Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Käyttäytymiseen liittyviä sääntöjä, joita muistat lapsuudestasi -peukutusketju

Vierailija
04.04.2023 |

Yksi sääntö per viesti. Peukku ylös = meilläkin oli tällaista kotona, peukku alas = meillä ei ollut tällaista kotona.

Jos olit kipeänä ja pois koulusta, niin mukavat menot (kaverien näkeminen, juhliin meneminen jne) oli kielletty niin kauan, kun olit pois koulusta. Sairaana ei siis saanut valikoida kivoja menoja, vaan kipeänä kaikki menot oli kiellettyjä.

(Tämä tuli mieleen, kun nykyään olen törmännyt siihen, että osa lähtee sairaana kivoihin menoihin, koska ei raaski jättää niitä välistä).

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
04.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamun ensimmäisellä oppitunnilla sanottiin huomenet opettajalle seisten. Samoin, jos oli eri opettaja (musiikki, englanti), niin myös heidän pitämillään oppitunneilla tervehdittiin aina seisten. Vasta, kun oli tervehditty, sai istua paikoilleen opettajan antaessa luvan.

90-lukua, ala-aste.

mitähän nykymuksut tuumisi tästä?

t. vuosituhannen alussa vielä oli tuollaista meillä pikkukaupungissa

Mulla oli yläkoulussa vuonna 2014 tää sama. Siinä oppi oikeastaan ihan hyvin että ihmistä tervehditään seisten. Luulen että nykymuksutkin tottuisi, vaikka ymmärtääkseni tätä ei enää ole.

Vierailija
22/22 |
04.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aamulla opettaja aina käteltiin, luokan eteen meni jono. Lausuttiin aamuruno. Tehtiin tietyt liikkeet myös (käsillä enimmäkseen), kuten steinerkoulussa kuului 80-luvulla. Luvan jälkeen istuttiin. Ja piti olla hiljaa, kuunnella opettajan puhetta. Ilman lupaa ei saanut puhua. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän yhdeksän