Ihastunut mahdottomaan

On tämä ihmisen mieli vain omituinen. Jo 10 vuoden ajan, ellen kauemminkin, olen ollut ihastunut henkilöön jota oikeastaan en voi saada. Ajatukset ovat hänessä yhä, pakkomielteen omaisesti jopa. Parisuhteet, mitä tällä välillä on olleet, ovat kariutuneet, koska lopulta olen huomannut vain ajattelevani tuota yhtä henkilöä. Hänestä vain huokuu jokin sanoilla selittämätön sähkö, kun ollaan samassa paikassa oltu. Ja vaikka viimeisestä näkemisestä on jo vuosia, ei tämä tunne vain lähde pois. Onkohan parempi elää sitten vain yksin loppuelämän ajan, kun tietää, ettei ketään muuta halua, eikä kukaan muu voi olla kuin hän. Näitä minä pohdin, näin kevään kynnyksellä taas.

Sinä, minua muutaman vuoden vanhempi ihana ihminen, luethan tämän ja teet vaikka tikusta asiaa. Elämä on lyhyt.