Vanhempien lempilapsi

Jokaisella vanhemmalla on omansa

Minä olen äitini lempilapsi ja mulla on lempilapsi. Semmosta se on. Yritän olla näyttämättä sitä. Varmaan isolla osalla on näin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen äitini lempilapsi ja mulla on lempilapsi. Semmosta se on. Yritän olla näyttämättä sitä. Varmaan isolla osalla on näin.

Mikä tekee lempilapseksi?

Kuopukseni sanoo aina: 'Sitten kun voitat lotossa, muistathan lempilastasi.' Ja nauraa päälle. Kerran kysyin, että ketä minun pitää muistaa? Lapsenlapsistakaan ei löydy selvää lempilasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen äitini lempilapsi ja mulla on lempilapsi. Semmosta se on. Yritän olla näyttämättä sitä. Varmaan isolla osalla on näin.

Mikä tekee lempilapseksi?

Mun äidillä se liittyi ihan suoraan sen lapsen isään. mun isä oli nuoruuden intohimoinen rakkaus (äiti oli siis teini-äiti mulle) ja pikkusiskon isä sellainen aikuisen ihmisen järkiavioliitto. Vaikka mun isä oli täysi sika koko avioliiton, ja ero tuli ihan hyvästä syystä, silti jotenkin kun mä muistutin omaa isääni olin selkeä lempilapsi verrattuna pikkusiskoon, joka taas muistutti omaa isäänsä ja ei ollut samanlainen rakkaus. Väärin se silti oli, vaikka sen pystyy järjellä selittämään. Itse olen kolmen lapsen äiti (kaikilla sama isä) ja en pysty sanomaan kuka heistä olisi lempilapsi, jokainen on rakas omalla tavallaan.

Mun vanhemmilla on kolme lasta. Itse olen se viimeinen. Jotenkin on aina tuntunut, että se tärkeysjärjestys on myös sama. Ensimmäisenä syntynyt on se tärkein ja toiseksi syntynyt toiseksi tärkein ja se viimeinen on viimeinen. Ihan selkeästi ovat koko elämän ajan suosineet ekaa. Eivät myönnä sittä ja en tiedä huomaavatko edes itsekään asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen äitini lempilapsi ja mulla on lempilapsi. Semmosta se on. Yritän olla näyttämättä sitä. Varmaan isolla osalla on näin.

Mikä tekee lempilapseksi?

Minä olen persoonaltani helpoin, positiivisin ja mukavin. Siksi olen äitini lempilapsi. Samaan tyyliin yksi lapsistani on lemppari. Kaunein persoonallisuus porukasta.

Meidän perheessä sama, on lapsia ja on lempilapsia. Tai ehkä se korostuu vielä enemmän lapsenlapsissa. Osa sisaruksien lapsista ovat olleet tärkeämpiä kuin omani. Joskus olen harmitellut asiaa koska lapseni eivät ole oppineet tuntemaan isovanhempiaan niin kuin osa sisarusteni lapsista ja touhunneet kaikenlaista. Eivät ole siis halunneetkaan tutustua lapsiini tai veljeni lapsiin.

Nykyään ajattelen niin että on sääli että vanhempani eivät tunne juurikaan jälkikasvuani eivätkä tiedä miten upeita ja hienoja tyyppejä heistä on tullut vuosien aikana.

Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa ja yksikään heistä ei ole enemmän tai vähemmän rakas. En voisi kuvitellakaan että minulla olisi yksi lempilapsi, inhottavaa lasten eriarvoistamista.

Miten vanhemmilla voi olla lempilapsia???

Ajattelee että miten lapset tulee kokemaan tälläisen ja mitä traumoja tuollainen käytös aiheuttaa lapselle joka huomaa että toista paapotaan enemmän? Ymmärrän tilanteen jossa vauva syntynyt ja vaatii enemmän huomiota mutta että jos lapset jo sen ikäisiä että ymmärtävät tälläisen toiminnan. Haitallistahan tuo on ja aiheuttaa kyllä närää aikuisikäänkin saakka.

Vierailija kirjoitti:

Miten vanhemmilla voi olla lempilapsia???

Ajattelee että miten lapset tulee kokemaan tälläisen ja mitä traumoja tuollainen käytös aiheuttaa lapselle joka huomaa että toista paapotaan enemmän? Ymmärrän tilanteen jossa vauva syntynyt ja vaatii enemmän huomiota mutta että jos lapset jo sen ikäisiä että ymmärtävät tälläisen toiminnan. Haitallistahan tuo on ja aiheuttaa kyllä närää aikuisikäänkin saakka.

Juju on siinä, että sitä ei saa näyttää, vaikka niin ajatteleekin. Eikä se ees tarkoita välttämättä paapomista. Pelkkä fiilis vain.

Mulle kyllä oma äiti on sanonut suoraan, mutta ei sisarusteni edessä.

Omilla vanhemmillani oli aina ihan selkeä lempilapsi -pikkusiskoni.

Itse olen kaikin tavoin yrittänyt olla mahdollisimman tasapuolinen, mutta on se myönnettävä, että läheisin olen esikoisen kanssa: pystyn parhaiten puhumaan hänen kanssaan kaikenlaisista asioista ja hän on jollain tavalla helpoin luonne eikä hänen kanssaan tule riitaa

Kaikkia kolmea rakastan kuitenkin aivan valtavasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen äitini lempilapsi ja mulla on lempilapsi. Semmosta se on. Yritän olla näyttämättä sitä. Varmaan isolla osalla on näin.

Mikä tekee lempilapseksi?

Esimerkiksi temperamentti. Itse olen hyvin tasainen temperamentiltani, mutta innostun ja väsähdän nopeasti. Yksi lapsista on samanlainen ja minulla on kaikki helppoa hänen kanssaan. Voin myöntää tässä, että hän on lempilapseni. Toki en tuo sitä mitenkään ilmi enkä sanoisi edes miehelleni tätä.

Toinen lapseni on paljon tulisempi temperamentiltaan enkä oikein aina ymmärrä häntä. Yritän tietysti ymmärtää ja kyllä hänen reaktionsa järkeen käyvät, mutta ymmärtäminen ei ole samalla tavalla intuitiivista kuin toisen lapsen kanssa. Kaikki tekeminen on tästä syystä paljon työläämpää hänen kanssaan. Isällään sitten on samanlainen temperamentti kuin hänellä, ja varmaan hän onkin isänsä lempilapsi.

Olen itse se lempilapsi, eikä se ole jäänyt keltään huomaamatta. Asetelma on todella epäreilu ja väärin, mutten ole itse osaani valinnut. Se on myös raskas taakka, vaikka vielä vaikeampaa se on toki ollut sisaruksilleni. Älkää vanhemmat suosiko ketään lapsistanne, millään tavalla. Se näkyy, vaikka kuinka yrittäisitte sitä peitellä.

Kaikilla on lempilapsi. Luonteessa voi olla jotain tuttua/ helppoa tai klapsi on syntynyt hyvässä vaiheessa elämää.

Se on inhimillistä, mutta toki tärkeää, että on mahdollisimman tasapuolinen.