Vaaratilanteet päiväkodissa

Mikä tilanne, että jos on jokin yksittäinen tapaus, niin se sama koskee kaikkia vai?

Mitä tähän nyt sanoisi..

Toteanpa sen tosiasian mihin jutussakin viitattiin eli resurssien vähyyteen ja siihen kuinka siellä pihalla on normaalissa ulkoilutilanteessa kymmeniä, siis kymmeniä eli !50-100! lasta (jos ulkoilua pirrastetaan tms niin ehkä tuo 40-50) ja ryhmästä on aina se 1-2 kasvattajaa siellä samaan aikaan joista toinen saattaa olla se sijainen. Ja niitä erityisen tuen lapsia juoksee ja touhuaa siellä samaan aikaan vähintään kourallinen, joillakin jopa vahvaa autismin kirjoa, voimakasta impulsiivisuutta ja totaalista oman toiminnan kontrollin puutetta eli ei mitään harkintaa siinä mitä tekee ja kelle tekee eli esim.4-5v sellainen lapsi saattaa tönäistä tuosta noin vain ohimennen vaikkapa 1-2v taaperon kumoon tai motata lapiolla tmv ja juosta karkuun virne naamallaan.

Plus sitten ne "normaalivilkkaat" lapset ja kaikki muut.

Eli jokainen täyspäinen ymmärtää ettei siellä yksinkertaisesti ole mahdollista 1 kasvattajan olla vain 1 lapsessa "kiinni" ja vain hänen peräkärpäsenään, sula mahdottomuus.

Mutta mitä tulee hiekan, kuraveden ym syömiseen/juomiseen, sen joko havaitsee tai ei, yleensä havaitsee ja siitä toki sanotaan. Ja sanotaan, sanotaan ja sanotaan. Ja silti se ruokaa lapsella jatkumaan. Ja sanotaan myös vanhemmalle, jos sitä on ilmennyt.

Mutta toistan, sula mahdottomuus olla näkemässä ja kieltämässä lukuisia kertoja/ulkoilu kys toimintaa, senkin tietänee jokainen joka lapsensa ns oraalivaihetta kasvussa seurannut.

Ei me olla koneita joilla on silmiä joka puolella kehoa eikä revetä kymmeneen eri ilmansuuntaan mahdollisesti vieläpä samaan aikaan ja jos sellaista edellyttää/toivoo niin lapsen paikka ei voi olla isossa lapsiryhmässä, kuvitelkaa itsenne siihen, tai pihalle kymmenpäisen lauman kanssa, ja katsokaa mitä kaikkea ehditte näkemään/estämään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tähän nyt sanoisi..

Toteanpa sen tosiasian mihin jutussakin viitattiin eli resurssien vähyyteen ja siihen kuinka siellä pihalla on normaalissa ulkoilutilanteessa kymmeniä, siis kymmeniä eli !50-100! lasta (jos ulkoilua pirrastetaan tms niin ehkä tuo 40-50) ja ryhmästä on aina se 1-2 kasvattajaa siellä samaan aikaan joista toinen saattaa olla se sijainen. Ja niitä erityisen tuen lapsia juoksee ja touhuaa siellä samaan aikaan vähintään kourallinen, joillakin jopa vahvaa autismin kirjoa, voimakasta impulsiivisuutta ja totaalista oman toiminnan kontrollin puutetta eli ei mitään harkintaa siinä mitä tekee ja kelle tekee eli esim.4-5v sellainen lapsi saattaa tönäistä tuosta noin vain ohimennen vaikkapa 1-2v taaperon kumoon tai motata lapiolla tmv ja juosta karkuun virne naamallaan.

Plus sitten ne "normaalivilkkaat" lapset ja kaikki muut.

Eli jokainen täyspäinen ymmärtää ettei siellä yksinkertaisesti ole mahdollista 1 kasvattajan olla vain 1 lapsessa "kiinni" ja vain hänen peräkärpäsenään, sula mahdottomuus.

Mutta mitä tulee hiekan, kuraveden ym syömiseen/juomiseen, sen joko havaitsee tai ei, yleensä havaitsee ja siitä toki sanotaan. Ja sanotaan, sanotaan ja sanotaan. Ja silti se ruokaa lapsella jatkumaan. Ja sanotaan myös vanhemmalle, jos sitä on ilmennyt.

Mutta toistan, sula mahdottomuus olla näkemässä ja kieltämässä lukuisia kertoja/ulkoilu kys toimintaa, senkin tietänee jokainen joka lapsensa ns oraalivaihetta kasvussa seurannut.

Ei me olla koneita joilla on silmiä joka puolella kehoa eikä revetä kymmeneen eri ilmansuuntaan mahdollisesti vieläpä samaan aikaan ja jos sellaista edellyttää/toivoo niin lapsen paikka ei voi olla isossa lapsiryhmässä, kuvitelkaa itsenne siihen, tai pihalle kymmenpäisen lauman kanssa, ja katsokaa mitä kaikkea ehditte näkemään/estämään.

Erityisen vilkkaille ja kurittomille lapsille voisi olla oma muista erotettu aitaus. Siis voisi olla, koska oikeasti sitä ei voi olla, koska useimmat turvallisuuden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet johtavat nykymaailmassa kohuun ja kauhisteluun.