Skitsofrenia, miten sen kanssa pärjää?
Läheiselleni on diagnosoitu skitsofrenia. On eristäytynyt kotiinsa eikä halua lähteä mihinkään. Ketään ei käy kylässä hänellä. Tuntuu kuin haluaisi elää sosiaalisesti kaiken ulkopuolella. Miten suhtautuisin asiaan?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Mene ulkoilmaan hänen kanssaan. Saat hänestä seuraa.
Sitä voisi yrittää, jos hän vaikka lähtisi.
No yrität itse pitää häneen yhteyttä ja ehdottaa asioita. Varmasti kaikki tulee olemaan sinun aktiivisuutesi varassa. Onkohan lääkitys kohdallaan ja syökö hän lääkkeensä?
Voit tukea siinä mitä haluaa tehdä yhdessä, jos ylipäätään haluaa. Ennemmin huolehtia että josko jaksaa käydä kaupassa, sekin voi olla ylivoimaista, ihmisten kohtaaminen.
Hyvin olen pärjännyt jo 15 vuotta. Töissä käyn aivan normaalisti tes palkalla.
Kirjailijaksi tai taiteilijaksi. Salaliittoteoreetikoksi tai mystikoksi.
Skitsoidihan haluaa eristäytyä. Ei ole sama kuin skitsofreenikko.
Voi olla että hyvin pärjää vielä joku päivä ainakin jos lääkitys saadaan kohdalleen. Kohdalleen saaminen voi kestää aika kauan.
Kaikki muukin tuki ja kannustus on hyödyksi jos pystyy vastaanottamaan.
Voi olla, että on paranoidinen. Epäilee mm muita ihmisiä ja pelkääkin osittain. Luulee sukulaisia agenteiksi tai että on pahat mielessä. Voi luulla että sukulaiset yrittää myrkyttää jne. Lääkitystä kaipaisi...
Eipä niitä lääkkeitä voi pakottaa syömään, jos ei ole itselleen tai muille vaaraksi. Anna elellä siellä yksikseen jos kerran viihtyy.
Eri alueilla Suomessa on ns. mielenterveysomaisten tukiyhdistyksiä. Apua ja tietoa saa ihan puhelimitse. Lisäksi voi mennä luennoille tai ryhmiin, jos haluaa. Mieli ry on valtakunnallinen järjestö, jonka kautta saa paljon neuvontaa eteenpäin.
Mene ulkoilmaan hänen kanssaan. Saat hänestä seuraa.