Miten selvisit ikäkriisistä?
Menikö ohi ajan kanssa vai jouduitko muuttamaan jotain elämässäsi? Minkä ikäisenä tämä tapahtui?
Kommentit (9)
Tai sitten ikäkriisit kuuluvat ihmisen elinkaareen, eli kun ihminen kasvaa ja kehittyy ja alkaa ajatella asioita toiselta(kin) kantilta. Toiset vain ovat taipuvaisempia ajattelemaan tällaisia enemmän ja syvällisemmin kuin toiset.
Olen nyt 43 ja yhtään ikäkriisiä ei ole vielä ollut. Koska niitä pitäisi odottaa tapahtuvan?
Minulla oli paha 40:n kriisi, sillä erosin pitkästä suhteesta vastentahtoisesti juuri silloin. Suru rakkaan ihmisen menetyksestä yhdistettynä rapistuvaan ulkonäköön ja kuihtuvaan hedelmällisyyteen ei ollut todellakaan kevyt pala niellä, etenkin kun ex löysi heti uuden ja nuoremman, jonka kanssa perusti perheen. Kåvin terapiassa ja rämmin syvissä vesissä pitkään, mutta ajan kanssa helpotti ja nykyään olen onnellisempi kuin koskaan. Muutin kriisin seurauksena monia asioita elämässäni, ja vihdoin elän täysin itselleni ja oman näköistäni elämää, joten olen oikeastaan kiitollinen kriisistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 43 ja yhtään ikäkriisiä ei ole vielä ollut. Koska niitä pitäisi odottaa tapahtuvan?
Sitten kun sinusta alkaa tuntumaa siltä, että elämää on jäänyt elämättä ja haaveita toteuttamatta. Ei ikäkriisit johdu iästä vaan elämättömästä elämästä.
On turha murehtia asioita, joille ei voi mitään.
Jos pelkää, että ei kohta voi tehdä jotain, niin sitten sen tekee nyt.
Suomessa miehillä 58 vuotta on se ikä, missä puolella on vakavasti elämää haittaa sairaus tai vamma. Naisilla tuo sama on noin 68 vuotta. Miehenä on hyvä tehdä bucket listin asiat ennenkuin täyttää 58 vuotta, tai vielä mieluummin heti tänään aloittaen. Kukaan meistä ei tiedä, onko vielä huomenna hengissä.
Syöpä iski ja kun se oli hoidettu oli ikäkriisikin helpottanut ihan huomaamatta.
Neljänkympin kriisi parani salamannopeasti, kun lapseni sairastui eli tuli ihan oikeita ongelmia. Ikäkriisit ovat ihmisille, joilla on helppo elämä, eli onnea sulle, jos sellaista podet.
N51