Ekaluokkalaisen arviointi eli todistuksista
Terkkuja Belgiasta!
Meidän juuri kohta 6 v täyttävä poika on nyt ekalla luokalla peruskoulussa - me vanhemmatkin siis saamme tuta belgialaisesta koulujärjestelmästä!
Meidän alueella ja koulussa annetaan todistus/arviointi lapsesta 4 kertaa vuodessa. Ensimmäisen saimme pyhäinpäivän alla ja nyt tällä viikolla on taas koeviikko seuraavaa arviointia (joulu) varten. Kolmas arviointi ennen pääsiäistä ja vuoden viimeinen kesäkuussa ennen lomille lähtöä.
Olin aika yllättynyt kun näin todistusplanketin (samaan merkitään kaikki vuoden arvioinnit): numeroarvioinnit (max 20 ei 10 kuten Suomessa) heti, vaikka koulua oli käyty vasta vajaa 2 kk. Arvosanoja oli äidinkielestä, matematiikasta, liikunnasta, taideaineista ja uskonnosta.
Äidinkielestä (ranska) oli 4 eri arvosanaa: lukeminen, kirjoittaminen, kuunteleminen ja puhuminen. Matematiikasta yksi, mutta jatkossa näytti olevan siinäkin 4 kunhan pääsevät yhteenlaskusta pidemmälle.
Näistä aineista saimme todistusta edeltävällä viikolla kokeet allekirjoitettavaksi. Reissuvihossa mainittiin uskonnonkokeen tulos, mutta itse koetta emme ole nähneet.
Todistusta seuraavalla viikolla oli henk.koht. tapaaminen opettajan kanssa. En tiedä (vielä) onko näin 4 kertaa vuodessa.
Viime perjantaina oli reissuvihossa ilmoitus että tällä viikolla on taas " les controles" eli viikonloppuna tuli harjoitettua poikaa tavallista enemmän. Eka todistus oli iloksemme oikein hyvä oppimistulosten puolesta, käyttäymisessä olisi parantemisen varaa. Luulen että osoittain tässä näkyy kulttuurien autoritäärisuuden erot, mutta uskon kyllä että käytöstä voisi parantaa kaikkien normien mukaan ;)
Puh, onpa stressiä 4 kertaa vuodessa! Parempi tietysti että mahdolliset ongelmat tulevat heti esiin, jotta niihin voidaan reagoida. Kovaa mielestäni on noin pienten arviointi numeroilla. Suomalaisilta opettajilta olen ymmärtänyt että pienten vertailua toisiinsa vältetään, myös sitä että vanhemmat ja lapset vertailevat ja milläpä se olisi helpompaa kuin arvosana-asteikolla.
Miten muualla? Millaisena olette menetelmän kokeneet?
Kommentit (6)
Meilla kaksi poikaa ranskankielisessa,katolisessa koulussa.3. ja 6. luokkalaiset.He saavat myos todistukset 4 kertaa vuodessa mutta 2 niista on numeroin ja 2 sanallisia.Numerotodistuksissa " tulos" ilmoitetaan prosentteina,keskiarvon taytyy olla yli 50 prosenttia kevaan viimeisessa todistuksessa jotta siirtyy seuraavalle luokalle.
Sanalliset todistukset ovat ohjaavia ja kannustavia ,tyyliin :Olet tyoskennellyt hienosti,voisit osallistua enemman tunnilla.
1. -2. luokilla lapset saivat itse arvioida osaamistaan ja kayttaytymistaan erivaristen ja -ilmeisten naamojen avulla.
Kokeita pojilla on lapi vuoden,toisista ilmoitetaan ennakkoon,toiset ovat " pistareita" .Eka- ja tokaluokalla naita ei viela ollut.Kesakuun alussa on sitten isot loppukokeet,examens.Niihin joutuu preppaamaan koko perheen voimin.Koealueena on koko vuoden aikana opitut asiat.
Kevattodistusta ei anneta lapsille vaan vanhempien pitaa menna se lapsen kanssa hakemaan ja tapaamaan opettajaa joka sitten kertoo tulokset ja neuvoo mita kannattaisi kesan aikana kerrata.Kesaloma vaan menee niin nopsaan etta tahtoo kesalaksyt jaada tekematta tahi viimetinkaan.
Belgiassa kulttuuri on monessa suhteessa eri kuin Suomessa. Naapurimme selittivat, kuinka heidan 7 v joutuu toistamaan 3 x kotona sanomansa lauseen, jos esim. subjunktiivi menee vaarin. Taman he tekevat pojan parasta ajatellen.
Katoliset yksityiskoulut ovat kuulemani mukaan kunnallisia ankarampia. Niiden Ecole maternellessakaan ei aina saa puhua ilman opettajan lupaa.
Kunnallisessa ecole maternellessamme on annettu kirjalliset arvostelut 2x vuodessa lapsestamme 2,5 vuotiaasta lahtien (ei tietenkaan numeroin) kertoen, kuinka lapsi on sopeutunut ryhmaan, mitka asiat han jo osaa tehda omatoimisesti jne. Vanhempina ollaan oltu tyytyvaisia palautteeseen, varsinkin kun se tahan asti on ollut myonteista ja tukevaa.
Lasten psykologit varmasti osaavat parhaiten ottaa kantaa siihen, mita varhainen arvostelu ja paremmusjarjestykseen laittaminen aiheuttaa lapsen kehitykselle. Minusta palaute on hyodyllista ja muistaakseni itsekin sain aikoinaan numerotodistuksen ekaluokan kevaalla.
Ja kyllä minuakin kauhistuttaa ettei todistuksia tule ennen kahdeksatta vuotta. Minun käsitykseni mukaan se johtaa siihen, että kouluissa on hyvin vaihteleva taso. Opettajien on myös helpompi pitää herttaisia (=vähemmän opettajan energiaa vieviä) kehityskeskusteluja, kun ei tarvitse ottaa vaikeita asioita esille.
Työkavereilta olen ymmärtänyt, että on olemassa opettajia / kouluja, joissa on hieman unohtunut mitä koulussa pitäisi oppia, koska sitä ei kokeitten tai todistusten myötä tarvitse opettajan pakosta miettiä.
Käytännössä koulun käynti meidän perheen osalta on tähän asti (kolmas luokka) ollut hyvin samanlaista kuin suomalaisserkuilla Suomessa. Lukemaan ja kirjoittamaan on opittu samassa tahdissa, matematiikassa on jakolasku tullut Suomessa muutamaa kuukautta aikaisemmin.
Meidän kunnassamme lasten lukutaitoa diagnostisoidaan jo nollaluokalla (ja diagnostointia jatketaan ylemmillä luokilla), ja vanhemmat pidetään koulussamme ajan tasalla 2-3 kertaan vuodessa kehityskeskustelujen kautta. Juuri lukemiseen ja matikkaan satsataan, ja vanhemmilta edellytetään myös paljon.
www.skolverket.se sivuilta voi lukea oman kuntansa kouluista varsin yksityiskohtaista tietoa. Koska koulujen taso voi vaihdella varsin paljon, kannattaa kuunnella naapureilta ja hankkia faktatietoa vaikka juuri noilta sivuilta.
Mekin asumme Belgiassa (Woluve-St-Pierre) ja tyttäreni (tokalla). Saavat todistuksen (Bulletin) aina 15 päivän välein. Viereisessä Etterbeekin kunnassa olevassa koulussa kuulemma tokaluokkalaiset saavat bulletininsa joka perjantai.
Meillä myöskin käytöksessä (etenkin hiljaa olemisessa) olisi parantamisen varaa. Mutta muuten menee hyvin. Opiskelevat jo kerto- ja jakolaskuja. Piti oikein eilen itseni miettiä mitä on 48/3. Vaikeaa mielestäni 7-vuotiaalle, mutta hyvin se tuntuu menevän.
Ekalla ja tokalla saavat todistuksen kerran vuodessa eli keväällä. Todistus on sanallinen ja siinä arvioidaan myös lasta ihan kokonaisuudessaan. Meidän tytön todistus oli pelkästään positiivinenm enkä tiedä onko se jokin normi. Tiedän kyllä muutaman, jotka esim jäivät luokalle.
Pari kertaa vuodessa on kehityskeskustelu opettajan kanssa. Tokalla saavat vielä tämän suullisen todistuksen mutta käsittääkseni kolmannelta alkaen tulee sitten arvio eri aineista numeroin.
Täällä Ruotsissa on ollut niin että vasta 8 luokalla saa todistuksen, mutta nyt uusi hallitus on alentanut ekan todistuksen peräti 6 luokalle. WAU!
Tänään juuri keskusteltii Ruotsin koulusysteemistä ja naureskeltii sille. Lukeakki täytyy osata vasta 3 luokalla kun Suomessa lapsi oppii lukemaan jo ekan luokan aikana.
Mieleeni on juolahtanut Suomeen muutto siinä vaiheessa kun poika on kouluiässä koska haluan hänen käyvän kunnon koulua enkä ns. koulua.
Parempi tuo systeemi on että useammin tulee todistus kun että eka tulee vasta 8 luokalla jota ennen lapsella ei oo mitään tietoa siitä miten hänellä menee opiskelu.