Oletteko kertoneet aikuisille lapsille isästään?

Mitä tarkoitatt? Miksi pitää aikuisena yhtäkiiä kertoa jotain mitä lapsi ei ole lapsuutensa aikana oppinut isästään

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitatt? Miksi pitää aikuisena yhtäkiiä kertoa jotain mitä lapsi ei ole lapsuutensa aikana oppinut isästään

Isä on kuollut, kun lapsi on ollut pieni. Hän ei muista isäänsä

En mä nyt tiedä, mitä mun hänestä varsinaisesti pitäisi lapselle kertoa. Tunteehan tuo isänsä ja on varmaan yhtä paljon hänen kanssaan tekemisissä kuin minun. Tai ei ehkä ihan yhtä paljon, mutta kuitenkin sen verran kuin on tarvis (asutaan kumpikin eri paikkakunnalla kuin lapsi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitatt? Miksi pitää aikuisena yhtäkiiä kertoa jotain mitä lapsi ei ole lapsuutensa aikana oppinut isästään

Isä on kuollut, kun lapsi on ollut pieni. Hän ei muista isäänsä

Voit kysyä, jos haluaa tietää hänestä. Älä ainakaan pakota tietoa lapselle.

Tietysti pitää.

Totuutta ei kannata muunnella, mutta voi miettiä mitä kertoo. Toisaalta vaikkapa vankilatuomiota ei kannata salata, jos se sitten jotain kautta paljastuukin voi sekin tuntua pahalta kuulla muuta kautta.

Kertonut isästään? Eiköhän se jälkeläinen ole isäänsä ehtinyt elämänsä aikana tutustua hyvässä ja pahassa, kun on asunut samassa kodissa

Kuolleesta isästä on puhuttu koko lapsen elämä, ei ole aikuisena tullut yllätyksiä. 

Äitini oksentaa kaiken lastensa niskaan. Katkerana syyttää kaikesta jo edesmennyttä isää. Välttelen yhteydenpitoa. Vanhempien valinnat eivät ole edes aikuisten lasten syytä, eivätkä lapset ole vanhempiensa terapeutteja.

Ei kovin moni äideistä enää tiedä kuka on isä, vain useita epäiltyjä löytyy, osaa ei välttämättä edes muista.