Lasten ja nuorten koulumenestys parantuisi jos heidät ohjattaisiin pinnallisesta sosiaalimediasta kohti fiksumpaa ja kehittävämpää sisältöä nuorille innostavalla tavalla johon käyttäisivät aikansa ja energiansa.

Hahmotuskyky on ydinasia oppimsessa.

Vierailija kirjoitti:

Hahmotuskyky on ydinasia oppimsessa.

Hahmotuskyky heittää tässäkin kirjoituksessa...

Ihmislasten koulumenestys on jo hyvä, jos kouluissa palattaisiin 2000-luvun alun etniseen koostumukseen niin tulokset olisivat taas maailman kärkiluokkaa, kun kehitysmaisat muista maista poistettaisiin isovanhempiensa maille.

Kirjoitin lukiosta LLLEE ja valmistuin dippainssiksi yli nelosen keskiarvolla. Kaverini pääsi peruskoulusta alle 7 keskiarvolla ja suoritti lähihoitaja-amiksen rimaa hipoen. Arvaa kumpi meistä sai valita työpaikkansa ja kumpi on pitkäaikaistyötön?

Tätä teen joka päivä, mutta yritykseni ei aina innosta nuoria - heh. Olen myös sitä mieltä, että ihan kaikkea ei tarvitse esim. pelillistää tai tarjota kaikella sirkushuvilla kuorrutettuna, koska:

A) Joskus oppilaita ei kaikesta yrittämisestäni huolimatta vain lainkaan kiinnosta ja

B ) Jotkut asiat on hyvä vain oppia ilman yltiöpäistä markkinointia.

T. Äikän ope

Uusi arviointitapa tappaa keskiverto opiskelijan motivaation. Miksi ihmeessä nk. läpäisyraja on nostettu tuolla tavalla eli sinulla pitää olla 50-70% oikein, että saat nelosen? Parempi olisi ollut pitää arvostelu saman ja vaatia esim arvosanaa 6, että pääsee seuraavalle luokalle, se olisi motivoinut yrittämään pientä parannusta. Nyt saat sen seiskan sijaan arvosanaksi 4 ja kaikki motivaatio parantamiseen häipyy.

DIgitalisaatio ei saa olla isäntä vaan tuki.

Kannattaa lasten ja nuorten harrastustoimintaa pohtiessa pistää merkille kuinka nuori oppii ja kehittyy katsomaan maailmaa. Tarkasteleeko hän esim maailmaa liika pinallisesti vai ideoiden kautta. Esim kannattaako valita passiivinen musiikki vaiko mieluummin piirtäminen ja kuvataide.