päiväkodin tädeiltä tullut
kehuja 2,5vuotiaan ja nelivuotiaiden oma-aloitteisuudesta ja reippaudesta ja juuri eilen sanoi täti että 2,5vuotias on ryhmässä kuin kala vedessä. Kotona ovat olleet tähän asti, samoin sanoi että on kiva kun oli mahdollisuus olla kotona lasten kanssa pitkään kun sitten täällä on näitä yksivuotiaita jotka reagoivat näin(alkoi1-vuotias lohduttomasti itkemään kun hain omaa lastani ) ...
Meillä ei ole myöskään tullut mitään ongelmia nyt kun lapset olleet reilun kuukauden hoidossa (ehkä ovat nyt valmiit siihen kuten äitikin:))
Hoitopäivät tosin lyhyitä noin viistuntia ja noin kolme kertaa viikko johtuen molempien vuorotyöstä.
Tämä niille jotka pohtivat koska lapsi hoitoon, kehottaisin odottamaan jos vain suinkin mahdollisuus. 1-vuotiaat eivät kaipaa virikkeitä tms..vaan kotia:)
Kommentit (17)
hoitaa lapset kotona vaikka 3v asti, mutta monilla ei ole siihen yksinkertaisesti mahdollisuutta. Siksi mielestäni syyllistäminen on typerää.
Itselläni oli onneksi mahdollisuus hoitaa lapsi 3v asti kotona, ja se oli meille paras ratkaisu. Tiedostan kuitenkin, ettei kaikilla ole mahdollisuutta siihen.
hoitaa lapset kotona vaikka 3v asti, mutta monilla ei ole siihen yksinkertaisesti mahdollisuutta. Siksi mielestäni syyllistäminen on typerää.
Itselläni oli onneksi mahdollisuus hoitaa lapsi 3v asti kotona, ja se oli meille paras ratkaisu. Tiedostan kuitenkin, ettei kaikilla ole mahdollisuutta siihen.
Todella rankkaa kaikille osapuolille, vaikka nyt on menossa vasta harjoitteluvaihe ja lapsi muutaman tunnin päivässä hoidossa. Ens viikolla pitäisi sitten aloittaa työssä ja lapsi pitkät päivät hoidossa.
Sen perusteella mitä olen päiväkodissa nähnyt, niin koti on paras paikka pienelle lapselle. Jos lapsemme saa joskus sisaruksia, en todellakaan veisi esikoista päivähoitoon kun olen itse kotona. Muutama tunti kerhoa päivässä pari kertaa viikossa ajaa saman asian ja lapsi ei ehdi stressaantua isossa lapsiryhmässä.
Päiväkodin väen ammattitaitoa pitäisi olla se, että yrittävät tehdä kaiken mahdollisimman hyväksi myös pienimpien kannalta, eikä vain syyttää vanhempia, että mitäs toitte hoitoon, tällasta täällä nyt sitten on. En minäkään voi omassa työssäni syyttää asiakkaita siitä, että työi jälki on huonoa.
päiväkodissa. Silti oli pakko viedä oma lapsi hoitoon 1-vuotianaa, kun kyse oli perheen taloudellisten elinehtojen turvaaminen eli myös sen yksivuotiaan ruokkiminen, vaatettaminen, asuminen jne. oli jostain maksettava.
Veit puoli vuotta liian aikaisin hoitoon - se raja on KOLME vuotta! Etkö yhtään ajatellut lapsesi parasta?!?! En ymmärrä näitä minä-minä-minä uraäitejä, jotka hylkäävät lapsensa liian varhain.
4-vuotias rakastaa tarhaan menoa ja kaikki sujuu kuin tanssi.
Se, että olet hoitanut lapsiasi kotona,on kun laittaisit rahaa pankkiin! Huomaat sen jo nyt, saatika myöhemminkin! t. päiväkodin "täti"
varustettuja) oman yksilöllisen ja subjektiivisen kokemuksensa perusteella.
Oma lapseni aloitti päivähoidon aikoinaan 1,5-vuotiaana, eikä minkäänlaisia sopeutumisvaikeuksia ollut. Ratkaisu oli paras meidän perheen kannalta moninaisista syistä. Ystäväni lapset, toinen 2-vuotias ja toinen kohta 4-vuotias, aloittivat päivähoidon nyt tänä syksynä. 2-vuotiaalla menee hyvin, ja sopeutui viikossa hoitoon (vaikka on perusluonteeltaan arempi kuin isoveljensä). Kohta 4-vuotiaalla menee tosi huonosti päivähoitoon sopeutuminen. Itkee paljon, takertuu äitiin. Yhtenä päivänä oli istunut 1,5 h ikkunan ääressä odottamassa äitiä ja itkenyt raivokkaasti, jos häntä yritettiin siitä pois viedä. Äiti epäilee, että kyseessä nimenomaan se, että poika on ollut niin pitkään vain äidin kanssa kotona; olisi pitänyt aloittaa ryhmään totuttaminen jo viime vuonna...
Lapset ovat yksilöitä. Toiset sopeutuvat helpommin päivähoitoon kuin toiset. Toiset sopeutuvat jopa helpommin pienempänä kuin isompana. Kukin perhe tekee omat ratkaisunsa siltä pohjalta, mikä on ko. perheelle paras ratkaisu kokonaisuudessaan (lopulta siis myös paras ratkaisu perheen lapselle). Ihan turha tässäkään asiassa lotkauttaa korvaansa muiden mielipiteille. Jokainen tietää tietävänsä itse oman perheensä tilanteen ja lapsensa luonteen paremmin kuin joku täysin ulkopuoleinen jossain nettipalstalla.
Oma näkemykseni on, että ihmiset, jotka tekevät deduktiivisia päätelmiä induktiiviselta, subjektiiviselta, pohjalta ja väittävät niitä vielä yleispäteviksi ja TUOMITSEVAT toisten ratkaisut tämän pohjalta, eivät voi olla kovin fiksuja tai avarakatseisia. Pikemminkin aika itsekeskeisiä ja yksinkertaisia.
että ryhmätaitoja voi opetella myös esim. kerhossa, avoimessa päiväkodissa, puistoissa, sukulaisten luona kyläillessä ym. Lasta ei tarvitse laittaa kokopäivähoitoon siksi, että saisi sosiaalisia kontakteja.
On valtaosan viikkoa vain 3-4h, 1-2krt viikossa 9h. Pari kertaa pikkuisen tirauttanut perään,loppui kuulemma heti kun lähdin, tykkää mennä ja hoitotädit kehuskelevat iloista ja rohkeaa ja omatoimista lasta.
Että taitaa riippua tyypistä.
että ryhmätaitoja voi opetella myös esim. kerhossa, avoimessa päiväkodissa, puistoissa, sukulaisten luona kyläillessä ym. Lasta ei tarvitse laittaa kokopäivähoitoon siksi, että saisi sosiaalisia kontakteja.
mutta jospa asuinalueella ei ole kerhoja, avointa päiväkotia, kunnon leikkipuistoa ja sukulaisilla tai ystävillä ei ole samanikäisiä lapsia?
että ryhmätaitojen opettelu on harvoin ensisijainen syy siihen, että yksivuotias laitetaan hoitoon.
että ryhmätaitoja voi opetella myös esim. kerhossa, avoimessa päiväkodissa, puistoissa, sukulaisten luona kyläillessä ym. Lasta ei tarvitse laittaa kokopäivähoitoon siksi, että saisi sosiaalisia kontakteja.
ei sitten. "Jospas katsoisi mihin muuttaa, kun on kerran vastuullinen vanhempi."
ja sopeutuminen on ollut sitä nopeampaa, mitä pienempi lapsi on ollut kyseessä. Ei ne pienet raasut osaa vielä kyseenalaistaa koko juttua. Mutta silti päiväkoti on mielestäni turhan rankka paikka 1-vuotiaalle. Hyvä pph olisi ihan eri juttu.
Olen jutellut aiheesta noin kymmenen lastenhoitajan/lton kanssa, enkä vielä ole sellaista kantaa kuullut, että päiväkoti olisi yksivuotiaalle paras ratkaisu, päinvastoin, jokaikinen sääli niitä pieniä, jotka sinne joutuivat.
ja 1,5-vuotiaalle sopeutuminen oli paljon helpompaa kuin 4-vuotiaalle.