Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka kärsii huijarisyndroomasta? Miten se teillä ilmenee?
06.04.2023 |
Onko aiheuttanut/aiheuttaako yleistä ahdistuneisuutta? Miten selviätte työelämässä?
Tajusin nyt vasta aikuisena että kärsin tästä. Töissä ollessa pelkäsin koko ajan että kos teen virheen, niin jään niin sanotusti kiinni etten osaakaan vaikka niin väitön. Vähättelen myös omaa osaamistani ja jos sain kiitosta jostain, niin selittelin sen tuurilla tai että kuka tahansa olisi tehnyt saman.
Olen nyt aloittamassa uudessa työssä muutaman viikon päästä ja stressaan nyt jo sitä, että mitä jos olenkin antanut itsestäni paremman kuvan haastattelussa kuin mitä oikeasti olen. Viime yönä heräsin aivan paniikissa kun uusi pomoni antoi potkut koska olin valehdellut osaamisestani. Nyt tuo ajatus vaan pyörii päässäni koko ajan ja hyvä etten soita ja ilmoita etten ota paikkaa vastaan ja jatkan työttömänä. Ahdistaa niin etten pysty hengittämään.
Onko täällä muita yhtä hulluja kuin minä? Miten ihmeessä voin olla tällainen ja miten tällaisesta pääsee eroon? Vertaistukea kaipaisin.
Kommentit (15)
On ehdottomasti. Oon kärsinyt siitä kovasti ja sen vuoksi oikeastaan ihan uupunut koska opiskelen omatoimisesti sitten kokoajan työn ohella lisää, että olisin riittävän hyvä.
Itselleni en tunnu olevan riittävän hyvä milloinkaan.
Mutta nyt kun olen täysin uupunut ja seinä tuli vastaan, niin olen tehnyt ajatustyötä, että minun on vain yksinkertaisesti riitettävä tällaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen melkein 50v ja olen kärsinyt tästä koko työurani ajan. Olin kyllä pitkään samalla työnantajalla ja sitten noin 5v toisella. Tämä nyt siis vasta kolmas työpaikkani sitten urani alun ja nyt todellakin jännitän sitä, että puhuinkohan ns läpiä pääni haastattelussa. Olen nyt aamun analysoinut haastattelun omassa päässäni.
Ap
Ei ole kuitenkaan koskaan olleet potkut lähelläkään?
Aivan sama tunne ja samaa ikäluokkaa. Kyllä pelottaa vaihtaa työpaikkaa kun pelkää ettei pärjääkään.
Alanvaihtajana odotan joka päivä potkuja sillä muut ovat töissä nuorempia ja kokeneempia. Se päivä kun koittaa, että joku laitetaan luiskaan, niin se on 100 % varmasti minä.
Ellei sitten nuoret ja kokeneemmat halua muualta parempaa työpaikkaa. Osa lähtee jo nyt muihin firmoihin ties mistä syistä, että sikäli olen luotettavampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ehdottomasti. Oon kärsinyt siitä kovasti ja sen vuoksi oikeastaan ihan uupunut koska opiskelen omatoimisesti sitten kokoajan työn ohella lisää, että olisin riittävän hyvä.
Itselleni en tunnu olevan riittävän hyvä milloinkaan.
Mutta nyt kun olen täysin uupunut ja seinä tuli vastaan, niin olen tehnyt ajatustyötä, että minun on vain yksinkertaisesti riitettävä tällaisena kuin olen.
Tuon Itselleni en tunnu olevan riittävä hyvä milloinkaan tunnistan myös. Vaadin itseltäni täydellisyyttä ja auta armias jos teen virheen, sätin itseni siitä.
Ap
Tuon takia en ole vaihtanut työpaikkaa 15 vuoteen. Vaikka muualta on tarjottu huomattavasti isommalla palkallakin.
En koe että sitä kannattaisi minulle maksaa ja nämä asiat on niin helppoja että kuka tahansa nämä kuitenkin osaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kuitenkaan koskaan olleet potkut lähelläkään?
Olen saanut kerran potkut syystä, että tein työni muiden mielestä liian nopeasti (!).
Kai sitä on jollain lailla perfektionisti. Vihaan virheitä silloin, kun teen niitä itse. Toisia kohtaan olen huomattavasti armollisempi ja anteeksiantavaisempi.
T. Nro 1
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen. Olen jo yli viisikymppinen, mutta tunnistan kärsineeni tuosta koko työelämässä oloni ajan. Se on kyllä hirveä tunne, eikä se järjellä ajateltuna ole rationaalista. Mutta siitä johtuen olen vaihtanut usein työpaikkaa, antanut ikään kuin itse itselleni potkut ennen kuin muut "huomaavat" etten osaa mitään.
Narsismin piirteitä. Jonkinlainen voitto tuo kun sanoit itse irti työn ennenkuin paljastuit ja sait potkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita vaikka pitämällä päiväkirjaa huijaamisistasi ja jos tietty määrä huijauksia ylittyy, niin siitä seuraa jotakin esim. Viisi huijausta päivän aikana. Hommaa tukihenkilö, jolle kerrot tästä ja joka valvoo huijaamistasi esim. työyhteisössä mahdollinen työparisi. Sitten kun olet tavoitteessa nolla huijausta per päivä, niin voit juhlia saavutustasi vaikka työparisi kanssa.
Tästä voi edetä sitten haasteellisempaan tavoitteeseen esim. Ei yhtään huijausta viikon aikana.
Tärkeintä tässä on kuitenkin mistä lähdet liikkeelle, niin se, että et huijaa huijauksistasi.
Jos huijaat, että et ole huijannut ja jäät tästä kiinni työparillesi, niin tästäkin tulee seuraamus. Jos kuitenkin kerrot oma-aloitteisesti, että olet yrittänyt huijata tai olet onnistunut huijaamaan, niin tätäkin voi juhlia, koska olit rehellinen huijaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kuitenkaan koskaan olleet potkut lähelläkään?
Olen saanut kerran potkut syystä, että tein työni muiden mielestä liian nopeasti (!).
Kai sitä on jollain lailla perfektionisti. Vihaan virheitä silloin, kun teen niitä itse. Toisia kohtaan olen huomattavasti armollisempi ja anteeksiantavaisempi.
T. Nro 1
Sama täällä. Itseltäni vaadin täydellisyyttä mutta muilta en. Olen heille armollinen.
Itse en ole potkuja saanut. Ekalla työnantajalla olin 20vuotta kun en uskaltanut vaihtaa. Tokalla 5vuotta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on oma firma, jonka kautta käyn asiakkaiden luona tekemässä tutor-tyyppisiä hommia. Vaikka järkiään kaikki asiakaskäynnit ovat mukavia, sujuvat hyvin ja saan asiakkailtani pelkästään positiivista palautetta, iskee kotimatkalla autossa kauhea huijariolo. Tuntuu, että työni on niin mukavaa ja helppoa, että en ansaitse siitä kiitosta tai rahaa. Jos olen tehnyt pikkuvirheen tai jonkin asian ratkaisuun on mennyt hetki, tuntuu kuin olisin juuri paljastumassa täydelliseksi huijariksi. Tunne on todella ikävä.
Todellisuus on kuitenkin se, että asiakkaani usein maksavat jopa enemmän, kuin laskutan. Tiedän, että olen hyvä työssäni.
Onko joku lukenut Tiina Ekmanin kirjan Huijarisyndrooma?
https://www.adlibris.com/fi/kirja/huijarisyndrooma-9789523126435?gclid=…
Mietin, että jos tilaisin tämän. Olisikohan siitä mitään apua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen. Olen jo yli viisikymppinen, mutta tunnistan kärsineeni tuosta koko työelämässä oloni ajan. Se on kyllä hirveä tunne, eikä se järjellä ajateltuna ole rationaalista. Mutta siitä johtuen olen vaihtanut usein työpaikkaa, antanut ikään kuin itse itselleni potkut ennen kuin muut "huomaavat" etten osaa mitään.
Narsismin piirteitä. Jonkinlainen voitto tuo kun sanoit itse irti työn ennenkuin paljastuit ja sait potkut.
Tuota epäilin vähän itsekin, ja olen sen vuoksi tehnyt erilaisia narsistitestejäkin, tosin vain netissä. Niiden mukaan olen kuitenkin keskimääräistä vähemmän narsistinen. :D
Alue: Aihe vapaa
Täällä toinen. Olen jo yli viisikymppinen, mutta tunnistan kärsineeni tuosta koko työelämässä oloni ajan. Se on kyllä hirveä tunne, eikä se järjellä ajateltuna ole rationaalista. Mutta siitä johtuen olen vaihtanut usein työpaikkaa, antanut ikään kuin itse itselleni potkut ennen kuin muut "huomaavat" etten osaa mitään.