Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kahden lapsen äidit! Miksi ette halua lisää lapsia?
27.11.2006 |
Mitkä syyt vaikuttavat siihen, että et aio hankkia enempää kuin 2 lasta? Etkö halua enempää lapsia, vai haluaisitko, mutta et ulkoisista olosuhteista johtuen voi tai aio hankkia enempää lapsia?
Miltä sinusta tuntuu olla ja jäädä 2 lapsen äidiksi?
Jos jossain sydämesi perukoilla kuitenkin haluaisit lisää lapsia, kerro syitä. Kerro myös syitä miksi et kuitenkaan halua lisää lapsia. Eli siis plussat ja miinukset kolmannen lapsen hankkimisesta. Oletan, että miinuksia on enemmän, jos kuitenkin lapsia ei enää hankita.
T. kahden lapsen äiti, joka miettii tuleeko meille vielä joskus 3. lapsi vai onko hyvä näin.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaana oleminen on tuskaa ja pikkuvauva-aika rasittavaa. En jaksa heräillä yöllä. En halua olla monta vuotta kotona mutta en toisaalta halua laittaa lasta kovin pienenä hoitoon. Tyhmin syy on se, että pelkään, että plösähtäisin kolmannesta lapsesta ihan mammaksi, vaikka kahdesta olen selvinnyt varsin tyttönä. Jos saisin kolmannen lapsen ilman raskaana olemista ja pikkuvauva-aikaa, ottaisin mielelläni. Meillä on iso asunto ja muutenkin asiat ihan mallilllaan.
mutta toistaiseksi jokin järjen ääni takaraivossa on laittanut hanttiin. Olemme juuri selvinneet nuorimmaisen vauva-ajasta enkä ainakaan nyt halua aloittaa kaikkea uudestaan.
Raskausaika pahoinvointeineen ei houkuta eikä synnyttäminen myöskään, vaikka kahdesta olen jo kunnialla selvinnyt. Pelkään, että kolmas lapsi saattaisi olla vammainen tai että jotain muuta menee vikaan kun kahden kanssa on mennyt niin hyvin. Pelkään myös pidätysongelmia ja mahdollisia ulostusvaivoja, joita saattaa ilmaantua, mikäli kaikki ei mene nappiin. En myöskään haluaisi rupsahtaa tämän enempää, vaikka mikään ei tietysti takaa että niin edes kävisi. Ja tietysti ajan myötä niin käy meille kaikille kuitenkin.
Talousasiat ovat vähän retuperällä, eikä meillä oikeasti ole kolmanteen lapseen varaa. Asunto pitäisi vaihtaa ja ehkäpä autokin. En myöskään ole vielä unelma-ammatissani enkä haluaisi lykätä niitä opintoja enää kauempaa.
Näistä kaikista em. huolimatta, biologia on voimakas ja toisaalta voisin haluta yhden lapsen vielä SITTEN JOSKUS. Todennäköisesti kolmas jää hankkimatta, koska mukavuudenhalu vie lopulta voiton. Haluan miehen ihan itselleni sitten kun nämä kaksi muuta ovat vielä vähän kasvaneet.
ratkeaminen olisi todennäköistä ja sekä minulle että syntymättömälle lapselle tulisi hengenvaara.
Minusta kaksi lasta on ensinnäkin mukava määrä: heistä on seuraa toisilleen, mutta kotona ei ole hurja meno ja sekamelska koko ajan.
Kolmannen syntymä merkitsisi myös asunnonvaihtoa ym. työtä.
Ja olen nyt jo 39-vuotias. En viitsisi aloittaa enää imetys- ja yövalvomisrumbaa nyt, kun lapset alkavat lähestyä kouluikää ja se ihana aika häämöttää, jolloin alan saada taas aikaa itsellenikin ja miehelle...
Aikansa kutakin. Miksi pitäisikään elää ikuista pikkulasten äiti -vaihetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat lapset sairastelleet paljon, nuoremmalla krooninen sairaus. Öitä ollaan valvottu niin paljon että nyt kun se asia vähän helpottaa, ei enää uudestaan kiitos... Masennusta myös ollut yms. Toki välillä tulee haikea olo mutta näin on hyvä silti. Ja minulle tehtiin sterilisaatuio koska halusimme olla mahdollisimman varmoja ettei yllätystä satu. Niin ja raskausajat ollu kamalia, siin vielä yksi painava syy.
En halua lisää lapsia, sillä
- haluan alkaa nukkumaan yöni
- haluan omaa aikaa mennä ilman jatkuvia lastenhoitojärjestelyitä
- vihasin raskaanaoloa
- minulla on jo kaksi tervettä lasta, mitä jos se kolmas ei olisikaan enää terve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi vaikka kuinka, mutta tässä miinuksia:
- raskaus
- synnyttäminen
- imettäminen
- vauvanhoito
- allergiat
- huonosti nukutut yöt
- masennus
- riittääkö aika kahdelle muulle
- työtilanne ei salli
- asuntolaina
Eli tällä hetkellä kaksi riittää, mutta jos tilanne muuttuu niin kolmas olisi ihan tervetullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos toinen tulee niin sitten varmaan saa riittää.
Nytkin tuntuu välillä raskaalta ajatus, että tää rumba alkaisi alusta....
En jaksa heti näiden perään ja kun esikoinen menee kouluun olen " jo" 36-vuotias, mielestäni liian vanha. Ajattelimme aina hankkivamme kolme lasta, mutta nyt kun kuopus on 1,5v, tuntuu, että emme taida jaksaakaan aloittaa enää alusta.
Yksi syy on myös taloudellinen tilanne: taloutemme on mennyt kaksi kertaa sekaisin hoitovapaani takia. Haluaisin jo pikkuhiljaa saavuttaa vähän vakavaraisuuttakin.
Voi olla, että mieli muuttuu kun palaan töihin... :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä on paljon. Kaksosriski on aina olemassa, eli jos ajattelee vielä kolmen olevan max niin yhtäkkiä perheessä onkin neljä lasta. Ja jos on jo tehnyt kolme lasta ja vahinko sattuukin.
En halunnut vain yhtä lasta vaikka sekin kävi joskus mielessä, koska halusin lapselle sisaruksen. Jotenkin tuntuu että kun meistä aika jättää sisaruksilla on kuitenkin sukulaisia. Kaksi on kätevä luku kun aikuisiakin on kaksi. Voidaan välillä " jakaa" lapset ja molemmat saavat spesiaaliaikaa vanhempien kanssa. Lisäksi mahdutaan autoihin, etelänmatkoille jne. hyvin.
Minä surin sitä ettei lapsia tule enempää, ja tuntui pahalta ajatella ettei saa enää vauvaa. Nyt kun aikaa on kulunut jonkin verran päätöksen tekemisestä (eli useita vuosia), olen vakuuttunut että tämä on meidän perheen kannalta paras ratkaisu. Ollaan suht mukavuuden haluisia...
ikäero sen verran pieni, että ovat ainakin näin lapsena todella läheisiä. kasvaneet jo sen verran isoiksi, etten millään haluaisi enää lisää lapsia. helppo ja kompakti kokoonpano näin. jos ikäero olis venähtänyt suuremmaksi, tokaakaan tuskin olisi tullut hankittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen menossa sterilisaatioon, jota harkitsin kauan. Lopullisen päätökseni tein kuitenkin eräänä päivänä, kun katselin lapsiani ja sain ahaa-elämyksen, että nämä kaksi eivät mene mihinkään vielä pitkään aikaan. Ei vain tunnu, että ketään puuttuisi enää.
Onhan noita vähäisempiäkin syitä lukuisia, mutta jos tosiaan haluaisin lapsen, pienemmät pulmat eivät varmaan haittaisi.
- raskaudet, pahoinvoinnit, lihominen, liikkumattomuus ja lukemattomat vaivat
- synnytykset, kipu, ja synnytyksestä erittäin pitkä toipuminen
- synnytyksessä erityisesti kohdun supistumattomuus, pahenee kuulemma joka synnytyksessä, seuraavassa voi olla hengenlähtö hyvin likellä, ja tästä pitääkin keskustella lääkärien kanssa tarkkaan, jos edes harkitaan kolmatta vielä.
- koliikkivauvoja molemmat
- imetyksen sitovuus
- omaa ikää alkaa tulla niin paljon, että haluaisi viettää aikuisten elämääkin joskus vielä, eikä kolmatta pientä ikäeroa kestä enää.
- tarvitsisi uuden auton, isomman asunnon, ostaa kaikki lasten tarvikkeet ja kolmet sukset, luistimet, kypärät, pyörät, opiskelut, harrastukset, jne.
- halutaan matkustellakin, ja käydä ravintoloissa, sen sijaan että kaikki raha menee perusarkielämään.
- haluan tehdä töitäkin vielä, en viettää kotirouvan elämää lopun elämääni.
- ei riittävää tukiverkostoa, ei lapsenkaitsijoita suvussa ja lähellä ainakaan, rahallakaan ei löydä kokenutta luotettavaa pitkäaikaista vakihoitajaa
- masennus, stressi, uupumus
+ jos jostain syystä töissä uralla en pääsisi eteenpäin, ei löytyisi töitä sieltä mistä haluaisin, voisimme tehdä vielä yhden lapsen, olisi joku syy olla kotona isompien kanssa, mutta tällöin isompi ikäero.
+ rahaa kyllä riittää peruselämään, ja jos jostain (asuminen, sisustus, toinen auto?) tingitään niin voidaan matkustellakin ja harrastaa harrastuksiamme vielä ihan tarpeeksi.
+ lapsista on iloa vanhuudessa, lapsenlapsia, sukujuhlia, ja huolehtijoita
+ lapsista on seuraa toisilleen vielä enempi, jos olisi kolme
+ on ne vauvat niin söpöjä, minkähänlainen pakkaus ja geeniyhdistelmä meille vielä tulisi se kolmas.. kun kaksi on jo niin söpöjä
Mutta ei, kun minä sanon ei. Mies näyttäisi vihreää valoa, siitä syystä vielä vähän harkitsen optiona, en siis mieti asiaa kuitenkaan joka päivä enkä säästele naftaliiniin tavaroita kolmatta varten. Se vaan TUNTUU paremmalta, kun on optio olemassa, jos haluaa sen käyttää. ;)
enää lisää niitä. Uutta raskautta ja synnytystä en myöskään toivo. Haluan myös itselleni aikaa ja miehelle. En usko, että kolmelle lapselle aikani riittäisi niin, että voisin itsekin hyvin. Haluan myös tarjota rahallista turvallisuutta lapsille. Kolme on aina kalliipaa.
Nyt kun ne on, niin jotenkin tuntuu siltä ettei meidän perhe vielä ole tässä..että se kolmaskin olisi tervetullut. Ei tosin ihan vielä, nuorimmainen vasta puoli vuotta. Mieskään ei välttämättä kolmatta halua...
Kohtu ei kestä enää. Kolmea lasta alunperin suunniteltiin. Nyt kun kuopuskin on jo 3 v. osaa arvostaa sitä helppoa elämää, jota nyt elämme eikä se tunnu enää niin suurelta pettymykseltä, että lapsilukumme rajattiin tähän kahteen.
- kahdenkin lapsen saaminen oli vaikeaa ja tarvittaisiin todennäköisesti taas lääketiedettä avuksi. Henkisesti raskasta enkä jaksaisi tähän enää ryhtyä...
- taloudelliset seikat; asunto kävisi ahtaaksi, kuten myös auto, rahat on jo nyt finaalissa kun olen hoitovapaalla eli pakko päästä takas töihin
- mies tekee paljon töitä eikä ehdi paljoa auttaa lasten hoidossa, en tiedä jaksaisinko lähes yksin kolmen kanssa
- myöskään yövalvomiset ei houkuta
- tykätään matkustella ja kolmen lapsen kanssa se on vaikeampaa ja kalliimpaa
- odotan jo innolla että kuopus vähän kasvaa ja voidaan lähteä kaikki luistelemaan, hiihtämään, laskettelmaan yms. jos tulisi uusi vauva niin äiti olisi sen kanssa taas 2-3v kiinni.
- elämä alkaa muutenkin helpottamaan kun pienin täyttää kohta 2v ja tyttöt leikkii jo kivasti yhdessä
-pelottaa että lapsella olisi jokin sairaus, kolliikki, pahat allergiat kun on jo kaksi tervettä lasta saanut niin uskaltaako sitä toivoa enempää...?
+ olisi ihanaa olla vielä kerran raskaana ja synnyttää vauva
+ vauvat on vaan niin suloisia :=)
+ noista yllä olevista voisi tietty tinkiä....
+ olisi kiva olla kotona kun esikoinen menee kouluun, 2 vuoden päästä jos 3 syntymän pystyisi ajoittamaan samoihin aikoihin....
Alue: Aihe vapaa
Mulla on nyt tyttö ja poika. Kyllä tää on tässä. Lapsista toinen on jo teini-ikäinen ja toinen eskarissa. Mä en enää todellakaan halua omaa vauvaa. Nautin kavereiden vauvoista, ja kun huomaa taas että mitä kaikkea se vauvan hoitaminen pitää sisällään, niin ei kiitos!