Lue keskustelun säännöt.
Mitä jatkuva muutto tekee lapsille?
02.04.2023 |
Muutettiin Helsingistä Vantaalle, sitten pohjoiseen työn perässä. Koulu on vaihtunut ekalla lapsella kolme kertaa ja toisella lapsella kaksi. En enää haluaisi asua täälläkään. Lapset ovat sitä mieltä että ihan sama. Kaipaan takaisin pkseudulle. Vihaan olla täällä. Jos muuttaisimme takaisin, lapset menisivät takaisin siihen kouluun mistä lähtivät.
Kommentit (12)
No tuossa tapauksessahan se voisi olla OK, kun pääsisivät takaisin samaan kouluun eikä tulisi taas uutta koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on jälkeenpäin harmittanut jatkuva muuttaminen silloin kun lapset olivat pieniä. Tuntuu, että aiheutin turhaan heille hankaluuksia, kun joutuivat vähän väliä " aloittamaan alusta". Olisi ehkä pitänyt kysyä itseltään tarkemmin, mikä vaivaa, kun en osannut asettua mihinkään. En pysy paikoillani vieläkään, mutta enää en sillä riko lapsiani.
Mä jouduin lapsena muuttamaan 2-3 vuoden välein. Jossain vaiheessa en enää edes viitsinyt yrittää hankkia ystäviä kun heidät on kuitenkin kohta jätettävä. Kun muutin omilleni asuin 15 vuotta samassa kämpässä vaikka se oli melko surkea. En vaan halunnut enää muuttaa. Jos jotain hyvää pitää keksiä niin ainakaan ei ole vaikea luopua turhista tavaroista, muutoissa sen oppii.
Riippuu varmaan lapsista, heidän iästään ja sosiaalisista taidoistaan, mutta yleisesti ottaen on aika kurjaa, jos lapsi joutuu vaihtamaan esim. koulua usein. Jos saa kavereita, joutuu luopumaan niistä, ja jos taas kaverien saaminen on vaikeampaa, joutuu olemaan aina uudessa paikassa joka tapauksessa yksin ja aloittaa aina ystävystymisyritykset alusta. Pahimmassa tapauksessa lapsi ei uskalla kiintyä koulukavereihin eikä opettajiin, jos kohta on taas muutto edessä.
Paikkakunnalta toiselle tai jopa maista toisiin muutteleminen voi aiheuttaa juurettomuutta. Ei koe olevansa oikein mistään kotoisin eikä identifioidu minnekään paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan lapsista, heidän iästään ja sosiaalisista taidoistaan, mutta yleisesti ottaen on aika kurjaa, jos lapsi joutuu vaihtamaan esim. koulua usein. Jos saa kavereita, joutuu luopumaan niistä, ja jos taas kaverien saaminen on vaikeampaa, joutuu olemaan aina uudessa paikassa joka tapauksessa yksin ja aloittaa aina ystävystymisyritykset alusta. Pahimmassa tapauksessa lapsi ei uskalla kiintyä koulukavereihin eikä opettajiin, jos kohta on taas muutto edessä.
Paikkakunnalta toiselle tai jopa maista toisiin muutteleminen voi aiheuttaa juurettomuutta. Ei koe olevansa oikein mistään kotoisin eikä identifioidu minnekään paikkaan.
Itse jouduin juuri tuollaisen *muutto*lapsuuden kokemaan, 3-4 vuoden välein piti etsiä uudet kaverit, ystävyydestä ei voinut enää puhua., kun sellaisten kehittyminen vaatii vähän pidemmän aikaa ja on paljon tuuristakin kiinni, löytyykö samanhenkisiä ikäluokasta. Ainoa pysyvä paikka, mistä minulla on hyviä lapsuusmuistoja oli mummola, siellä onneksi käytiin usein. Sinne olen identiteetin pohjan sijoittanut. Juureton en ole, mutta en kyllä mitenkään sosiaalinenkaan, mutta se johtuu koulukiusatuksi joutumisesta.
Juurettomuutta, ihmisiin ei kannata panostaa, kun ne vaihtuu kuitenkin. Liiallista miellyttämisen halua, ystävyyden ostamista, rajattomuutta.
Pinnallista elämää.
Mieheni eli tuollaisen lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttolapsuuden ja opiskelun yms perässä muutelleena en ole juurtunut minnekään enkä vapaaehtoisesti muuta ellei aivan pakko. Ei kiinnostanut äitiä aikanaan lasten kannalta. Se oli aina sitä että äiti halusi äiti ei ...isän kanssa muutti iäkkäänä vielä kolmesti. Kun halusi. Nykyisessä on pakko pysyä kun ei enää kykene muuttamaan. Mieti ap oikeasti nyt lasten kannalta.
Mun appivanhemmat seilasi ympäri Suomea.
Olin aikoinani kuukauden harjoittelussa ulkomailla, sillä aikaa ne oli yks kaks lähteneet Pohjois-Karjalaan.
Sielytä Etelä-Savoon pöks, sieltä taas Pohjois-Katjalaan uudelle paikkakunnalle, Ouluun jne.
Mies vaihtoi lapsena koulua parin vuoden välein. Eestaas.
Ei ole tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessani naapuriin muutti lähetyssaarnaajaperhe. Meitä lapsia yritettiin ystävystyttää, niin heidän lapsensa sanoi, ettei halua, koska aina joutuu jättää kaikki kaverit.
Kiitos ajatuksista. Koitan sopeutua siihen että jäädään pohjoiseen. En tietenkään halua enempää traumatisoida lapsia omalla levottomuudellani.
Ap
Muutin lapsuudessani paljon saman paikkakunnan sisällä. Aikuisena olen ollut hyvin levoton enkä osaa asettua aloilleni kunnolla oikein missään. Voisin muuttaa parin vuoden välein. Ex-puolisoni ei voinut sietää tätä piirrettä, koska oli itse muutosvastarintainen.