Markku Myllykangas tyrmasi taysin vyohyketerapian ja muun koululaaketieteen ulkopuolisen hoidon pitaa huuhaana ja uskomushoitona jolla on ainoastaan lumevaikutus.

Vuoden tieteentekijä dosentti Markku Myllykangas:



Terveydenhuollon arvovalinnoilla on jo kiire



Vuoden tieteentekijän Markku Myllykankaan tutkimuskenttään kuuluvat lähes kaikki terveydenhuollon ja lääketieteen ajankohtaiset ja vaikeat kysymykset: priorisointi, medikalisaatio, uskomuslääketiede, eutanasia, geenitekniikan etiikka. Dosentti Myllykangas peräänkuuluttaa poliittisten päättäjien vastuuta kiireellisten terveydenhuoltoratkaisujen tekemisessä. Tärkeä arvokeskustelu on jäänyt aika laimeaksi näin kunnallisvaalienkin alla.



Tieteentekijöiden liitto julkisti Vuoden tieteentekijän valinnan Turun tiedemessujen avajaisten yhteydessä 13. lokakuuta. Liitto palkitsee vuosittain Vuoden tieteentekijän. Markku Myllykankaan kohdalla täyttyvät kaikki palkittavalle asetetut edellytykset: ansioituminen tutkimus- ja opetustyössä, vaikuttaminen yliopisto- ja tiedepolitiikkaan sekä yliopisto- ja tiedeyhteisön kannalta merkittävä yhteiskunnallinen osallistuminen.



Markku Myllykangas (synt. 1951) valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 1976 Jyväskylän yliopistosta. Terveydenhuollon lisensiaatin (1984) ja tohtorin tutkinnot (1986) hän suoritti Kuopion yliopistossa. Terveyssosiologian dosentiksi hänet nimitettiin vuonna 1989. Tällä hetkellä hän toimii yliassistenttina Kuopion yliopiston Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksella.



Dosentti Myllykangas on ollut tutkijana useissa monitieteisissä tutkimusryhmissä, joihin on kuulunut edustajia mm. lääketieteestä, farmasiasta sekä yhteiskuntatieteistä. Julkaisuluettelo sisältää 134 nimikettä ja 90 abstraktia. Yliopisto-opettajan urallaan hän on kunnostautunut erityisesti tulevien lääkäreiden ja muiden terveysalan ammattilaisten opettajana. Opetusaineisiin kuuluvat terveyssosiologia, kansanterveystiede, terveystieteen filosofia ja tutkimuksen etiikka.







- Olemme ottaneet päättäjiin suoraankin yhteyttä, mutta edelleen poliitikot ovat masentavan hiljaa terveydenhuollon priorisointiin liittyvistä suunnitelmista, dosentti Markku Myllykangas ihmettelee.



Markku Myllykangas on ansioitunut oppikirjojen kirjoittajana. Näistä mainittakoon mm. vuonna 1998 ilmestynyt Kauhanen, Myllykangas, Salonen, Nissinen: Kansanterveystiede sekä vuonna 1999 ilmestyneet Tuomainen, Myllykangas, Elo, Ryynänen: Medikalisaatio - Aikamme sairaus ja Ryynänen, Myllykangas, Kinnunen, Isomäki, Takala: Terveyden ja sairaiden valinnat. Kirjat ovat käytössä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kurssikirjoina. Elokuussa ilmestyi yhdessä Olli-Pekka Ryynäsen kanssa tehty Terveydenhuollon etiikka - Arvot monimutkaisuuden maailmassa.

Suomi priorisointikeskustelun takapajula



Viime aikoina Markku Myllykangas on kunnostautunut etenkin yhteiskunnallisena keskustelijana, joka ei pelkää ottaa kantaa vaikeisiin terveydenhuollon etiikkaa ja valintoja käsitteleviin kysymyksiin. Väestön ikääntyminen, geeniperimän kartoitus, uudet hoitomuodot ja teknologioiden käyttö lääketieteessä puhuttavat tieteentekijöitä, kansalaisia ja mediaa. Poliittiset päättäjät kuitenkin ilmiselvästi kammoksuvat koko keskustelua.



- Poliitikot ovat masentavan hiljaa. Isojen päätösten tekemistä vältetään kuin ruttoa, vaikka nyt kaivataan suurien linjojen vetämistä eikä enää reagointia jo tapahtuneeseen.



Terveydenhuollon priorisointikeskustelu alkoi kuopiolaistutkijoiden kahvipöytäkeskusteluna 1990-luvun alun laman siivittämänä. Kenet hoidetaan, kun väestö ikääntyy, sairaanhoitokulut kasvavat ja veronmaksajien määrä vähenee.



- Muualla poliittinen taso on jo täysillä mukana ns. priorisointikeskustelussa. Suomi on tässä suhteessa ihan takapajula. Hollanti, Norja, Britannia, Uusi-Seelanti ja USA:n Oregon ovat maita, joista voisimme ottaa mallia.



Suomessa priorisointikeskustelu on liiaksi mielletty synonyymiksi laman pakottamille terveydenhuollon säästötoimille. Todellisuudessa priorisoinnin pitäisi kuitenkin merkitä kokonaisvaltaista terveydenhuollon päämäärien ja menetelmien uudelleenarviointia ja siihen pohjautuvaa toimintastrategiaa. Pelkkä lisäraha ei ongelmia ratkaise.



- Vaikka kuinka aikoinaan irvailtiin viisivuotissuunnitelmille, niin nyt kaivattaisiin valtakunnan tason suunnittelua. Terveydenhoidon päätöksenteko on tyystin hajautettu kuntiin. Toiset kunnat pärjäävät ja toiset eivät, samalla ihmisten eriarvoisuus kasvaa.



Myllykangas arvelee, että tuskin kunnallisvaalitkaan kirvoittavat päättäjiltä terveydenhuollon arvokeskustelua. Hän ihmettelee, miksi poliitikot eivät hyödynnä tutkittua tietoa, jota asiasta on jo paljon saatavilla.

Geeniteknologia ja " etiikkapelle"



Markku Myllykangas on kysytty ja suosittu puhuja monissa terveydenhuollon ja lääketieteen etiikkaa käsittelevissä seminaareissa.



- Kun seminaariin kutsutaan yksi etiikkapelle puhumaan vähän kriittisestikin asian eettisestä taustasta, ajatellaan, että nyt sekin puoli on sitten hoidettu.



Geenitutkimuksesta käyty keskustelu on pyörinyt Suomessa kovin myötätuulessa. Etiikan asiantuntijat ovat yrittäneet heittää väliin epäileviäkin puheenvuoroja.



- Sellainen ihmisenkin voi ottaa osaa keskusteluun, joka ei osaa kloonata. Koko geeniteknologia nähdäänkin meillä liiaksi pelkästään teknisenä toimenpiteenä.



Geeni- ja huumetestit tulevat vääjäämättä lisääntymään työnhaussa ja työpaikoillakin. Myllykankaan mielestä pitäisi kuitenkin ensin miettiä ideologiaa niiden taustalla.



- Esimerkiksi huumetesteissä löytyy muutakin tietoa kuin mahdolliset " jäljet" jostakin huumeesta. Pysyvätkö testien tulokset todella rekisterissä, mitä tietoja voidaan löytää eri rekistereitä yhdistelemällä? Nämä kaikki kysymykset on selvittämättä.

Uskomuslääketiede uhkaa levitä yliopistoihinkin



Viime vuonna kuopiolaistutkijoilta ilmestyi kirja Medikalisaatio - Aikamme sairaus. Lääketiede vyöryy yhä enemmän arkipäiväämme, aiemmin normaaliin elämään kuuluneita asioita selitetään sairauden termein. Vanhuutta, luonnetta ja ulkonäköä voidaan diagnosoida ja hoitaa.



- Sosiaaliset ongelmat peitetään lääketieteellisten hoitojen alle. Ujoutta, väsymystä ja masennusta hoidetaan lääkkeillä ja terapialla.



Kosmeettinen kirurgia on yksi konkreettinen esimerkki. Nyt siitä puhutaan jo aivan tavallisten ihmisten kohdalla, ennen sentään riitti, että filmitähdet kävivät kiristyttämässä kasvojaan ja kohottamassa rintojaan. Kaukana ei ole se aika, että osa tällaisista leikkauksista korvataan Kelan kautta.



Markku Myllykangas on julkisuudessa esiintynyt myös uskomuslääketieteen ja vaihtoehtoisen lääkinnän leppymättömänä vastustajana. Uskomuslääketieteen " oppeja" levitetään huolestuttavasti jo terveydenhuolto-oppilaitoksissa ja varmaan kohta yliopistoissakin.



- Tiedeyhteisön pitää topakasti nostaa keskustelun kohteeksi mystiikka, harhaopit ja henkiparantajat. Pitää myös toimia ponnekkaammin huuhaa-hoitojen leviämistä vastaan. Dosentti Myllykangas muistuttaa, että miljoonan syöpätapauksen joukosta löytyy aina yksi äkillinen, selittämättömältä tuntuva parantuminen, ilman että sen taustalla silti olisi mitään mystiikkaa tai hokkuspokkustemppuja.



- Muutama vuosi sitten olin luennoimassa Kajaanin terveydenhuolto-oppilaitoksessa. Olin tyrmistynyt huomatessani toisen luennoitsijan olevan tunnettu helsinkiläinen henkiparantaja. Oli hälyttävää, että opiskelijat suhtautuivat hänen toimintaansa kritiikittömästi.

Tutkimus on liiaksi pisteiden keruuta



Markku Myllykangas on nyt siis terveyssosiologian yliassistentti Kuopion yliopiston Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksella. Hänen mielestään tutkijoiden tekemää työtä pitäisi arvostaa enemmän päätettäessä terveydenhuollon ja lääketieteen vaikeista ratkaisuista. Näyttöön perustuva tieteellinen tutkimustyö tulisi olla pohjana myös lääketieteen hoitomuotojen valinnassa. Nyt rahaa haaskataan turhanpäiväisiin näennäishoitoihin.



Yliopistoissa tutkimuksen tekeminen on mennyt liialti pisteiden keräämiseksi. Muunlaiseen tutkimukseen ei kannusteta.



- Esimerkiksi oppikirjojen kirjoittamista ei yleensä arvosteta viranhaussa. Laitoksen johtaja voisi periaatteessa rangaista siitä, jos virka-aikaa käytetään kirjojen tekemiseen eikä tärkeiden impaktipisteiden kartuttamiseen.



Myllykankaan mielestä ilmapiiri on parantunut Kuopion yliopistossa, sen jälkeen kun viime aikoina julkisuudessa olleet tieteelliset rahasotkut ja muut rötökset saatiin pois päiväjärjestyksestä.



- Itsetutkiskelun paikka se oli varmaan kaikille.



Vaikeiden asioiden miettimisestä Vuoden tieteentekijä tuulettaa pääkoppaansa urheilemalla. Sulkapalloa, sählyä tai jalkapalloa hän käy pelaamassa lähes päivittäin. Tieteenteko vaatii nykyään myös hyvää fyysistä kuntoa.



Teksti ja kuva: Kirsti Sintonen

Vauvat ei voi parantua uskomuksen perusteella eikä eläimet.



Ymmärrän toki dosentin aidon huolen ihmisten höynäyttämisestä menettämään rahansa pelleille.

Siitä se puhui järkeviä.

Luonnollisesta tilapäisestä erektiohäiriöstä (sattuu kaikille miehille joskus) on tehty lääkittävä sairaus.



Impotentti ei toimi mutta erektiohäiriön voi kokea viriilikin mies kerran elämässään.

Tässä muutama vuosi sitten muistaakseni Turun yliopistossa tehtiin laaja selvitys vyöhyketerapian tehosta koliikkivaivoihin ja todettiin että vyöhyketerapialla ei ollut mitään vaikutusta koliikin kestoon tai voimakkuuteen. Toki vaikutusta voi olla vanhempien kokemukseen vauvan vaivoista ja niiden hoidosta, eli tuntuu hyvältä kun jotain kipeälle ja itkuiselle vauvalle tehdään ja vanhempien stressin väheneminen toki heijastuu myös vauvaan. Mutta tässä ei siis olekaan kyse mistään " parantavasta" hoidosta eikä sitä sellaisena saisi potilaille markkinoida.

olla omakohtaista kokemusta vyöhyketerapiasta!

Toinen " vitsi" on homeopatia. Tai sitten en vaan uskonut siihen riittävästi...

Millä ihmiset kautta aikojen on sairauksiaan parantaneet ellei luonnosta saatavilla rohdoilla?



Länsimaalainen lääketiede on huomattavasti nuorempi kuin itämainen ja silti se kuvittelee voivansa kumota vuosituhansia toimineet opit.

Paitsi, että on mielestäni sama mistä ihminen avun saa vaivaansa, jos se vain saa. Ei ole silloin väliä onko lääketieteellistä hoitoa vai ns. huuhaata. Omakohtaisia myönteisiä kokemuksia uskomushoidoista mulla ei ole enempää kuin kerran hieroja kertoi käyttävänsä shiatsua käsitellässään mua ja seurauksena oli migreeni! Uskon, että aiheutui ko. hoidosta. Niskojen takia menin ja olo vain paheni käsittelyn jälkeen, vaikka itse hoito tuntui ihan miellyttävältä.



Uskon, että ihmiset hoitaa näillä huuhaa hoidoilla eniten yksinäisyyden aiheuttamaa kosketuksen ja lähelläolemisen tarvetttaan. Eikä siinä ole mitään pahaa. Jokainen tarvitsee inhimillistä lämpöä.

Vierailija: Siten, ettei se auta. Pahanmakuisia litkuja sai juoda pitkän aikaa, ilman mitään tulosta.

Ja se vielä toimikin, lapsi lähti syntymään ja vielä helposti.

on ainoa vaihtoehtoinen hoitomuoto, jossa on ihan oikea tietopohja taustalla. Muita pidän minäkin uskomushoitoina, olen terveydenhoitoalalla.



Mutta mitä sillä on väliä jos ne toimivat. Tiukat koululääketieteen kannattajat tuntuvat unohtavan sen, että paranemiseen tai potilaan kokemukseen voinnista voi vaikuttaa kaikki aina siitä alkaen, mitä lääkäri vastaanotolla sanoo. Onko siis ihme, jos jonkun vointi kohenee vaikka aromaterapialla jos sen tehoon todella uskoo.



Pääasia kuitenkin on, tai tulisi olla, että potilaan vointi kohenee tai hän paranee kokonaan. Ei siis se, millä keinolla hyvään lopputulokseen päästään ja minkä alan osaaja potilaan vointia kohentaa.

niin voidaan ymmärtää että ihminen voi itse vaikuttaa terveydentilaansa.



Kaikki lähtee ihmisen mielestä, niin sairauden syntyminen kuin sen paraneminen.



Länsimaalainen lääketiede hoitaa ainoastaan oireita.

Ottakaa nyt edes selvää " hoidoista" ennenkuin markkinoitte niitä muille hyväuskoisille.

Vierailija:

Millä ihmiset kautta aikojen on sairauksiaan parantaneet ellei luonnosta saatavilla rohdoilla?

Länsimaalainen lääketiede on huomattavasti nuorempi kuin itämainen ja silti se kuvittelee voivansa kumota vuosituhansia toimineet opit.

Tuo Myllykangas perää ammatillisia referenssejä kuten oppikirjojen kirjoittamiseen osallistumista. Minusta taas lääkärikunnassa on liikaa näitä tutkijatyyppisiä lukutoukkia, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia kykyjä eikä taitoa lähestyä asiakastaan ihmisenä eikä yksittäisenä oireena, johon pitää löytää lievitys.



Vaikka uskomuslääketiede on varmaan pitkälti huuhaata länsimaisen lääketieteen mittarein, niin se, mistä voisi ottaa oppia, on juuri ihmiskäsitys ja koskettaminen, jota tulevina vuosina tarvitaan entistä enemmän.



Ihmisen oma hyvä olo vaikuttaa kuitenkin aika mittavasti omaan terveyskäsitykseen.

eikä taitoa lähestyä asiakastaan ihmisenä, vaan nähdään yksittäinen oire, johon pitää löytää lievitys.



ajatus karkasi

Fysiatrian el sanoi mulle viimeisellä kerralla, että nyt ainakin tiedetään, ettei mulla ole mitään vaarallista, ja että nyt voin puoskaroida itseäni vaaratta. Kolmen kiropraktikkonaksuttelun jälkeen saatoin kävellä kivutta ensimmäisen kerran 10 vuoteen. Muualla Euroopassa kiropraktikot ovat kylläkin lääkiksessä opiskelleita lääkäreitä, että en tiedä sitten...

Ihmetyttää kyllä se, ettei ns. virallinen lääketiede tutki mahdollisuutta tehdä yhteistyötä ns. pehmeämpien hoitomuotojen kanssa. Todennäköisesti hoidettavat kokisivat saavansa parempaa hoitoa.



Olen ymmärtänyt, että lääketiede on aika reviiritietoinen tieteenala.

Kuitenkin olen kuullut mös päinvastaisia tarinoita. Lääkäriystäväni kertoi, että joka vuosi useita ihmisiä halvautuu pysyvästi kiropraktikon tekemän kaularangan manipulaation seurauksena.

kun siellä lääkärit antaa akupunktiota

vahvasti hompeopatiaan ja kaikenlaisiin muihin pehmeisiin hoitomuotihin.



Tiedän siis hyvin, minkälaisia ihmisiä alalla on. Suurin osa haluaa oikeasti auttaa ihmisiä ja muistavat vain ne tarinat, jossa ovat saaneet kiitosta. Jos joku ei parane, voi aina vedota tuohon, että asenne on niin kielteinen, ettei edes halua parantua, ei siis voi tällä hoidolla häntä auttaa.



Lisäksi monella on käsittämättömän kielteinen kuva koululääketieteestä.



Mutta lääketieteellä olisi opittavaa myös uskomushoidoista. Esimerkiksi lähipiirissä on syövästä toipuva henkilö, joka sai varmasti parasta mahdollista hoitoa, mitä tiede vain tällä hetkellä pystyy syöpään tarjoamaan. Mutta häntä hoiti jokaikinen kerta eri lääkäri, hän ei koskaan tiennyt kunnolla, mitä tapahtuu ja miksi. Ja on koulutettu ihminen, jolla olisi kapasiteettia ymmärtää näitä asioita!



Tällaisessa tilanteessa se, että homeoppaatti tai joku muu " hömppähoitaja" istuu potilaan kanssa tarvittaessa tunteja, keskustelee hänen elämäntilanteestaan, tuntemuksistaan ja peloistaan voi oikeasti olla käänteentekevä kokemus sairastavalle.



Kyse ei ole mielestäni LÄÄKEtieteestä vaan HOITOtieteestä. Siitä minkälaista hoitoa ja kohtelua sairas ihminen tarvitsee. Julkinen terveydenhoito satsaa mielettömiä summia potilaisiin, joilla on kuitenkin sellainen olo, että kukaan ei välitä heistä ihmisenä ja voivat lannistua täysin. En sitten tiedä, onko sittenkään niin hölmöä, jos tähän päälle palkataan joku, jolla on aikaa kuunnella sairasta, koskettaa häntä ja lievittää hänen stressiään ja pelkoaan.



En usko siis homeopatialitkuihin yhtään, mutta joihinkin perusajatuksiin ihmisestä psyko-fyysisenä kokonaisuutena olisi koululääketieteenkin syytä panostaa nykyistä enemmän.