°<|:-) Tammenterhot maanantaihin (-:|>°
Vanha asunto on vihdoin tyhjätty ja nyt on vain uuden kodin järjestely jäljellä! Ihanaa! Kolme viikkoa siihen koko touhuun menikin, kun ei kaikkea roinaa pakkaseen ehtinyt laittaa ja loput olikin sihdin kautta vedettävä ennen uuteen asuntoon kantamista. Aivan silmiä särki iltaisin sen tiirailun jälkeen. No, nyt voi aloittaa laatikoiden purkamisen ja toivoa, että koti on kunnossa ennen nyytin saapumista.
( . ) Viime viikolla iski aivan kamala turvotus ja painoa tuli kahdessa päivässä 4,5 kiloa. Jalat olivat tasapaksut polvesta varpaisiin ja tuntui kuin olisin pullapitkojen päällä kävellyt. Sattui... Taisin siis olla hieman liikaa jaloillani, hieman liian monena päivänä ja hieman liian monta tuntia yhteen pötköön. Eipä viime viikkoina juurikaan ole tullut lepäiltyä, vaan päivät venyivät tauottomiksi 10-14-tuntisiksi ja keho sit lopulta heitti uhkavaatimuksen kehiin ja pakotti rauhoittumaan. Nyt kun olen pari päivää ottanut iisimmin, on vointikin jo parempi ja turvotus hieman laskenut. Luojan kiitos! Kamala tunne, kun tuntuu siltä, että iho suorastaan ratkeaa halki, eikä mikää troppi tai kikka auta. Parina päivänä on jo supistellutkin sitä tahtia, että tuskin tässä montaa viikkoa enää kärvistellään.
Neuvolassakin kävin torstaina ja kätilö pudotti pommin; tunnusteli vauvaa, mittaili vyötäröä ja totesi, ettei se 31-viikon 2800-2900gr ollut välttämättä väärä arvio sittenkään... Joopa... Nyt arvioi painoa olevan jo reilut 3700gr. Makrosomiasta puheenollen! Yritin saada aikaa synnärille kontrolliin, mutteivat ota mua sinne ennen 36-viikkoa. Synnytystä ei kuitenkaan käynnistetä ennen sitä, joten olisi kuulemma turhaa tässä vaiheessa uutta painoarviota ottaa. Krrhmmm, mitenkäs se äidin mielenrauha? Eikös sillä ole mitään arvoa ja merkitystä tässä tilanteessa?? Vähän on jo paniikki laantunut, mutta pikkasen kyllä mietityttää tuo kokoarvio. Esikoinen oli vaivaiset 2915 täysiaikaisena syntyessään, joten miten ihmeessä voin noin isoa lasta nyt kasvatella? Kyllähän se vauva isolta tuntuu ja sf-mittakin oli 34cm eli sama kuin päivää ennen esikoisen syntymää... Kääk!! Näin pari viikkoa sitten ekan synnytysuneni ja se antoi kyllä vähän esimakua jo, jos uniin nyt haluaa uskoa. Kerron se tähän viestin loppuun vielä. Laitan myös kuvan tuonne Sindalle blogiin laitettavaksi, niin saatte " ihailla" mun kanuunankuulamasuani...
Näin unta, että lapsi otti ja syntyi viikoilla 31+ ihan hupsista vaan Citymarketin aulaan, ilman mitään tuskia, mun riisuuntumatta ja itse shortseihin ja hihattomaan teeppariin pukeutuneena. Vähän säikähdin viikkojen vähyyttä ja ajattelin viedä vauvan sairaalaan, jotta se laitettais takaisin kohtuun kehittymään muutamaksi viikoksi. Se olis siis ollut aivan mahdollista ja normaalia. Kiipesin fillarin selkään ja lähdin polkemaan kohti sairaalaa. Ihmelapsi roikkui vasemmassa olkavarressani kuin apina ja sairaalaan edustalle kurvatessamme hyppäsi kyydistä pois. Lähti siitä sitten hölkkäilemään kohti pääovea pippeli jalkojen välissä vilkkuen ja mä mietin hieman surullisena, ettei sitä vissiin enää mihinkään kohtuun saa tungettua, kun se jo käveleekin. Muksu oli ihan blondi ja Herculeksen näköinen; tosi leveät hartiat, kapea vyötärö ja mielettömät, pulleat reisi- ja pakaralihakset. Hiuspantakin sillä oli päässä, niinkuin sillä sarjakuvahahmolla... Toivottavasti ei nyt ihan kävelykuntoinen syntyessään olisi, vaikka iso taitaa jo ollakin...
Tämä nyt oli taas tällainen omanapainen tämä viesti, mutta kun en muista mitään lukemiani viestejä... Kommentteja on kauheasti muka mielessä pinoja lukiessa, mutta eipä ne kauaa pään sisällä tunnu säilyvän. Ehkä sitten, kun stressi loppuu, niin pääkin toimii vähän paremmin. Hajamielisyydestäni huolimatta, myötäelän kyllä tilanteissanne viestejä lukiessani!!!
Oikein vähävaivaista viikkoa kaikille Terhoille!
2c¨ 34+4
Kommentit (33)
[color=navy]Tänään on mun vuoro häiriköidä =)
Oltiin ulkona, aurinko paistaa, vaikka tällä tietysti tuulee yli 15 metriä sekunnissa, tyypillisesti.
OMK80: Kuulostaa ihanalta tuo fretti, jo kokonsa puolestakin! Itse olen ihan kypsänä meidän koiraan kun siitä lähtee aivan mielettömästi karvaa
=( Mä inhoan koirankarvaa!!!!!!Sitä on suussa, sängyissä, jalanpohjissa, pesukorissa, puhtaissa mustissa vaatteissa, vaatekaapissa, voipaketissa, keittiönpöydässä, ilmassa, nenässä, vessanpytyssä... Ei olekaan paikkaa missä ei sitä inhottavaa valkoista kreppikarvaa ole! Menee ihan fiilarit ton koiran kanssa kun siitä on niin paljon vaivaa. No valitusvirsi loppuu nyt.
Koitahan jaksella sen oksennustaudin kanssa, tiedän hyvin millaista se on raskaana olevalle. Ei voi olla mitään pahempaa!
Tuiskua! Tavallisesti mykoplasman tunnistaa juuri tosta pitkittyneestä, raastavasta yskästä, koska se nimenomaan on henitystieinfektio. Eli jos vaivaa, kannattaa selvittää.
Mammamia, olet tainnut kertoa sairastelleesi, mutta minä en ainakaan ole nähnyt että olisit kirjoittanut sairastavasi mykoplasmaa. Olipa sattuma! Onneksi olet saanut nopeasti apua. Itselläni oli mykoplasman jälkeen yli puoli vuotta hengitystie ongelmia, henki pihisi ja yskää oli pitkään, pitkään sen jälkeen kun tervehdyin. Ei voi olla mukavaa sairastaa tuota tautia raskaana, on se sen verran rankka tauti ja se yskä raastaa keuhkoja ja tuntuu kylkiluissa, ihan sääliksi sua käy kun tiedän miltä tuntuu. Itse en siis saanut antibiootteja ollenkaan, koska silloin ei vielä tiedetty mikä mua vaivasi, mun yskä meni sitten kuukausien saatossa itsekseen ohi ja en menyt huonoon kuntoon. Antibiootit siis eivät aina tehoa mykoplasmaan, siksi siihen ei aina viitsitä edes antaa antibiootteja aikusille, pienille kylläkin.
Unohdin toivottaa chikkalle onnea uuteen kotiin!
Pian pitää lähteä viimeiseen muskariin tältä vuodelta, tänään askarrellaan ja lauletaan joululauluja.
Pimpelipolmpeli ; )
[color=maroon]Pitkästä aikaa tytöt =)
Montulle vielä, Tautiin kuuluva yskä on (ainakin meillä) raastavan kuivaa ja inhottavaa. Yskäkohtaus pystyi kestämään niin kauan että lopulta se laukaisi oksennusrefleksin. Muistaakseni lääkäri sanoi että jos lapsen yskä kestää yli 2 viikkoa, kannattaa tutkia. Siihen vaikuttaa kylläkin yleistila, mutta en suosittele kellekään jäädä odottelemaan kahta kuukautta niin kuin me jouduimme, koska lapsella varsinkin se yleiskunto menee todella huonoksi.
Marialle ja tuiskualle niistä kiinnikekrampeista, oliskohan ne samoja tuntemuksia kun minulla kun itse kuvailisin että mahassa on suonenveto? Kuulostaa vähän samalta, vaikka mulle ne tulee aina päivisin, joskus montakin kertaa. Alkaa poltteena mahan sivuilla ja pahenee ihan tuskak asti (kuten suonenvetokin) ja vähitellen lievittyy. Kiinnike kramppi kuulostaa paremmalta, itse en muuta keksinyt kun suonenveto, vaikkei se ihan sitäkään ole. Koskaan muuten ei ole tätä tunnetta ollut kun näissä kahdessa viimeisessä raskaudessa.
No jos nyt olisin jo hiljaa vähän aikaa...
Uusi viikko alkanut, ja eilen taas tuli uusi viikko täyteen, 32! Niin se aika kuluu.
Olen tänään viettämässä vapaapäivää, sillä oli pojan 2v neuvola. Pidinpä sitten koko päivän vapaata, varsinkin, kun poitsu on ollut vähän nuhainen.
Viikonlopun olin itsekin järkyttävän väsynyt, vaikka poika nukkuikin pitkästä paremmin, nuhasta huolimatta. Jostain syystä vaan oli ihan veto pois. Sitten koin kauheaa syyllisyyttä, kun en jaksanutkaan puuhailla kaikkea, mitä olin viikonlopulle suunnitellut. Ihme juttu, ihan niin kuin ei saisi joskus olla niin väsynyt, että vain on! Ehkä flunssa tosiaan yritti itsellekin päälle, mutta ei sitten onnistunut kuitenkaan.
Tänään on ollut huomattavasti pirteämpi olo. Poitsun mentyä päiväunille kuorin pari kiloa perunoita, ja nyt ne tuolla kypsyvät, ja muusia niistä teen. Osa ruuaksi, osasta teen perunarieskoja, kun niitä alkoi tehdä mieli. Samoin alkoi tehdä perunamuusia mieli. Ihan hyvä, että ruokahalu tekee taas tuloaan, sillä se on ollut taas kateissa. Tekisi vain mieli syödä kaikkia herkkuja. Juustosämpylöitäkin taidan sitten samoilla lämmityksillä tehdä, kun niitä piti tehdä vklp, mutta ei jaksanut.
Nytpä ei taas muista mitä piti kommentoida, joten taidan vain lähteä katsastamaan perunakattilan tilanteen!
Voikaa hyvin! Tuiskualle erityisesti tsemppiä, että vauva viihtyy vielä masussa, mutta saisit silti jotenkin nautittua kotona olosta pitkän sairaalassaolon jälkeen.
Ja joilla oli proteiinit koholla, ainakin Beijaflor, toivottavasti ne ovat lähteneet laskuun, ja vain käväisivät plussalla.
t. Meku
Nyt älkää sitten ihmetelkö viestin alakuloisuutta ja mielen masennusta :( Olo on tosi inhottava! Ärsyttää itseänikin jo, että aina kun mulla on huono fiilis, tulen tänne marmattaa... Mutta hypätkää yli vaikka, kun tuntuu pitkästyttävältä! :)
Meillä siis edelleen tilanne se, että olen melko yksin tämän kaiken touhun keskellä. Miehellä nyt kuusi viikkoa kohta käsileikkauksesta. Kaksi viikkoa oli kipsi (jolloin ei saanut/voinut tehdä yhtään mitään kotihommia), nyt nelisen viikkoa sitten ollut lastoitettuna käsi. Kipsin pois ottaminen ei paljon asiaa muuttanut, edelleenkään ei voi tehdä kädellä mitään. Kaikki pienet arjen asiat, kuten pepun pesemiset, vaipan vaihtamiset, lasten pukemiset, tiskaamiset, leipomiset (jos jaksaa...), ruuan laittamiset, siivoamiset, kaupassa käymiset, kerhoon viemiset, ihan kaikki, on mun heiniä. Ei kukaan muu niitä voi tehdä nyt.
On tosi raskasta. Tosi raskasta... Tuntuu, että oon fyysisesti ihan puhki. Kuopus painaa jo yli kymmenen kiloa, ja sitä kun edestakaisin nostelee joka paikasta (on aivan älytön kiipeilijä, apinoiden sukua siis). Viikon kestänyt ripuli oli aivan hirveetä, kun piti sen sata kertaa vaihtaa sitä riplakkavaippaa ja pestä pientä peppua. Nostaa altaaseen ja takaisin. Pestä lakanoita, jotka oli joka unien jälkeen kakassa... Onneksi nyt ripuli helpottanut!
Kaikki nostamiset, kurottamiset, kyykistymiset jne. on tuskaa. Liitoskivut on kamalat, jokainen askel käy kipeää. Supistelee aika tavalla. Maha on lähes jatkuvasti aivan kivikova, vauvan liikkeet tekee kipeetä. Olen lähes varma, että nämä " oireet" johtuu suurelta osin juuri tuosta, että mun pitää tehdä niin paljon. Pitää jaksaa niin paljon.
Neuvolasta kyselin apua, mutta ei sieltä mitään saa. Ei ole kodinhoitajia tms. kuin yksi koko kaupungissa, ja se hoitaa vanhuksia ja vammaisia :( Olen varma, että kun tätä menoa jatkuu, meidän vauva ei pysy taatusti masussa loppuun asti. Ei se voi olla mahdollista näillä supistuksilla ja kivuilla :( Selkää särkee kovasti, varsinkin öisin. Yöt meneekin lähinnä asentoa hakiessa, kylkeä kääntäessä. Olen pitänyt jalkojen välissä paksua tyynyä, se vähän helpottaa sekä selkäkipua että liitoskipuja. Mutta uni ei vaan tule :( Viime yönä sain nukuttua ehkä enemmän kuin pitkään aikaan, mutta väsy on valtava. Tekee tiukkaa pysyä hereillä päivisin.
Enkä haluaisi keskosta enää tähän hoidettavaksi :´( En jaksaisi rampata edestakaisin sairaalan ja kodin väliä... Mutta en jaksa tätä sen enempää murehtia - jos pieni tulee ennen aikojaan niin murehditaan sitten.
Mietin jo, että jos miehen käsi ei ole kunnossa sitten kun vauva syntyy, niin mun on varmaankin pakko synnyttää polikliinisesti... En sitä kyllä itse haluaisi, olisi kiva ainakin se yksi yönseutu levätä sairaalassa. Mutta ei tuo yksivuotiaskaan voi olla monta vuorokautta samalla (kakka)vaipalla :(
Nyt olo on sellainen, että tekisi niin kovasti mieli vaan käpertyä peiton alle ja unohtaa koko muu maailma. Unohtaa tämä ainainen tekeminen... Mutta ei onnistu, kun hoidettavana on neljä pientä lasta. Heidän takiaan on vaan pakko jaksaa, ei ole muita vaihtoehtoja... Mies on ihanan ymmärtäväinen, ja iltapäivisin saan pikkasen levätäkin. Mutta jos jotain lapset tekee, ja tarvitaan käsiä, niin mun on pakko olla läsnä käsineni...
Ei sitä etukäteen osannut ajatella, miten suuri taakka mulle tulee, kun miehen käsi leikataan... En tajunnut, että toipuminen on näin pitkäaikaista. Miehen käsi ei toimi vielä lähes ollenkaan, taipuu ranteesta ehkä 20 astetta, ja siinä se on. Ei sillä vielä mitään tee. Tulee varmasti olemaan rankkaa vielä pitkään, kunnes mies saa jumpattua ja voimistettua kätensä edes suht normaaliin kuntoon ja toimintaan...
Viimeksi neuvolassa, viime torstaina, hb oli 91, huolimatta rautalääkkeistä ja lisävitamiineista. Kuulemma myöskin verenpaine oli melko matalalla. Joten ei ihme, että mulla huimaa jatkuvasti, kaikki kyykkiminen (esim. lelujen kerääminen jne...) pistää tähtiä näkymään. Kerran pyörryin lastenhuoneeseen, kun kerättiin leluja ja raivattiin huonetta kuntoon. Onneksi mies oli kotosalla!
Toivon koko sydämestäni, että nää supistukset ei saisi mitään aikaan tuolla kohdunsuulla... Vielä on monta viikkoa jäljellä, ja pieni saisi pysyä masussa mahdollisimman pitkään. Välissä itkettää tää koko touhu. Välissä naurattaa :) Olen aivan poikki :(
Parempia joulunodotuspäiviä teille muille! :)
Nasu rv 34+2
Nasu: Äkkiä kommentoin kun on riennettävä.. Eikö oikeasti kotipalvelusta tule apua, soitahan kunnan sosiaalitoimistoon ja varmista vielä asia. Mutta tuli mieleeni myös joku yksityinen kotiapu, tai MLL tai 4H ym. josta vaikka kävisivät ulkoiluttaan ja leikittään lapsia/ tekeen ruokaa/ siivoamassa ja saisit levätä tänä aikana, tai olisiko joku tuttava joka voisi auttaa vaika muutamana päivänä?
Mutta apua kyllä tarvitset ja mielestäni neuvolassakin olisi vakavemmin otettava tuo teidän tilanteenne, on kuitenkin kyse sinun sekä tulevankin vauvan terveydestä + toiset lapset. Toivotaan että saisit nyt voimia ja kävisit kaikki mahdolliset kanavat läpi että saisitte apua, tosiasia on se että taistelematta sitä ei varmasti saa ja väsyneenä taisteleminen on kieltämättä rankkaa *voimahaleja*
mamm@mia
Tää täältä lähettää auringonpaistetta kaikille alakuloisissa ja väsyneissä fiiliksissä oleville, kuten Nasu ja Ardisia!! Aika rankkaa Nasu sinulla noin monen pikkuisen kanssa, voi kun saisit edes vähän itsekin levättyä ja otettua omaa aikaa!!
Chiccalle onnea uuteen kotiin ja tsemiä painoarvioon. Hyvin mahdollista, että tuommoinen käsikopelolla tehtävä arvio heittää paljonkin! Ja tosiaan sehän tässä itseäkin ihmetyttää, että miten saman perheen lapsista voi tulla niin eri kokoisia, mutta näköjään kaikki on mahdollista... Oisko teilläkin nyt eri sukupuolta tulossa kuin viimeksi, kai sekin vähän voi vaikuttaa? Mut toivotaan, että kasvu ois kuitenkin ihan normaalin rajoissa! Mä en jaksa nyt tällä hetkellä taas stressata, viimeinen neuvolalääkäri on 27.12. joten sielläpä selviää ehkä sitten taas lisää.
Me oltiin miehen kanssa KAHDESTAAN hotellissa Tampereella yötä lauantaina! Eipä olla taidettu ihan kahdestaan ollakaan yötä missään, kaveriporukalla kylläkin. Käytiin vähän jouluostoksilla, nautittiin kiirettömästi glögit ja illalla käytiin hyvin ja pitkään syömässä ja vyöryttiinpä vielä katsomaan uusin Bond, sitä kun ei leffaankaan ihan noin vaan pääse. Aamulla yritettiin nukkua tosi pitkään ja sit nautittiin mahtava hotelliaamiainen.
Teki kyllä aikas hyvää hoitaa retuperälle päässyttä parisuhdetta ja päästä vähän muihin ympyröihin tuulettumaan... Vaikka täytyy myöntää, että vaikka kuin yritti, niin hirveä ikävä oli esikoista, vaikkei tuon pidempi ero ollutkaan ;) Hyvin oli pärjännyt mummilassa, vaikka illalla olikin ryhtynyt kiskomaan kumisaappaita jalkaan. Oli vissiin sitä mieltä, että jos ei kukaan tajua lähteä viemään kotiin, niin kait se on itse lähdettävä ! Ja aamulla vaari oli herättänyt sekä tytön että koiran (ja mummin) puoli ysi, kun olivat kaikki koisineet ihan sikeästi. Ei kotona vaan...
Mut sellaista, nyt tässä kökitään taas työn parissa. Aika ihmeellistä, että tämä on joko toka vika tai kolmanneksi viimeinen työviikko. Yöt menee miten sattuu, esim. viime yönä vessaan klo 12 & 2 & 4 ja lopullinen herätys silloin klo 4 :( Mut alan jo hyväksyä, että tää on nyt tätä varmaankin loppuaika. Ja onneksi mun la on vasta tammikuun lopussa, joten ehdin toivottavasti sitten joulun jälkeen nukkua univelkoja pois ja tehdä niitä vauvavalmisteluja, jotka te kaikki muut ootte jo tehneet...
KYMYSYS: Kun meidän alle 3 v esikko jää kotiin, niin kannattaako mun hakea hänestä hoitoLISÄÄ (hoitorahaa ei kaiketi saa) vai onko siinä millaiset tulorajat? Tietty kelan täditkin voisi kertoa, mutta aattelin jos teillä on jollain pyörinyt sama mielessä :)
Montulle, toivottavasti on ollut rentouttava vapaapäivä!!! Oli se aika uskomaton fiilis, kun ekaa kertaa yli 1,5 vuoteen oli YKSIN kotona. En mä sellaista kovin usein kaipaisi, mutta silloin tällöin tekisi aika terää ;)
ariella ja paavo 31+2?
[color=blue]Tigger [color=violet]*hmm* pitääpä pistää korvan taa jo noitten ostosten tekeminen. Lauantaina lähen iteksein liikenteeseen niin vois aatella jo vastaavia hankintoja. Vaikkaki ukon mielestä on viel ikuisuus, ett peipi syntyy.
[color=blue]Mirabella [color=maroon]onnea uudesta etapista bd bd. Meillä on onneks iso arkkupakastin, joten ei tartte napostella heti herkkuja ;) ja lisäksi jääkaappipakastin. Vaikka pakkasessa on marjoja, mehua ja kinkku niin vielä sinne mahtuu muutakin :)
[color=blue]Elin@ [color=violet]jospa se vauva ei vielä lähtökuoppiin kaivaudu bd bd.
[color=blue]Nenn [color=maroon]kiitos ku kerroit tuosta mykoplasmasta. Eihän sitä voi tietää, vaikka harvinaisetkin pöpöt joskus sattuu kohalle.
Kummasti sitä tosiaan öisin suht pirteenä herää, mut katotaan vaan ku peipi on syntyny niin silmät ristissä nousee öisin ja uinahtelee imettäessä.
[color=blue]Maria [color=violet]ei saa vielä laskee noin päiviä! Kuulostaa niin vähältä, ku on alle 50 :O Itellä on pari kuukautta armonaikaa jälellä, jos aattelee päivämäärän perusteella.
Mä huomasin eilen systerillä, ett ku lapsoset tuli pihalta sisälle niin peipi alko heti mylläämään. Varmasti kuuli sen metelin mitä kolmesta lapsesta lähti :)
[color=blue]OMK [color=maroon]kamalan pöpön kourissa ootte. Toivottavasti parannut pian.
Onpa tosiaan aikaansaamaton palkanlaskija sulla :/
[color=blue]Pinoutumisesta [color=violet]eikös vauvapuolella toiset ruukkaa jatkaa kokoontumisia. Ois ainaki nää tutut ja turvalliset sivut :) Tosin täällä en halua esim. just nimiä huudella, mut niitähän me voidaan paljastella vaikka blogissa tai maileitse sitten?
[color=blue]Tuiskua [color=maroon]toivottavasti oli rentouttava päivä :)
[color=blue]Mamm@mia [color=violet]heh :) on varmaan ollu sotkusta maalaushommaa. Meillä raksa-aikaan ihme kyllä akka vaan kerran nojas maalattuun seinään vähä paremmalla paidalla. Aina ku oli " työvaatteet" päällä niin tahran tahraa ei tullu :O
Mut ei maali niin paha, kuvitteleppas ku kerran pari naapurin lasta oli isinsä kanssa tervaamassa aitaa :/ mitä lie talon äiti tuumannu, ku tuli kotio. .terva ei niin vaan ihosta lähe.
[color=blue]Äityli [color=maroon]tuli kieltämäti aika makoisa kakku. .laitan ohjeen myöhemmin, jos joku innostuu kokeileen.
[color=blue]Meku [color=violet]ei sitä joka päivä tarvi saaha aikaan mitään. Mulla on varsinki nää maanantait sellasia, ett ne on ohi ennenku huomaankaan ja yhtään mitään en oo saanu aikaan.
Toisin, ku näköjään sulla :b perunarieskat on n i i n hyviä.
[color=blue]Nasu [color=maroon]no et sie pienestä kyllä valita. On varmasti älytöntä hommaa, ku ukko ei pysty oleen auttamassa. Oman ukon käsi oli taannoin viikon päivät kelvoton mihinkään ja mua alko jo siinä ajassa tympäseen, ku ei saanu kenkiä akalle, hyvä jos itelle. Takkia piti auttaa pois sen päältä jne.
Teillä ei taia olla sukulaisia likellä, joista ois apua?
[color=darkviolet]( . ) peipi punkee tänään hirmusesti :) Masu on yhä vaan edessä, takaa ei nää yhtään jo tätä aikas pönäkkää kumpua. Kaveri tuumasi tänään, ett vieläkö se kasvaa :O Näkee ehkä kerran viikossa tai välillä harvemmin mua, joten kai siinä ajassa ehtii tapahtua muutoksia suurempaan ;)
I h a n a a, pääsin eroon säkkituolista. Kaveri osti sen, ku tuli puheeksi. Siinä ei oo juuri istuttu ja useempia vuosia se on kulkenu mukana muutosta toiseen. Ihan turhanpäivänen " huonekalu" mun mielestä, miksihän sen joskus halusi. . Nyt on tosiaan makkarissa paikka täysin vapaana pinnasängylle. En tiiä haenko sen huomenna systeriltä samalla ku käyn työkkärissä. .
Aivan - luitte oikein. Ei hajuakaan miksi mun neuvoja halus viimeksi syksyllä vielä yhen ajan antaa. Kiva raahautua vielä kolmanteen kerrokseen. Aattelin, ett jos oon tosi kankee aamulla niin soitan alhaalta, ett kipasee ite sinne jos haluaa mut nähä :D Sattuu oleen eka aika aamusta.
Kahen vaiheilla oon yhä i-paketin tekemisestä. Jos saan inspiksen niin huomanne vois katella siihen jotain hassutuksia.
Nyt poistun häiriköimästä ;)
Kiitos kaikille positiivisesta tsemppauksesta! Ehkä tämä tästä taas... Pitäis vaan jaksaa ajatella positiivisesti, ja ottaa vähän rennommin, kai?! Mutta itse oon vaan semmonen, että jos koti on sekaisin (=lasten vaatteita ja leluja sikin sokin joka paikassa), mulla menee heti hermot. En osaa elää semmosen älyttömän sotkun keskellä. Niin, ja meillä EI todellakaan ole putipuhdasta aina, höpön höpöt, jos joku aattelee niin ;) Mutta voitte kuvitella, mitä neljä alle kuusivuotiasta saa aikaan, kun ollaan päivät pitkät kotosalla vaan...
Neuvolasta asiaa kysyin, siis että olisiko tarjota apua. Terkka oli ottanut yhteyttä kuulemma " joka paikkaan" , ja kysellyt kollegoiltaankin vielä asiasta. Mutta täällä on vaan näin " hyvä" tää lapsiperheiden tilanne :( Mietin jo, että tilaan kyllä MLL:stä tänne apua, jos en yksinään enää pärjää. Maksakoon mitä vaan! Minusta olisi oikeutettua, että tällaisissa tilanteissa, joissa on PAKKO saada apua, kunnan pitäisi tulla vastaan edes jotenkin. Eikö esim. kaupunki/kunta voisi maksaa vaikkapa noita MLL:n hoitajien palkkoja, jos muutaman tunnin kävisivät silloin tällöin auttelemassa lapsiperheissä?! Minusta ei olisi yhtään hullumpi idea :)
Lapsia en voi ulkoiluttaa, kun oma kunto on mitä on... Jokainen liike ja askel käy kipeää, supistelee ja sattuu joka paikkaan. Ja kaiken lisäksi, kuin pisteenä iin päälle, mulla ei ole edes päälle mahtuvia ulkoiluhousuja :( Ei tuonne sateeseen ja loskaan voi mennä kollarit jalassa lasten kanssa peuhaamaan. Onneksi mies käytti kolmea vanhinta viikonloppuna pihalla.
Luulenpa, että jos saisi edes lasten ulkoilut taas toimimaan, jaksaisin paremmin. Tottakai lapsetkin reagoi siihen, etteivät pääse pihalle purakamaan energiaansa ja saamaan raitista ilmaa! Oikeesti, täytyy myöntää, välillä tässä kotona ollessa tuntuu että lapset on jo seinähulluja apinoita, kiipeilevät joka paikkaan, heittelevät leluja, semmosta päätöntä menoa... Ja omat korvat soi, pää ei oikeesti tahdo kestää tätä meteliä :( Huoh!
Joku kyseli sukulaisista... Isovanhemmat asuu n.1000km:n päässä täältä. Miehen kolme siskoa asuu perheineen täällä, mutta heilläkin jo omat perheet, monta lasta. Ei edes viitsi ruinata apua... Mun sisaruksia ei täällä sitten asukaan. Lähimmät 400km:n päässä. Eli tämmönen tilanne meillä...
No, tää kyllä vielä helpottaa, tiedän sen. Onneksi ei tarvi jaksaa kuin päivä ja hetki kerrallaan! Viimeistään kun vauva syntyy, mullakin on sitten enemmän virtaa ja ehkäpä jaksankin sitten paremmin... :) Kyllä tämä tästä taas!
Nasu
eilen oltii siellä titinalle konsertissa ja kieltämättä se oli ihan hyvä,tytötkin tykkäs kovasti,ja loppu laulun kohalla rupes masuvauvakin jammailemaan musiikin tahtiin:)nyt on taas ollu tosi kamalia öitä kun sattuu nii kauheasti aina kun kääntää kylkeä ja näin päivisin kans selkää jomottaa ja välillä supistelee..
tupakoinnista:mä en o ikinä polttanu tupakkaa kunnolla,mut kerran oon vaa maistanu ja siihen se jäi..mun mies on polttanu monta vuotta mut lopetti tossa 3 vuotta sitten..
me ollaa ajateltu mennä ensviikon loppuna käymää ideaparkissa sillon siellä kuulemma on my little pony,muumit ja darth wader,täältä on sinne ilmanen bussi kuljetus ees taas ni kyllä sinne kannattaa mennä käymää..
mansemamma ja vauva rv 34+5
[color=blue]200g voita
2,5dl sokuria
3 munaa
1dl kermaviiliä
1tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokuria
4dl vehnäjauhoja
2rkl kaakaojauhetta
1,5dl Marianne-rouhetta
Vatkaa voi ja sokuri vaahoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Lisää kermaviili ja Marianne-rouhe, sekoita tasaseksi.
Yhistä kuivat aineet ja lisää siivilän läpi taikinaan. Paista 175 asteessa n. 50 minsaa.
[color=darkviolet]*hups* Tajusin tässä kirjottaessa syyn miks piti paistaa kauemmin. Iskin sit koko kermaviili tölkin :D no rapatessa roiskuu, mut tulipa silti hyvä kaakku.
Ja ukkoki on syöny, vaikka ohjeen nähessä tuumas, ett on liian makee sen makuun.
Viikonlopun jo supisteli aika mukavasti ja tänään kiristely äityi sellaisiin tiheyksiin ja kipuluokkiin, että menin sit synnärille näytille. Mitään järkevää syytä ei suppareille löytyny, ku tää stressi ja jatkuva liikekannallaolo, tulehduskokeiden vastaukset saan parin päivän päästä. Lepoa vaan käskivät ottaa, mutta mitenkäs se onnistuu? En mä osaa olla mitään tekemättä, jos koko kämppä on upponera. Sf-mitta 35cm ja kohdunkaulaa oli pari senttiä jäljellä, auki sormelle ja pehmeä (kuulostaa upealta, kun lapsiveden mennessä esikoiselta, oli kaula 2-3 senttiä ja kiinteä eli avautumisvaihe kesti järjettömän kauan ja oli tosi kipeä). Ehkä tällä kertaa selviän ilman oksitosiinitippaa ja todellisia Mengele-supistuksia, jotka se aiheutti... Hope so! Painoarvionkin sitten sain ja tällä kertaa toivottavasti oikean; vajaat kolme kiloa ja viikkoja 34+4 eli yläkäyrillä huitelee edelleenkin, muttei sentään reilusti niiden yläpuolella. Kyselin, että näkyykö Herkuleksen pippeliä, mutta ultraaja ei suostunut ottamaan asiaan mitään kantaa. Jalkojen välillä en kyllä mitään kulkusia nähnyt, vaan enemmänkin sellaisen banaanitertunnäköisen rypäskän. Oliskohan ne olleet häpyhuulet? Kenellä on silmää asialle???
Jaksamista Nasulle... *halaa*
Tervetuloa takaisin reaalielämään Tuiskua!!!
Toi ripulitauti kuulostaa tosi kammottavalle... Tsemppiä!
Yskää on meilläkin ja esikoinen oksentaa aina köhimisen päälle. Viime yönä omaan tukkaansa...
Nenn; kiitos vinkistä! Jos ei ota köhä parantuakseen, niin ainakin tiedän mitä tautia jahdata. Ja Garbergille mulla on vielä yksi aika silloin 07.12 ja mielenkiinnolla odotan hänen kommenttiaan tuossa painoasiassa. Kuten sanoit - tosi pätevä, muttei mikään hymypoika... Esikoisen kanssa arvio heitti vajaat parisataa grammaa.
Täällä on taas puhuttu niin paljon kaiken maailman herkuista, että oli pakko hakea Daim-levyn puolikas tuohon viereen kaverikis. Kovin on vaan kutistuvaa sorttia... Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte leipoa ja kokata kaiken aikaa?!?!?!?! Zatun reseptit on aina tosi muhevia ja silti pirteitä. Kun vielä ehtis toteuttaakin tuon Mariannekakun!
Tupakoinnin lopetin tullessani ekan kerran raskaaksi yhdeksän vuotta sitten ja sen koommin en ole askia ostanut. Muutama rööki on baarissa tullut käryteltyä senkin jälkeen, mutta jysäri seuraavana päivänä on kyllä ollut sen verran tömäkkä, ettei taas hetkeen tehnyt mieli. Mä en muuten koskaan virallisesti lopettanut tapakanpolttoa, vaan edelleenkin vaan lykkään sen seuraavan sytyttämistä... Mulla ei ehdottomat päätökset toimi ollenkaan, joten totesin tuon takaoven aukijättämisen toimivan paljon paremmin. Itsensä huijaamista, tiedetään, mutta toiminut jo monta vuotta miltei aukottomasti...
Noi ranteet oli mullakin silloin pahimman turvotuksen aikaan todella kipeät, eikä mikään pysynyt hyppysissä päivälläkään. Aamuisin on vieläkin muurahaishanskat käsissä, mutta muuten onneksi on helpottamaan päin. Tuki vois auttaa siihen holtittomuuteen, mutta itse kipuun se ei varmaan vaikuta. Kylmät kääreet oli mulle hetkelliseksi avuksi pahimpina päivinä eli hernespussia vaan pakastimesta kaivamaan ja kokeilemaan toimiiko muilla!
Nyt karkaan yöpuulle puhtaiden lakanoiden väliin. Hmmmmm, ihanaa!
Öitä kaikille!
¨c¨
Hujauksessa menevat paivat, pitaa akkia laittaa jotain, etta ehtii viela maanantain puolel. torstaina taalla amerikassa vietettiin kiitospaivaa. suuntasimme miehen siskolle syomaan kiitospaivan ateriaa. (Mies on taalta kotoisin) Aterian paaruoka on kalkkuna lisukkeineen ja jalkiruokana on ainaski kurpitsapiirakkaa. Paiva oli mita parhain, aurinko paistoi ja lammintakin taisi olla 15 asteen tietamissa, tarkeni ilman paallysvaatteita.
Perjantaina vietimme taalla meilla serkusten leipomiskerhoa, serkkuja oli meidan pimujen lisaksi 4:sta muusta talosta, yhteensa 10. Leivoimme karjalanpiirakoita, sampyloita, kahdenlaisia pikkuleipia, suklaapiirakkaa ja hyvin maistui leivonnaset leipureille. Oli vaan valilla vaikea saada porukkaa leipomispoydan aareen, kun oli niin hauskaa leikkia yhdessa¿
Lauantaina oli serkkuni taalla kaymassa suomesta, yksi serkku asuu taalla, kun on naimisissa amerikkalaisen kanssa, No hanen veljensa tuli kaymaan ja tulivat sitten meille lounaalle. Oli kylla mukava saada tuulahdus suomesta ja saada vahan tavaraa pukinkonttiin, olin tilannut kirjoja cd:ta netin kautta ja nyt ne tuolla kaapissa odottavat pukkia!
Paivan piristykseksi kaikille pikkuiseni suusta kuultuna. Muutama ilta sitten pikkuinen sanoi etta hanpa tietaa, miten pissa tulee ja mina tietenkin, etta kerro. Han vastasi, etta ensin syyaan ja ruoka menee mahaan, sitten tulee kakka ja sitten siita pissa ja vari tulee pottumuusista! Mina etta huippujuttu, mista kuulit, Han sanoi, etta han itse hoksasi! (silmat suurina kuin lautaset!) aitin piti olla vakavan ja kehua, etta hyvin oivallettu, mutta voin kertoa viela tarkemminkin joskus, miten pissa syntyy. tama pikkuinen on semmoinen, joka kayttaa aina omaa paatansa ja lapsen logiikkaa, kuuntelee tarkasti toisten juttuja ja sitten paattelee asioita.
Meilla vaavi nukkuu alkuajat kantokopassa. ensimmaiselle laitoin kattoon roikkuun ihanan korin ja joka kerta kuin vauvan siihen alskin, han herasi ja koppa oli sitten nukkumispaikka, toiselle lainasin korisankya katoksineen ja sama juttu ja koppa otettiin kayttoon, kolmannelle sitten en laittanutkaan muuta kuin kopan ja sama talle neljannelle.
maa kylla sain hyvat naurut tuosta chiccan unesta, onneksi muutkin nakee hupsuja unia. Mulla mies uneksii ja joskus saan nauraa vesissa silmin ja keskella yota hanen jutuilleen¿niista joskus toiste. Kaikille jaksamisia!
leperus 32 ja jotain
[color=maroon]En enää muista mitä otat Ataraxin lisäksi, mutta se oli mulle outo lääke. Mulle määrättiin vain Adursal tabut akan aikaan, joten ei kokemusta Ataraxista. Akalle sitä määrättiin vesirokon aikaan nestemäisenä, mut jäi antamatta.
Nyt syömään. .