ja lapset anoppilaan ja vietän viikonlopun yksin kotona.

Mies ei näistä valita, päinvastoin. Olemme molemmat opiskelleet lisää lasten ollessa pieniä. Ensin minä samalla kun olin äitiyslomalla, sitten kun palasin töihin, mies suoritti työn ohessa DI:n tutkinnon. Olemme kannatelleet toisiamme läpi arjen ja molemmat jää yksin lasten kanssa ilman katkeruutta siitä että taas minä.

Mietin tässä, että onko maailma tosiaan muuttunut huonompaan suuntaan? Olemme miehen kanssa syntyneet molemmat vuonna - 82 ja esikoinen 2009. Viihdyin jonkun verran vauvaryhmissä ja - kerhoissa, mutta siellä ei ainakaan olleet sitten äänessä ne, joiden mies ei (muka) pärjää tai jotka ei pääse mihinkään ilman lasta. Toisaalta voi olla, että kaltaiset hakeutuu toistensa seuraan ja itse valikoin tiedostamatta vahvempia ja itsenäisempiä äitikavereita.

Vertailun vuoksi; 3&11 on syntynyt 1979 ja ainokainen 2001. Kaltaiset kieltämättä leikkivät parhaiten keskenään; oma äitikuplani oli varsin boheemi ja joillakin mittareilla epäilemättä myös hörhö. Mutta, ainakin sain olla kuplassani pitkittäin tai poikittain kenenkään häiritsemättä, kun taas tyttären kupla vaikuttaa suorastaan toksiselta. Ehkä se on ajan henki nähdä kaikki sukupuolen kautta, ja siksi näitä kummallisia vääristymiäkin tulee. Ja aivan valtava ero on siinä, että että minun aikanani ei ollut juurikaan somea muokkaamassa maailmankuvaa. Vauvapalsta oli, mutta tämäkin erilainen. Tietyistä teemoista täälläkin väännettiin naisten kesken (imetys/pullo ja päiväkoti/kotihoito), mutta lopulta varsin laimeasti.

Millä tavalla tyttäresi kupla vaikuttaa toksiselta?

Ystävyyssuhteissa ja seurustelusuhteissa vaikutetaan laittavan kovin paljon painoarvoa sukupuolelle ja siihen stereotyyppisesti liittyville mielikuville, miehet sitä ja naiset tätä, välillä kovinkiin kärkevästi. Ollaan tosi läheiset, ja olen vuosia kuunnellut pohdintoja näistä teemoista, mitkä minun ollessani samassa iässä (ja toki minun kuplassani) oltaisiin ohitettu olankohautuksella. Tämä on minusta kovin erikoinen ilmiö ottaen huomioon, että tällä nuoremmalla sukupolvella on paljon enemmän kaverisuhteita vastakkaisen (sic!) sukupuolen kanssa kuin meillä aikanaan. Ei se silti näytä olevan yhtään helpompaa, päinvastoin. Hänen porukastaan ei kukaan ole vielä äiti tai isä, toivottavasti siihen siirtyessä tajuavat, että hommaa on joka tapauksessa kahdelle ja että yhteiseen hiileen on pakko puhaltaa, jos aikoo pitää perheen kasassa. 

En tiedä saako tästä kiinni mitä ajan takaa, toivottavasti.

Niin siis he elävät sen vanhan perinteisen sukupuoliroolituksen mukaan, jossa naiset hoitaa lapset ja kodin? Todella outoa. Minkä ikäisiä ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan Helsingistä hotellihuoneen pari kertaa vuodesta. Käyn museoissa, syön pitkän kaavan mukaan, otan aamiaisen huoneeseen ja olen vain.

Olen myös matkustanut siskoni kanssa kahdestaan useamman kerran.

Joskus häädän miehen ja lapset anoppilaan ja vietän viikonlopun yksin kotona.

Mies ei näistä valita, päinvastoin. Olemme molemmat opiskelleet lisää lasten ollessa pieniä. Ensin minä samalla kun olin äitiyslomalla, sitten kun palasin töihin, mies suoritti työn ohessa DI:n tutkinnon. Olemme kannatelleet toisiamme läpi arjen ja molemmat jää yksin lasten kanssa ilman katkeruutta siitä että taas minä.

Mietin tässä, että onko maailma tosiaan muuttunut huonompaan suuntaan? Olemme miehen kanssa syntyneet molemmat vuonna - 82 ja esikoinen 2009. Viihdyin jonkun verran vauvaryhmissä ja - kerhoissa, mutta siellä ei ainakaan olleet sitten äänessä ne, joiden mies ei (muka) pärjää tai jotka ei pääse mihinkään ilman lasta. Toisaalta voi olla, että kaltaiset hakeutuu toistensa seuraan ja itse valikoin tiedostamatta vahvempia ja itsenäisempiä äitikavereita.

Vertailun vuoksi; 3&11 on syntynyt 1979 ja ainokainen 2001. Kaltaiset kieltämättä leikkivät parhaiten keskenään; oma äitikuplani oli varsin boheemi ja joillakin mittareilla epäilemättä myös hörhö. Mutta, ainakin sain olla kuplassani pitkittäin tai poikittain kenenkään häiritsemättä, kun taas tyttären kupla vaikuttaa suorastaan toksiselta. Ehkä se on ajan henki nähdä kaikki sukupuolen kautta, ja siksi näitä kummallisia vääristymiäkin tulee. Ja aivan valtava ero on siinä, että että minun aikanani ei ollut juurikaan somea muokkaamassa maailmankuvaa. Vauvapalsta oli, mutta tämäkin erilainen. Tietyistä teemoista täälläkin väännettiin naisten kesken (imetys/pullo ja päiväkoti/kotihoito), mutta lopulta varsin laimeasti.

Millä tavalla tyttäresi kupla vaikuttaa toksiselta?

Ystävyyssuhteissa ja seurustelusuhteissa vaikutetaan laittavan kovin paljon painoarvoa sukupuolelle ja siihen stereotyyppisesti liittyville mielikuville, miehet sitä ja naiset tätä, välillä kovinkiin kärkevästi. Ollaan tosi läheiset, ja olen vuosia kuunnellut pohdintoja näistä teemoista, mitkä minun ollessani samassa iässä (ja toki minun kuplassani) oltaisiin ohitettu olankohautuksella. Tämä on minusta kovin erikoinen ilmiö ottaen huomioon, että tällä nuoremmalla sukupolvella on paljon enemmän kaverisuhteita vastakkaisen (sic!) sukupuolen kanssa kuin meillä aikanaan. Ei se silti näytä olevan yhtään helpompaa, päinvastoin. Hänen porukastaan ei kukaan ole vielä äiti tai isä, toivottavasti siihen siirtyessä tajuavat, että hommaa on joka tapauksessa kahdelle ja että yhteiseen hiileen on pakko puhaltaa, jos aikoo pitää perheen kasassa. 

En tiedä saako tästä kiinni mitä ajan takaa, toivottavasti.

Niin siis he elävät sen vanhan perinteisen sukupuoliroolituksen mukaan, jossa naiset hoitaa lapset ja kodin? Todella outoa. Minkä ikäisiä ovat?

He ovat pääosin sinkkuja/seurustelevia nuoria, yksi pari avoliitossa. Omani on 22, pari vuotta sinne tänne siitä. Niin ja ollaan isossa kaupungissa, ei missään maalla. Ilmeisesti tuo "naiset, menkää keittiöön" ja sen vastine "miehet ei taas tajua" -asetelma on osin huumoria, mutta minun on  vaikea kokea sitä sellaisena, sillä niin monella omalla ikätoverilla oli se malli omassa lapsuudenkodissa. Meidän vanhemmat ovat 40-50-lukulaisia, heiltä sitä osasi odottaa, ei näiltä ysärin lopussa tai 2000-luvun alussa syntyneiltä, jotka eivät ainakaan toivottavasti ole imeneet sitä omilta vanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan Helsingistä hotellihuoneen pari kertaa vuodesta. Käyn museoissa, syön pitkän kaavan mukaan, otan aamiaisen huoneeseen ja olen vain.

Olen myös matkustanut siskoni kanssa kahdestaan useamman kerran.

Joskus häädän miehen ja lapset anoppilaan ja vietän viikonlopun yksin kotona.

Mies ei näistä valita, päinvastoin. Olemme molemmat opiskelleet lisää lasten ollessa pieniä. Ensin minä samalla kun olin äitiyslomalla, sitten kun palasin töihin, mies suoritti työn ohessa DI:n tutkinnon. Olemme kannatelleet toisiamme läpi arjen ja molemmat jää yksin lasten kanssa ilman katkeruutta siitä että taas minä.

Mietin tässä, että onko maailma tosiaan muuttunut huonompaan suuntaan? Olemme miehen kanssa syntyneet molemmat vuonna - 82 ja esikoinen 2009. Viihdyin jonkun verran vauvaryhmissä ja - kerhoissa, mutta siellä ei ainakaan olleet sitten äänessä ne, joiden mies ei (muka) pärjää tai jotka ei pääse mihinkään ilman lasta. Toisaalta voi olla, että kaltaiset hakeutuu toistensa seuraan ja itse valikoin tiedostamatta vahvempia ja itsenäisempiä äitikavereita.

Vertailun vuoksi; 3&11 on syntynyt 1979 ja ainokainen 2001. Kaltaiset kieltämättä leikkivät parhaiten keskenään; oma äitikuplani oli varsin boheemi ja joillakin mittareilla epäilemättä myös hörhö. Mutta, ainakin sain olla kuplassani pitkittäin tai poikittain kenenkään häiritsemättä, kun taas tyttären kupla vaikuttaa suorastaan toksiselta. Ehkä se on ajan henki nähdä kaikki sukupuolen kautta, ja siksi näitä kummallisia vääristymiäkin tulee. Ja aivan valtava ero on siinä, että että minun aikanani ei ollut juurikaan somea muokkaamassa maailmankuvaa. Vauvapalsta oli, mutta tämäkin erilainen. Tietyistä teemoista täälläkin väännettiin naisten kesken (imetys/pullo ja päiväkoti/kotihoito), mutta lopulta varsin laimeasti.

Millä tavalla tyttäresi kupla vaikuttaa toksiselta?

Ystävyyssuhteissa ja seurustelusuhteissa vaikutetaan laittavan kovin paljon painoarvoa sukupuolelle ja siihen stereotyyppisesti liittyville mielikuville, miehet sitä ja naiset tätä, välillä kovinkiin kärkevästi. Ollaan tosi läheiset, ja olen vuosia kuunnellut pohdintoja näistä teemoista, mitkä minun ollessani samassa iässä (ja toki minun kuplassani) oltaisiin ohitettu olankohautuksella. Tämä on minusta kovin erikoinen ilmiö ottaen huomioon, että tällä nuoremmalla sukupolvella on paljon enemmän kaverisuhteita vastakkaisen (sic!) sukupuolen kanssa kuin meillä aikanaan. Ei se silti näytä olevan yhtään helpompaa, päinvastoin. Hänen porukastaan ei kukaan ole vielä äiti tai isä, toivottavasti siihen siirtyessä tajuavat, että hommaa on joka tapauksessa kahdelle ja että yhteiseen hiileen on pakko puhaltaa, jos aikoo pitää perheen kasassa. 

En tiedä saako tästä kiinni mitä ajan takaa, toivottavasti.

Niin siis he elävät sen vanhan perinteisen sukupuoliroolituksen mukaan, jossa naiset hoitaa lapset ja kodin? Todella outoa. Minkä ikäisiä ovat?

He ovat pääosin sinkkuja/seurustelevia nuoria, yksi pari avoliitossa. Omani on 22, pari vuotta sinne tänne siitä. Niin ja ollaan isossa kaupungissa, ei missään maalla. Ilmeisesti tuo "naiset, menkää keittiöön" ja sen vastine "miehet ei taas tajua" -asetelma on osin huumoria, mutta minun on  vaikea kokea sitä sellaisena, sillä niin monella omalla ikätoverilla oli se malli omassa lapsuudenkodissa. Meidän vanhemmat ovat 40-50-lukulaisia, heiltä sitä osasi odottaa, ei näiltä ysärin lopussa tai 2000-luvun alussa syntyneiltä, jotka eivät ainakaan toivottavasti ole imeneet sitä omilta vanhemmiltaan.

Vissiin ulilautaa luettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässäkin menty taaksepäin? Monessa muussa asiassa on menty takapakkia konservatiivisempaan suuntaan, kun katsoo nuorten aikuisten olemista.

Saain vapaasti tuulettaa tuntoja äitinäkin ja kaivata omaa aikaa jo parikymmentä vuotta sitten. Nyt sitä on ihan rajattomasti, lapsi jo maailmalla.

No, en tiedä onko sinänsä mitenkään menty takapakkia, mutta ne, jotka on nyt lähivuosina saaneet lapsia, niin heidän vanhemmat näkevät vaivaa tällaisista asioista ja monesti se mies ottaa äitinsä kannan. Ei tietenkään aina, mutta olen monissa vauvaryhmissä ja siellä tämä ilmiö toistuu, kun tuore isä ryyppää ja bilettää ympäri kyliä vailla huolta huomisesta ja tuore äiti jää neljän seinän sisälle vauvan kanssa. Äiti ei pääse edes kauppaan ilman vauvaa. Sairasta.

Ehdottomasti, sairasta. Nuoria vanhempia kurmuuttaa varmasti myös tosi ahtaat sukupuoliroolit, jotka ovat tehneet paluuta viime vuosina. Taisin sattua vanhemmaksi sellaiseen väliin, jossa sai hengittää vähän vapaammin, nyt on taas menty ihmeelliseen miehet sitä, naiset tätä -laatikkoon, ja ihan vapaaehtoisesti. Se on takapakkia.

Ja nykyään tyrkytetään muusukupuolisuutta, jos ei ole ahtaiden rajojen mukainen mies/nainen. Kaipaan väljempiä rajoja olla mies tai nainen ilman woketusta.  Esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten nämä stereotypiat eivät olleet niin määritteleviä. Olen keski-ikäinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan Helsingistä hotellihuoneen pari kertaa vuodesta. Käyn museoissa, syön pitkän kaavan mukaan, otan aamiaisen huoneeseen ja olen vain.

Olen myös matkustanut siskoni kanssa kahdestaan useamman kerran.

Joskus häädän miehen ja lapset anoppilaan ja vietän viikonlopun yksin kotona.

Mies ei näistä valita, päinvastoin. Olemme molemmat opiskelleet lisää lasten ollessa pieniä. Ensin minä samalla kun olin äitiyslomalla, sitten kun palasin töihin, mies suoritti työn ohessa DI:n tutkinnon. Olemme kannatelleet toisiamme läpi arjen ja molemmat jää yksin lasten kanssa ilman katkeruutta siitä että taas minä.

Mietin tässä, että onko maailma tosiaan muuttunut huonompaan suuntaan? Olemme miehen kanssa syntyneet molemmat vuonna - 82 ja esikoinen 2009. Viihdyin jonkun verran vauvaryhmissä ja - kerhoissa, mutta siellä ei ainakaan olleet sitten äänessä ne, joiden mies ei (muka) pärjää tai jotka ei pääse mihinkään ilman lasta. Toisaalta voi olla, että kaltaiset hakeutuu toistensa seuraan ja itse valikoin tiedostamatta vahvempia ja itsenäisempiä äitikavereita.

Vertailun vuoksi; 3&11 on syntynyt 1979 ja ainokainen 2001. Kaltaiset kieltämättä leikkivät parhaiten keskenään; oma äitikuplani oli varsin boheemi ja joillakin mittareilla epäilemättä myös hörhö. Mutta, ainakin sain olla kuplassani pitkittäin tai poikittain kenenkään häiritsemättä, kun taas tyttären kupla vaikuttaa suorastaan toksiselta. Ehkä se on ajan henki nähdä kaikki sukupuolen kautta, ja siksi näitä kummallisia vääristymiäkin tulee. Ja aivan valtava ero on siinä, että että minun aikanani ei ollut juurikaan somea muokkaamassa maailmankuvaa. Vauvapalsta oli, mutta tämäkin erilainen. Tietyistä teemoista täälläkin väännettiin naisten kesken (imetys/pullo ja päiväkoti/kotihoito), mutta lopulta varsin laimeasti.

Millä tavalla tyttäresi kupla vaikuttaa toksiselta?

Ystävyyssuhteissa ja seurustelusuhteissa vaikutetaan laittavan kovin paljon painoarvoa sukupuolelle ja siihen stereotyyppisesti liittyville mielikuville, miehet sitä ja naiset tätä, välillä kovinkiin kärkevästi. Ollaan tosi läheiset, ja olen vuosia kuunnellut pohdintoja näistä teemoista, mitkä minun ollessani samassa iässä (ja toki minun kuplassani) oltaisiin ohitettu olankohautuksella. Tämä on minusta kovin erikoinen ilmiö ottaen huomioon, että tällä nuoremmalla sukupolvella on paljon enemmän kaverisuhteita vastakkaisen (sic!) sukupuolen kanssa kuin meillä aikanaan. Ei se silti näytä olevan yhtään helpompaa, päinvastoin. Hänen porukastaan ei kukaan ole vielä äiti tai isä, toivottavasti siihen siirtyessä tajuavat, että hommaa on joka tapauksessa kahdelle ja että yhteiseen hiileen on pakko puhaltaa, jos aikoo pitää perheen kasassa. 

En tiedä saako tästä kiinni mitä ajan takaa, toivottavasti.

Niin siis he elävät sen vanhan perinteisen sukupuoliroolituksen mukaan, jossa naiset hoitaa lapset ja kodin? Todella outoa. Minkä ikäisiä ovat?

He ovat pääosin sinkkuja/seurustelevia nuoria, yksi pari avoliitossa. Omani on 22, pari vuotta sinne tänne siitä. Niin ja ollaan isossa kaupungissa, ei missään maalla. Ilmeisesti tuo "naiset, menkää keittiöön" ja sen vastine "miehet ei taas tajua" -asetelma on osin huumoria, mutta minun on  vaikea kokea sitä sellaisena, sillä niin monella omalla ikätoverilla oli se malli omassa lapsuudenkodissa. Meidän vanhemmat ovat 40-50-lukulaisia, heiltä sitä osasi odottaa, ei näiltä ysärin lopussa tai 2000-luvun alussa syntyneiltä, jotka eivät ainakaan toivottavasti ole imeneet sitä omilta vanhemmiltaan.

Vissiin ulilautaa luettu.

Vissiin, ja tiktokhan noilla on se juttu, insta meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varaan kerran kuussa omaa aikaa, otan hotellin Helsingistä ja nautin.

Sitä ei tarina kerro, että yleensä siellä vierailee useampi mies, yhdessä ja erikseen.

Sitten jaksan taas olla kunnollinen perheenäiti kuukauden eteenpäin.

N22

Sinä oletkin hu ora.

Hu ora ottaa palvelustaan maksun.

Minä maksan hotellihuoneenikin itse, eli käytännössä raha liikkuu ihan eri suuntaan.

N22

Vierailija kirjoitti:

Naisen oletetaan sitä ja tätä- siis toiset naiset olettavat.  Sitten kilpaa täydellisyysposeerataan ja ihmetellään kun ei "saa" rentoutua.

Niin, ehkä ne jotkut anopit olettavat miniöiltään tällaista. En minä ole ainakaan törmännyt tällaiseen muiden saman ikäisten äitien kanssa. Kyllä kaikki tuntemani äidit pyrkii tasa-arvoon ja siihen, että isä on tasavertainen vanhempi. Ollaan noin kolmekymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen oletetaan sitä ja tätä- siis toiset naiset olettavat.  Sitten kilpaa täydellisyysposeerataan ja ihmetellään kun ei "saa" rentoutua.

Miehet olettavat että naisella on päävastuu lapsista. Tämä oletus vaikuttaa mm naisten työnsaantiin.

Kyllä. Toinen hyvin vahva oletus on se, että miestä ei arvosteta yhtä hyvänä vanhempana kuin äitiä. Tai ajatellaan miehen ja naisen olevan yhtä hyviä vanhempia, kun mies on lasten kanssa tunnin kerran kuussa ja nainen sitten lopun ajan.

Jos isä unohtaa talvella pukea lapsilleen ulkovaatteet, siitä ei tehdä lasua. Jos äiti toimii samoin, se on ehdottomasti moitittavaa ja lasun paikka, äidin odotetaan häpeävän ja tuntevan huonoutta.

Se on juuri näin. Tällä palstallakin oli esimerkiksi aloitus siitä, kun nuoret ÄIDIT työntää vaunuja/rattaita ja samalla näpertää puhelinta... Miehetkö ei tätä tee vai eikö sitä vaan huomata, kun on niin symppistä nähdä mies vaunujen kanssa?

Tai juoksevat kuurosokeina.

Olen samaa mieltä ja kun mietin omaa sekä mieheni isää (olemme syntyneet -90 luvulla), isät ovat hoitaneet ja kasvattaneet erittäin osallistuvasti. Nyt sitten omassa kaveripiirissäni lapsi tuntuu olevan naisen pääasiallinen projekti ja miehet eivät voi hakea tarhasta koska työ tärkeämpää, eron tullen haluttaisiin luistaa elareista ja äiti on sairaan lapsen kanssa kotona. Isyyslomalla sitten vähän golffaamaan etelään.

Ainakin omalle isälle perheen elättäminen oli kunnia-asia ja lähipiirin saman ikäluokan miehet ovat näin isoisinäkin erittäin osallistuvia. Oma mieheni on saanut kotoa isältään hyvän mallin mutta ei ole kiinnostunut kasvattamaan lasta kahteen olekaan joten meillä ei ole lapsia. Ei ole myöskään erityisen kiinnostunut lastenhankinnasta muutenkaan mikä tuntuu myös olevan hyvin yleistä. (Ja tämän takia meillä ei ole lapsia)

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ja kun mietin omaa sekä mieheni isää (olemme syntyneet -90 luvulla), isät ovat hoitaneet ja kasvattaneet erittäin osallistuvasti. Nyt sitten omassa kaveripiirissäni lapsi tuntuu olevan naisen pääasiallinen projekti ja miehet eivät voi hakea tarhasta koska työ tärkeämpää, eron tullen haluttaisiin luistaa elareista ja äiti on sairaan lapsen kanssa kotona. Isyyslomalla sitten vähän golffaamaan etelään.

Ainakin omalle isälle perheen elättäminen oli kunnia-asia ja lähipiirin saman ikäluokan miehet ovat näin isoisinäkin erittäin osallistuvia. Oma mieheni on saanut kotoa isältään hyvän mallin mutta ei ole kiinnostunut kasvattamaan lasta kahteen olekaan joten meillä ei ole lapsia. Ei ole myöskään erityisen kiinnostunut lastenhankinnasta muutenkaan mikä tuntuu myös olevan hyvin yleistä. (Ja tämän takia meillä ei ole lapsia)

Tuntuu, että isät ovat nykyisin ääripäitä. Joko niitä superisejä, jotka jäävät kotiin lasten kanssa ja lapset ovat elämän suola ja sitten niitä luusereita, joita kiinnostaa lapsissa vaan niiden tekeminen ja ollaan ihan kädettömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässäkin menty taaksepäin? Monessa muussa asiassa on menty takapakkia konservatiivisempaan suuntaan, kun katsoo nuorten aikuisten olemista.

Saain vapaasti tuulettaa tuntoja äitinäkin ja kaivata omaa aikaa jo parikymmentä vuotta sitten. Nyt sitä on ihan rajattomasti, lapsi jo maailmalla.

No, en tiedä onko sinänsä mitenkään menty takapakkia, mutta ne, jotka on nyt lähivuosina saaneet lapsia, niin heidän vanhemmat näkevät vaivaa tällaisista asioista ja monesti se mies ottaa äitinsä kannan. Ei tietenkään aina, mutta olen monissa vauvaryhmissä ja siellä tämä ilmiö toistuu, kun tuore isä ryyppää ja bilettää ympäri kyliä vailla huolta huomisesta ja tuore äiti jää neljän seinän sisälle vauvan kanssa. Äiti ei pääse edes kauppaan ilman vauvaa. Sairasta.

Ehdottomasti, sairasta. Nuoria vanhempia kurmuuttaa varmasti myös tosi ahtaat sukupuoliroolit, jotka ovat tehneet paluuta viime vuosina. Taisin sattua vanhemmaksi sellaiseen väliin, jossa sai hengittää vähän vapaammin, nyt on taas menty ihmeelliseen miehet sitä, naiset tätä -laatikkoon, ja ihan vapaaehtoisesti. Se on takapakkia.

En tiedä mistä tämä johtuu. Paljon on tasa-arvon puolesta puhuttu, mutta sitten on esimerkiksi tämä eräs lauta, jossa on hyvin yleistä naisviha ja tietynlaisten ahtaiden sukupuoliroolien ihannointi ikään kuin tasa-arvoa vastaan hyökäten.

Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävätkin pysyä siitä kaukana, kuten myös ihmisistä, jotka viettävät siellä aikaa.

En ymmärrä miten sellaisten vetäytyjien parisuhde oikein toimii. Nytkin olisi ehdokas joka tykkää aika ajoin vetäytyä useaksi päiväksi omiin oloihinsa niin ettei pidä minkäänlaista yhteyttä. Hän sitten tuntuu haaveilevan jopa yhdessäasumisesta, mitenköhän sellainen toimisi? Tuntuu nyt vähän epärealistiselta ainakin tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ja kun mietin omaa sekä mieheni isää (olemme syntyneet -90 luvulla), isät ovat hoitaneet ja kasvattaneet erittäin osallistuvasti. Nyt sitten omassa kaveripiirissäni lapsi tuntuu olevan naisen pääasiallinen projekti ja miehet eivät voi hakea tarhasta koska työ tärkeämpää, eron tullen haluttaisiin luistaa elareista ja äiti on sairaan lapsen kanssa kotona. Isyyslomalla sitten vähän golffaamaan etelään.

Ainakin omalle isälle perheen elättäminen oli kunnia-asia ja lähipiirin saman ikäluokan miehet ovat näin isoisinäkin erittäin osallistuvia. Oma mieheni on saanut kotoa isältään hyvän mallin mutta ei ole kiinnostunut kasvattamaan lasta kahteen olekaan joten meillä ei ole lapsia. Ei ole myöskään erityisen kiinnostunut lastenhankinnasta muutenkaan mikä tuntuu myös olevan hyvin yleistä. (Ja tämän takia meillä ei ole lapsia)

Tuntuu, että isät ovat nykyisin ääripäitä. Joko niitä superisejä, jotka jäävät kotiin lasten kanssa ja lapset ovat elämän suola ja sitten niitä luusereita, joita kiinnostaa lapsissa vaan niiden tekeminen ja ollaan ihan kädettömiä.

Mä en ajatellut ääripäitä, vaan ihan ns. peruskunnollisten ihmisten suhteita. Miehen oman tilan kaipuuta kunnioitetaan, naisen ajatellaan luontaisesti olevan jokin multitaskaaja, joka ei työpäivän päälle yhtä paljon kaipaa hiljaisuutta ja yksinoloa (mikä lapsiperheessä on kortilla). Ap

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten sellaisten vetäytyjien parisuhde oikein toimii. Nytkin olisi ehdokas joka tykkää aika ajoin vetäytyä useaksi päiväksi omiin oloihinsa niin ettei pidä minkäänlaista yhteyttä. Hän sitten tuntuu haaveilevan jopa yhdessäasumisesta, mitenköhän sellainen toimisi? Tuntuu nyt vähän epärealistiselta ainakin tämä.

Hyvin toisen samanlaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sosiaalinen ja kaipaan seuraa mutta tottakai myös vaihtelua. No meille tuli ero koska mies on muutenkin tyranni, mutta mielestäni naisen ei tarvi haluta olla yksin ja kuunnella angsteissaan jotain irinaa, että olis hyvä saada omaa aikaa, mennä menoissaan.

Sain palauttaana pelkkiä alapeukkuja niin pakko kysyä että ymmärsikö ihmiset tän niin että mielestäni nainen ei tarvi omaa aikaa? :D mun pointti siis oli että ei tarvitse olla introvertti tai haluta olla yksin omaa aikaa, että ansaitsisi omaa aikaa. Vaan että nainenkin ansaitsee kodin ulkopuolista aikaa ja aikaa tavata muitakin ihmisiä, aikaa omille menoille ja kavereille. Et ei vain sitä kotielämää ja jos joskus korkeintaan junamatka turkuun ja takas, ei haaveillakaan enemmästä.