-*- SYYSQ-04 UUSI VIIKKO -*-

Tervetuloa joukkoomme Ampi ja Nasu :-) Syysmammojen ensimmäinen adoptoitu äiti-taapero-pari:-)



Pile:Meillä pojan kuristen käyttö on sitä luokkaa et aika sama ostasinko kahdet kurikset yhtäaikaa käyttöön vai uudet saman vuoden aikana kun ei enää pysty paikkaamaan..En tiedä mitä se tarhan pihalla tekee mut rikki se ne saa hetkessä eli ilmeiseti jotain touhuaa ;-))



Ankkis:Tuli varmastui sulonen kuva :-) Ja siitä tuli mieleen ottaskohan meki tänä vuonna ajoissa...



Nukkumaan..saakohan alotetulla pinolla kaffe lukemista aamuks ??!



KAuniita unia ystävät:-) Aamulla taas yks piikki pois kammasta :-)



jatu

Ampille ekakskin tervetuloa joukkoon vaan! Sun tekstejä on kiva lukea, esittelysi eilisessä sai hymyn täälläkin huulille :)



Me pidettiin illalla miehen kanssa pikkuinen kriisipalaveri, ja vuodatin oikein kunnolla ja pointti tais jopa mennä perille. Ainakin lupasi pyhästi parantaa tapansa, on vaan viimeaikoina lipsuneet nuo elintavat huonompaan suuntaan.



Kivaa Jatu kun " itsekkäästi" haluat mut mukaan ens la! Ja kyllä mä tuunkin ellen oo synnytysosastolla, ehdottomasti syömään haluan!



Uni ei taaskaan tuu. heräsin neljältä vessaan ja siitä saakka oon valvonut. *huoh* Mietin Enkeliä ja pientä vauvaa ja meidän remppa-asioita ja sit huomasin et mul on nälkä... mies herää kohta töihin, josko sit hiipisi takas sänkyyn ' leveilemään' hiljaisuuteen viä pariksi tunniksi.





PIno oli pitkä ja paljon oli kommentoitavaa, mutta pääkopassa ei liiku tähän aikaan yöstä paljoakaan.



äk

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?sort=DESC&m=8934829&p=1&tmo…



saatiin joukkoomme adoptio-Ampi ja Nasu.



Mun pitää mennää istumaan Kukkasen kanssa vessaan. Kaunokainen nukkui taas läpi yön. Voisiko? Uskaltaisiko? Toivoisiko jo, olihan se jo kolmas kerta...



Kukkuu

Ja jatukin tais valvoa...Unta sinnekkin vaikkei se nyt enää taida olla mahdollista=)



Meidän pieni syysherramme nukkuu!!!!!!!!!!!!Pylly pystyssä,tyynyn alla.Tytöt läks kouluun ja eteisessä, jonka kyljessä poikien huone,oli meteliä, kahinaa ja hieman kinaakin(eivät olisi sadevarusteita millään laittaneet mutta kun sataa kuin esterin...)Mutta ei reaktiota.Pieni vaan nukkuu!!!Mitä kummaa???Ihanaa jos olisi uusi rytmi löytymässä ja aamu 6-7 herätykset historiaa.Viikonloppuna kömpi meidän sänkyyn kumpaisenakin aamuna ja jatkoi unia pitkälle...Oih ja voi,jospa nyt meilläkin jo alettaisiin oppia talon tavoille.



Ampille tervetuloa,tuossa juuri aamutuimaan luin esittäytymisesi ja oli ihanaa huomata että joku muukin rakastaa kynttilöitä ja sinitarraa=)



Mun maha on alkanut painaa.Painaa alas.Supistuksia ei ole mutta kurjaa painon tunnetta.Toivottavasti ei merkkaa mitään kohdunlaskeumaa...Lääkäri(ultra)vasta 13 päivä.Matkan takia täytyy tarkistaa alapää,muuten mua ei sais kirveelläkään sinne turhia ronkittavaksi.Sitten pieni simpukka sissi potkii mua virtsarakkoon ja muljauttelee oikeen inhasti.



Nyt kutsu käy ja pienin heräsi kutsuen isiä.Ihan pettyneenä jok ikinen aamu kun iskä ei oo kotona vaan töissä taas 18 viikon saikun jälkeen!Isin poika!=)



Leanna+5 ja sissi rv 23+

Enkelille voimia!!, minusta tuntui aluksi ettei kahdenlapsen kanssa voi arkea pyörittää, varsinkin kun Aa oli niin itkuinen. Onneksi nyt jo vähän helpompaa.



Minäkin monta kertaa miettinyt ettei Ampin tarvitsisi pyydellä anteeksi tännä kirjoittamista, jostain syystä olen vain miettinyt. Eli tervetuloa!!



Ee vielä nukkuu, nyt jätetty päikkärit pois, kun aamulla nukkuu ainakin 9. Eli kellon ympäri yleensä nukkuu. Aa leikkiTomi traktorilla (on molempien poikien lemppari lelu, onneksi niitä on kaksi) mutta kyllästyi.



G: Onko muiden taaperoilla muuten jo kyselyä? Kuka, miksi ja mihin? Väsynyt äiti ei koko ajan jaksaisi vastata... vaan ei opi jos ei kysy!



Kahvin keittoon



Mari ja poitsut (Aa jo 4,5kk, mihin se aika hukkuu)

Onneksi syysherra on hieman aikaisemmassa kuin isoveljensä joka alkoi puhua vasta 3v3kk iässä ja terapiat ym huolissamme kävimme ennen sanaisen arkun aukseamista.Sitten puhetta alkoikin tulla ryöppyämällä=)Ja kyselykausi sijoittui tuohon n.4v ikään..



Se on kumma miten nämä meidän pojat on näin myöhäsiä puheen suhteen.Tytöt puhuivat jo ajoissa.esikko 1v6kk täysin keskusteli pitkin lausein kuin vanha tekijä ja seuraavat 2 tyttöä 2 vuoteen mennessä lauseilla keskustelivat.



Yhtäpaljon luetaan pojille kuin aikanaan tytöille.Mutta silti vaan hidastelee...



Leanna taas,kun sataa ja ärsyttää miten sais päivän kulumaan tänään...

Piti vielä kertoa. Eilen oli joulun avaus, sekä pukki että ilotulitus saivat taaperolle aikaan kovat itku kohtaukset. Eli ei pukkia meille jouluna eikä raketteja uutena vuotena. Tulihan testattua

Pinoudun ennen viikkis-pinon lukua, epäilen että muuten jäis kirjottamatta...



Täällä on vaihteeks kipee ipana X 2 :((

Sassalla alko la 39 kuume ja järkky yskä. Poitsulla järkky yskä... Kohta lähdetään lääkäriin, vaihteeks Kielotielle...



Ampille joka tapauksessa tervetulo-toivotukset! Oot tainnu kirjoitella haikkareihin? Mieleen on jäänyt nimimerkki sekä kirjoitustyyli jota oli aina mukava lukea?



Kukkuu: ------******----- (=toivon säteitä että uskaltais jne)

Aah. Kolmas. Muistan vielä hämärästi kuinka ihanalta tuntui :)



Jos ehtisin viikkis-pinon vielä kahlata läpi, muuten olen taas pihalla ku lumiukko (missä lumet??????????)



Tahtosin talven! Enkä tota syksyä...





Kerppu

Nöösälle nousi eilen kuume. Vasta toinen kerta Nöösällä, kun kuume iskee. Minä olen päivän kotona ja puoli neljältä tehdään vaihto miehen kanssa. Työkamu ei ihan selviä yksin illan jouluaskartelutapahtumasta.



Paranemista ja jaksua sairaskoteihin!



Minua on vaivannut suuri ärsytys, viha ja häivähdys katkeria tunteita. Pakko kai se nuo kaikki on läpi käydä, että jaksaa taas eteenpäin vaeltaa paremmalla mielellä asiat läpi käsitelleenä. Suurin viha on kulminoitunut iki-ihanaan Kelaan. Ne meinaa ihan tosissaan evätä meiltä hoitotuen (vilja-allergioiden vuoksi pitäisi saada). Eivät meinaa millään hyväksyä lääkärin todistuksia ja näyttöä vilja-allergioista. Ja Nöösälle ei sovi edes maissi ja riisi ja silti kehtaavat väittää, että ei ole todettavaa vilja-allergiaa. Nyt on edessä tarkastuslautakunta, joka käsittelee asiaa. Keskiviikkona on lekurille soittoaika. Katotaan onko hänellä ideoita. Juuri nyt en kyllä haluaisi Nöösää yhtään rääkätä altistuksilla, kun on vielä ihan toipilas suolistostaan. Pitäköön sitten tukensa. Grrr! Eivät edes osanneet sanoa, miten voisimme saada heille dokumenttia, joka heille kelpaisi. Suolisto-oireisia allergikkoja näköjään kyykytetään Kelassakin. Nyt tukin tästä asiasta suuni, etten kimmastu taas ihan kokonaan.



Äitini sairauden suhteen ajatukset laukkaa tuhatta ja sataa. Tietoa olen kaivellut ja toivo sekä epätoivo laukkaavat kilpaa. Ehkä joskus saan tästä asiasta kirjoitettua tuntemuksiani. Nyt en jaksa/pysty.



Enkeli: Toivon todella, että teillä helpottaa elo pian. Olisin toivonut teille seesteisempää alkua tällä kertaa. Kädet on ristissä ollut jo useamman kerran puolestanne. Jaksua ja haleja.



Lempo: Kurjaa, että jälleen korvat vaivaa Pönksyä ja yönne ovat huonoja. Pidä itsestäsi huolta. Parisuhteeseenkin parempia hetkiä. Haleja.



Ampi: Täällä myös yksi juttujesi salainen lukija. Kirjoituksistasi olen saanut toivoa meidänkin herkkään eloon. Lämpimästi toivotan sinut tervetulleeksi joukkoomme! =)



Kone jumittaa taas niin, että vetäydyn. Smuik!



-Mimmuli ja Nöösä

mimmulille voimia äidin tilanteeseen ja nöösälle pikaista paranemista!



mulla kävi äsken kotona hieroja, teki selkä/niska hartiahieronnan 45min ja poitsu katteli sillä välin teletappaja. Loistava idea ellei saa lapsenvahtia, suosittelen jos taapero vaan viihtyy sen tunnin yksikseen tai jotenkin saa viihtymään hieronta-ajan. Meillä meni tosi hyvin, pieni katteli teletappeja ja välillä kävi vaan tsekkaamassa että äiti on kunnossa. ;)



Nyt pieni nukkuu tuolla ihanasti, mä tulin just alas päiväkaffeelle. Vaikka viime yön valvoin ei väsytä ihme kyllä vielä. Lumoutuneena vaan katselin kuinka kaunis pieni voikaan olla nukkuessaan. Jokainen äiti tuntee varmaan samoin, oma lapsi on maailman suloisin ja ihanin kun se nukkuu suloista unta, iho on pehmeä ja lapsi jotenkin niin viaton nukkuessaan. Oih ja voih.



Tänään saadaan toivottavasti jo vessan kaapit seinään. Jee. Vaikka ovilistoja, peili, valot ja pyyhekoulut yms. puuttuukin sitten saan alkaa laittaa purkkeja ja purnukoita takasin paikoilleen, ihanaa. Ihnaa ollut elää rempan keskellä ja miettiä mistähän löytyis joku rasva tai purkki aina, osa tavaroista sullottu meidän pikkuvessaan ja osa on laatikossa vaatehuoneen lattialla jne. Ja sitten saan myös siivota kunnolla kun remppa alkaa olla suurinpiirtein ohi edes.



nyt lisää kahvia hakemaan. Pärjäilkää!



äitikuu rv 38+0/38+6 ja suloinen nukkuva taaperoinen



(koskas muuten taaperoisista tulee leikki-ikäisiä oikeesti? en halua luopua vielä mun taaperoisesta, se on niin pieni.....)

Kuka tanssisi välillä minun pillini tahtiin?



Nasu nukahti juuri. Uniuuvutusta kesti reilu puoli tuntia. Nukahtaminen ei ole koskaan ollut pojan vahvimpia puolia ja nykyään uhma on antanut siihen pikantin lisänsä. 28 kertaa Nasu nousi sängyssään seisomaan ja samaiset 28 kertaa laskin hänet takaisin pitkälleen. Yritin ulkoistaa itseni tästä todellisuudesta, jotta en olisi menettänyt hermojani. Kuvittelin itseni Pieni talo preerialla -tyyppiseksi äidiksi, jonka essu tuoksuu pullalle ja jonka ääni on sulaa hunajaa. Suljin silmäni alekorin harmailta, eka pesussa nukkaantuneilta sukilta, ruudullisilta yökkärihousuilta ja raskausaikana ostetulta paidalta, joka yhä on sopiva. Olin nutturahiuksinen, lempeäsilmäinen preeriaäiti, jonka hermo ei napsahtaisi millään ilveellä. Ei auttanut. Noin 23. kaadon jälkeen todellisuus pääsi murtautumaan tajuntaani, kun Nasu päästi mojovan pierun ja alkoi nauraa sille. Ei kai preerian lapset näin tehneet? Hehän tuoksuivat laventelille ja saippualle. Kun Nasu viimein nukahti, olin ennättänyt jo muuntua Strömsö-äidiksi, joka askartelisi pojan päiväunien aikana tälle säilykepurkista kilpa-auton. Joka kuorisi perheelleen sunnuntaisin appelsiineja koko perheen ulkoilurupeaman päätteeksi.



Nyt tietokoneen vieressä palaa kynttilä ja mandariininkuoret tuoksuvat talouspaperin päällä. On syytä rauhoittua hetkeksi ja antaa hermoparkojen kokoontua jälleen yhteen ennen kuin Nasu herää puolen tunnin päikkäreiltään.



Kiitos vielä lämpimästä vastaanotosta. Pikaista paranemista Kerpun Sassalle ja pojalle sekä Mimmulin Nöösälle. Myös kaikille muillekin, jos jotkut unohdin. Mielenrauhaa ja preeria-ajatuksia Mimmulille ja Kukkuulle ja kaikille niitä tarvitseville. Juostaan kilpaa kedolla niinkuin Ingalsin Laura. :)



Toivottavasti Enkeli jaksaa. Hali.



T. Ampi

Aamullakin oli seuraa,kiva :-) Ehdin vain lukea kun typyläisen jumpaan lähdettiin.Nyt tahtoi neitimyös jäädä perhepuistoon leikkimään,oltii ihan45min-kiva!Yleensä on jumpan jälkee tahtonu kotii..Siel oli kiva kun on eri lelut ja äiti sai vaan istua ja höpötellä.



" pieni" jatu preerialla...täytyy muistaa tuo kuvaelma koska " en mene nukkumaan" nostaa uhkaavasti päätään..Eilen nyyhyttäen nukahti kun äti sanoi liian napakasti et nyt nukutaan..



Kukuluksen kanssa toiveikas ja samalla mieleen hiipii ikuinen ahdistus" eikö tuo lapsi ikinä nuku" ...En varmaan ikinä unoha sitä väsymyksen ja epätoivon määrää!



Mimmulille lähetän lohtua ja lämpöisen halin!Ja Kela...miksi niiden täytyy hankaloittaa ihmisen elämää entisestään!!!!!



Äklle uni lähetys....ihana et sait hierontaa :-)



Täytys postinkautta tarhalle mennä,täytyy palautta Josefssonille tavaraa..ne paidat näytti ihan erille tällä kropalla :-/



ja taas pätkii...palaa kun muistaa..



jatu

Leanna:Meillä pettymys on suuri jo viikonlopun jälkee ku isi on töissä. se vaan purkautuu sillee et " en tykkää isistä,en ole isin tyttö,isi ei saa rakastaa mua jne." ISil ei ole kovin hyvä fiilis....

Lepoa että sissi saa kasvaa masussa vielä.



Kyllä kyselee...mihin mennää,mitä tehää,miks traktori pihalla,miks en pääse mukaan..jatkuvalla syötöllä.Paras ku typy kysy kerran heti aamulla et mihin meil on nyt kiire...hmmmm,ollaks me aina myöhässä tai jotain...



Kerpun ipanoilta taudit hus!



Meki katottii eilen ilotulitusta,typyä pelotti pauke mut tykkäs kattoa...Meni välil rattaiden kuomun alle piiloo ja taas kurkisti!oli kyl pettyny ku raketit ei ollu syötävää...



Nyt typy ylös ja matkaan,ulkona aurinko pilkistää..apua,ei taida silmät kestää moista valoa ku ei ole tottunu!



jatu,menee pois...

Ja AMPI ihanainen saapui paikalle lohduttavien sanojen kanssa juuri oikeaan aikaan! Kivaa että sut adoptoitiin tänne! :-)



Meillä elämä on koko ajan kamalampaa. Nean pelko vaan kasvaa ja mä oon niin huolissani ja ahdistunut. Oon itkenyt niiiiiin paljon ja sydän on murtua pienen Nea kullan puolesta. Nyt riittää se, et vauva on hereillä, et näkee vaan sen tai kuuluu pieni inahdus ja hysteria alkaa; mennään pois, mennään vessaan, laitetaan ovi kiinni ja itkee ja mikään ei katkaise tätä. Sit on rauhallinen ku vauva nukkuu.. Oon ihan neuvoton. Varasin ajan neuvola-psykologille. Kamalaa kun kukaan ei voi auttaa. Paitsi Jumala. Mutta apu viipyy tai odottaa jossakin. Pitää vaan luottaa..



Vauva on ihana ja suloinen, mut en pysty ja ehdi siitä nauttimaan, odotan ajan kuluvan ja tuovan helpotuksen tullessaan.. Usein imettäessa kyyneleet vaan virtaa, kun Nea kirkuu toisessa huoneessa ja haluaa vaan pois. Tuntuu kauheelta, et pienen maailma on särkynyt. Mua itkettää kun katselen Nean leluja ja suren sitä, et rakas kulta joutuu omassa kodissa pelkäämään ja tuttu ja turvallinen elämä on mennyt. Kyllähän se tottuu..mut milloin. Ja miten tää vaikuttaa pienen sydämeen..



Vauvalla ei ilmavaivoja, taisi huutaa vain nälkäänsä. Olin ajatellut viimeseen asti välttää tuttipulloa, mut yks päivä, kun vauva oli kirkunut imetystilanteessa tunnin verran ja mies kantanut saman ajan hysteeristä Neaa, hain pullon ja mies syötti rauhallisesti imevän vauvan, joka nukahti heti saatuaan vatsan täyteen. 60ml meni, vaikka pitkään olin syöttänyt. Nyt oon ensin syöttänyt rinnat ja sitten pullosta päälle ja vauva voi hyvin ja nukkuu kuin unelma. Ylistys tuttipullolle, toi oikeesti pelastuksen tähän tilanteeseen. Nyt nää ylimääräset huutosessiot on ohi ja mä voin enempi olla Nean kans, eilen käytii yhdessä ulkona ja Nea oli niin iloinen ja hassuteltiin yhdessä. En jaksa enää tuntea syyllisyyttä et täysimetys meni pieleen, se on nyt toissijaista, on ajateltava kokonaistilannetta..



Mimmulille haleja, rukoillaan et Kela jutut hoituu ja äitisi puolesta myös!



Äk:lle jaksamisia! Pian tulee vauva!



TP, toiv. miehen kanssa välit paranee!



Jatu, voi kun jo pian paranisitte ja pääsisitte kylään! Nekkukin siitä piristyisi!



Mut nyt pitää mennä, yritän taas ehtiä..



Enkeli1 ja Nea+Mini 1vkoa

Ensinnäkin: tervetuloa, adoptoitu Ampi, lämpimästi tervetuloa! :)



Enkeli, kyyneleet silmissä oon lukenut kuulumisianne. Voi kunpa ihan ihan pian alkaisi helpottaa! Hyvä, että oot hakenut apua. Minä jotenkin viimeiseen asti uskoin, ettei Nea perheen omaa vauvaa samalla tavalla pelkäisi. Kurjaa on ollut todeta, että olin täältä ruudun takaa liian optimistinen sen suhteen. Olette ajatuksissa, halauksia.



Hilu, Vennallakin on vauvarokko. Tai joku vastaava virus, kuumeili kolme päivää ja viime yönä nousi koko keho pienelle syherölle. Vatsa toimii kummallisesti ja neiti on HYVIN kiukkuinen. Nyt nukkuu myöhäisiä päiväunia, nukahti syliin heijaten. Tosi työlästä on kyllä saada neitoa nukahtamaan nykyisin, tulossa jatkossa muutoksia unijärjestelyihin.



Oma napa: sairasloma jatkuu, torstaina pitäisi ehkä taas jaksaa mennä töihin. Tuo typyn sairastelu ja superkiukku ei oo kyllä sallinut juurikaan lepoa. Hermolepoa oon saanut hieman, eilen käytiin ystävien kanssa syömässä ja tänään kävin hierojalla. Mulla on tällainen mini-kuntoutus menossa: huomenna kasvohoito+käsihoito synttärilahjakortilla ja ke uudelleen hierontaan. Supistelu on rauhoittunut huomattavasti. Väsy ei. En koe itseäni kykeneväksi auttamaan muita, siis töissä - mutta jospa tämä tästä helpottaa.



Nyt pitää mennä syömään jotain, nälkä kurnii.



- tea-

Harmi, ettei Nea ole vielä tottunut vauvaan. En tiedä, lohduttaako yhtään, mutta muistan lukeneeni jostain samanlaisesta tilanteesta kuin teillä nyt. Isoveli pelkäsi ihan vauhkoontumiseen saakka uutta vauvaa ja äiti joutui vuoronperään rauhoittelelmaan itkevää vauvaa ja isoveljeä. Teidän tilanteenne ei siis ole mitään epänormaalia, vaikkakin harvinaisempaa, jos yhtään lohduttaa. Toivottavasti ainakin auttaa jaksamaan uuvuttavaa tilannetta. Enkä usko Nean saavan tilanteesta mitään traumoja. Mikä olisi turvallisempi paikka sopeutua pelottavaan tilanteeseen kuin oma koti ja vanhemmat ympärillä? Mutta voimia, voimia kovasti!

Ei se tuttipullo todellakaan maata kaada! Toivottavasti Neakin sopeutuis nopeammin, jos vauva huutaa vähemmän. Hyvä, että osasit soittaa apua!



Lyhyestä virsi kaunis...



T: Ynis



Ps. Meillä esikoinen tällä kertaa silmätulehduksen kourissa...

Tulin kertomaan Enkelille tukeni, kovasti olen sinua tänään(kin) ajatellut, toivonut paljon kaikkea hyvää. Hienoa, että pienokaisella jo helpottaa. Hurjan hyvä, että soitit apua, toivottavasti saat sieltä hyviä neuvoja. En minäkään usko, että Nekku saa traumoja, onhan hänelle rakastavat vanhemmat ja tasapainoinen koti turvanaan, tilanne on vain uusi. Halaus!



Kiva kun Ampi valoitit, kuinka helpommalla olisin mielenterveyttäni hoitanut, jos olisin osannut loikata preerialle niiden lukemattomien tuntien aikana, kun olemme nukutustaistelua käyneet:) Tosin tänään meillä näyteltiin ennenkuulumaton kuvio, Motti paineli omaan sänkyyn, sanoi menevänsä kilpikonnaksi ja nukahti saman tien. Sanasta " kilpikonna" tulee siis elämäni uusi kiintopiste;)



Shakiralla, Motilla ja Nallella on hurjat bileet, menen mukaan tanssimaan.



Aavis ja Hotti;)

meilläkin sairastetaan, Idalle nousi iltapäivällä kuume, olivat juuri mittaamassa lämpöä päiväkodissa kun menin tyttöä hakemaan välipalan jälkeen. Nyt kuumetta on jo yli 39, toivottavasti lääke pian vaikuttaa. Onhan Ida ollutkin kyllä tosi terveenä, kun tämä on vasta toinen kerta tän syksyn aikana kun neiti on kipeänä. Huomenna mulla olis ollu vaan 2h " normaalia" koulua ja sen jälkeen luentoja, joten ei haittaa vaikka olenkin pois. Ehkäpä täytyy olla myös keskiviikko pois, koska tod.näk. kuumetta on huomennakin vielä.



Enkelille toivon edelleen kovasti voimia, en minäkään usko että Nea traumoja saa, koska te vanhemmat olette hänen tukenaan.



Pieni potilas tuli vaatimaan syliä, pitää mennä. paranemisia myös muille sairaille!

Petra, Ida ja vauva rv 36+3

minusta kaikkein vaikeinta ja sydäntä riistävintä on lasten syntymissä ollut se, että joudun tuottamaan pettymyksen sille, joka on tottunut olemaan vain aurinkoni ja silmäteräni. Ei helpottanut yhtään, vaikka oli jo kerran harjoitellut. En mielelläni aiheuta kenellekään pettymyksiä, varsinkaan kaikkein rakkaimmilleni. Ja sitä joutuu tekemään, kun lapsia on useampi ja ajan joutuu jakamaan monen kanssa. Ja hermot.



Alkuvaiheen myllerrys henkisesti ja fyysisesti vielä pahentaa tunnetta. Nyt neljän kuukauden etapissa näen, että lapset ovat tasaantuneet, löytäneet paikkansa, tottuneet. Se ei ole helppoa eikä se ole nopeaa, mutta se tapahtuu jossain vaiheessa, uskaltaisin sanoa teillekin, vaikka meillä lapset ovat omalla tavallaan " helppoja" .



Ja hurjasti myötätuntoa vieläkin sinulle, joka joudut jokaisen hetken kokemaan ja toimimaan ja elämään. Minä saan olla muisteluvaiheessa. Onneksi vauvalla helpotti, imetys+ pulloilu kuullostaa oikein hyvältä.



Kukkuu