Haasteet lapsen kanssa

Jäähypenkin sijasta yksi vaihtoehto on pitää lasta seisomassa. Joko keskellä lattiaa tai vaikka seinän vieressä naama seinää päin. Jos lapsi karkaa niin voi esim. pitää lapsen käsistä kiinni niin että lapsen kädet ovat ylhäällä.

Kiroilusta voi vaikka pestä lapsen suun tai viedä lapsen vessaan missä sitten saa sylkeä rumat sanan vessanpönttöön.

Lapselta voi takavarikoida leluja tai muuta mieluisaa tavaraa. Tai vaikka antaa muille perheenjäsenille herkkuja syötäväksi mutta ei tälle lapselle joka käyttäytyi huonosti. Tai kieltää lapselta joku mukava tekeminen, eli vaikka kun mennään leikkipuistoon niin muut leikkivät mutta hän joutuu vain seisomaan ja pitämään äidin tai isän kädestä kiinni.

Jos lapsi karkaa esim. ulkona tai julkisissa tiloissa niin yksi hyvä ratkaisu on lasten valjaiden käyttö. Eli lapsi talutushihnaan. Ja sitten vielä voi korostaa, että ne valjaat ovat vauvanvaljaat joita käytetään koska käyttäytyy kuin vauva eikä niin kuin miten isot lapset käyttäytyvät.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsen käytöksen syitä miettii, niin tulee mieleen seuraavat asiat:

- Ensinnäkin, kuinka johdonmukaisia olette sääntöjen suhteen? Se on varsinkin pienelle lapselle vaikea tilanne, jos joku asia on periaatteessa kielletty, mutta sitä kuitenkin katsotaan usein sormien välistä. Yleensä sääntöjä ei kannata olla lapselle liikaa, mutta säännöistä olisi syytä pitää tiukasti kiinni. Tai ainakin perustella lapselle se kunnolla, jos jossain tilanteessa jokin sääntö ei olekaan voimassa.

- Jos lapsen huono käytös on vähentynyt huomiotta jättämisen takia, niin se taitaa kyllä olla oire siitä, että huono käytös on isolta osin huomion hakua. Toisaalta huomiotta jättäminen on ongelma johdonmukaisuuden kannalta ja tietysti koko perheen hyvinvoinnin kannalta.

- Kun lapselle määrää rangaistuksia, seurauksia tai palkintoja, niin niiden kannattaa olla sellaisia, että ne ovat oikeasti tuntuvia lapselle. Jos ne eivät ole tuntuvia, niin niiden antaminen vain heikentää aikuisen auktoriteettia, kun lapsi kokee, ettei aikuisilla ole oikeaa kykyä vaikuttaa häneen. Esim. jos lapsi ei ota jäähyä vakavasti, mutta hänelle silti määrätään jäähyjä, niin eihän lapsi ota sitä jäähyjä määräävää vanhempaa silloin vakavasti vaan enemmänkin alkaa pitää vanhempaa pilkkanaan tuon takia.

Tosiaan tuntuu, kun lapsen käytöksessä olisi joku lällättelyn sävy. Rangaistukset selkeästi harmittavat ja itkettävät, ja joskus mietin, että mahtaako tuo itselleen mitään. Ikäänkuin toimisi, vaikka tietää teoilla olevan seuraukset.

Positiivinen yhdessä tekeminen auttaa, mutta kahden työssäkäyvän vanhemman ja useamman lapsen perheessä ei yksinkertaisesti ole kaikkea aikaa maailmassa. Tehdään yhdessä niin paljon, kun pystytään.

Ap

Mulle tuli mieleen, että Muksuopista voisi olla teille apua. Kirjastosta löytyy kirjoja ja on myös kännykkäsovellus. Tsemppiä! Uskon, että kasvun myötä poistuisi joka tapauksessa, mutta oikealla tukemisella tulee varmasti mukavampi olo koko perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen, että Muksuopista voisi olla teille apua. Kirjastosta löytyy kirjoja ja on myös kännykkäsovellus. Tsemppiä! Uskon, että kasvun myötä poistuisi joka tapauksessa, mutta oikealla tukemisella tulee varmasti mukavampi olo koko perheelle.

Tuen lisäksi lapsi tosin tarvitsee myös kurin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen, että Muksuopista voisi olla teille apua. Kirjastosta löytyy kirjoja ja on myös kännykkäsovellus. Tsemppiä! Uskon, että kasvun myötä poistuisi joka tapauksessa, mutta oikealla tukemisella tulee varmasti mukavampi olo koko perheelle.

Tuen lisäksi lapsi tosin tarvitsee myös kurin.

Kyllä kai AP on kuria pyrkinyt pitämäänkin eli huonosta käytöksestä seuraa rangaistus. Se ei vaan ole tehonnut, joten kannattaa kokeilla jotain muuta. Muksuopin perusidea on kääntää ongelmat taitojen opetteluksi, se voisi toimia. Eli kieltojen ja rangaistusten sijaan mietitään enemmän toivottua käytöstä ja huomataan onnistumiset.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Nepsy-ongelmaa. Hakeudu tutkimuksiin neuvolan kautta.

Nykypäivänä ei ole kurittomia lapsia. On vain tottelevaisia lapsia ja nepsylapsia.

Tottakai on myös huonosti käyttäytyviä lapsia. Mutta he eivät yleensä toimi Ap:n kuvaamalla tavalla.

Normaali lapsi olisi noilla Ap:n keinoilla oppinut jotain. Tämä lapsi ei ole oppinut mitään vaan toimii täysin vailla miellyttämisen halua ja se saattaa olla jopa psykopatiaan viittaava piirre. Tuo sisarusten lyöminen ilman syytä erityisesti on huomiota herättävä piirre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen, että Muksuopista voisi olla teille apua. Kirjastosta löytyy kirjoja ja on myös kännykkäsovellus. Tsemppiä! Uskon, että kasvun myötä poistuisi joka tapauksessa, mutta oikealla tukemisella tulee varmasti mukavampi olo koko perheelle.

Tuen lisäksi lapsi tosin tarvitsee myös kurin.

Kyllä kai AP on kuria pyrkinyt pitämäänkin eli huonosta käytöksestä seuraa rangaistus. Se ei vaan ole tehonnut, joten kannattaa kokeilla jotain muuta. Muksuopin perusidea on kääntää ongelmat taitojen opetteluksi, se voisi toimia. Eli kieltojen ja rangaistusten sijaan mietitään enemmän toivottua käytöstä ja huomataan onnistumiset.

Ilman kuria ei ole mitään, mikä varsinaisesti estäisi lasta tekemästä kiellettyä. Perhe on pienoisyhteiskunta, eikä yhteiskunta ilman kieltoja ja rangaistuksia toimi, koska ihmisillä on oma tahto ja pyrkimys edistää omaa etua joka ei useinkaan ole sama kuin auktoriteetin etu. Ei ole kestävää opettaa lasta siihen, että ei-toivottu käytös jätetään huomiotta.

Mitä tohon jäähyyn tulee niin vain se aika lasketaan minkä lapsi on kunnolla jäähyllä, ei temppuiluaikaa. Vaikka joutuisit odottamaan kuin kauan että se on kunnolla siellä. Ja pois ei pääse ennenkuin olet varmistanut että ymmärsi miksi oli siellä jäähyllä. Jos jäähytät tee se kunnolla, muutama eka kerta on vaikein. Älä hyväksy mitään venkoilua.

Positiivisista teoista vuolaasti kehutaan ja kiitellään ja näin annetaan hyvää huomiota lapselle. Negatiivisesta käyttäytymisestä ei pidetä niin suurta meteliä ja huomiota. Mutta puututaan tietenkin lyömisiin nopeasti ja napakasti. Käsistä kiinni lempeän tiukasti ja silmiin katsoen sanotaan, "ettei toisia saa ikinä satuttaa,kuten häntäkään ei saa kukaan satuttaa. Poliisikin puuttuu sellaiseen jos näkee." Poliisin maininta voi saada paremmin pienen lapsenkin ymmärtämään, että toisten vahingoittaminen on vakava asia.

Jäähylle ulos ilman ulkovaatteita. Aluksi vaikka 1 tunti. Oppiipahan

Meillä ei ikinä toiminut tuo jäähy. Poika tuli sieltä pois vaikka sen sata kertaa. Ainut tapa olisi ollut pitää kiinni se tunti, mutta ei siinä tilanteessa ole aina mahdollisuutta itse pysähtyä tunniksi, jos täytyisi esim laittaa ruokaa/syödä/mennä töihin/mitä tahansa. Onneksi ei tarvitse enää miettiä näitä, mutta tosi helppo antaa vinkkejä, toteutus on eri juttu. Kolmen muun kanssa ei mitään jäähypenkkejä edes tarvinnut kokeilla, uskoivat kerrasta pienestä saakka. Vanhimmalla on ADHD.

Ei muutakuin nyrkillä vastapalloon. Muutaman kunnon mäjäytyksen luulisi että loputkin palikat asettuvat aloilleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ikinä toiminut tuo jäähy. Poika tuli sieltä pois vaikka sen sata kertaa. Ainut tapa olisi ollut pitää kiinni se tunti, mutta ei siinä tilanteessa ole aina mahdollisuutta itse pysähtyä tunniksi, jos täytyisi esim laittaa ruokaa/syödä/mennä töihin/mitä tahansa. Onneksi ei tarvitse enää miettiä näitä, mutta tosi helppo antaa vinkkejä, toteutus on eri juttu. Kolmen muun kanssa ei mitään jäähypenkkejä edes tarvinnut kokeilla, uskoivat kerrasta pienestä saakka. Vanhimmalla on ADHD.

Nurkkaan laitto on paljon parempi kuin tuo jäähypenkki. Itsepintainen lapsi istuu kyllä penkillä muiden touhuja seuraamassa vaikka tunnin, mutta nurkkaa se ei jaksa tuijottaa kovin kauaa ennen kuin se alkaa tuntua sietämättömältä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ikinä toiminut tuo jäähy. Poika tuli sieltä pois vaikka sen sata kertaa. Ainut tapa olisi ollut pitää kiinni se tunti, mutta ei siinä tilanteessa ole aina mahdollisuutta itse pysähtyä tunniksi, jos täytyisi esim laittaa ruokaa/syödä/mennä töihin/mitä tahansa. Onneksi ei tarvitse enää miettiä näitä, mutta tosi helppo antaa vinkkejä, toteutus on eri juttu. Kolmen muun kanssa ei mitään jäähypenkkejä edes tarvinnut kokeilla, uskoivat kerrasta pienestä saakka. Vanhimmalla on ADHD.

Iso virhe tehtiin kyllä kun ruumiillisesta kurituksesta tuli lasun alaista toimintaa Suomessa. Tukistus ei vie vanhemman aikaa kuin muutaman minuutin (itse tukistus + puhuttelu ennen ja jälkeen). En tiedä mitä puoluetta kannattaisi äänestää jotta se saataisiin taas sallituksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen, että Muksuopista voisi olla teille apua. Kirjastosta löytyy kirjoja ja on myös kännykkäsovellus. Tsemppiä! Uskon, että kasvun myötä poistuisi joka tapauksessa, mutta oikealla tukemisella tulee varmasti mukavampi olo koko perheelle.

Tuen lisäksi lapsi tosin tarvitsee myös kurin.

Kyllä kai AP on kuria pyrkinyt pitämäänkin eli huonosta käytöksestä seuraa rangaistus. Se ei vaan ole tehonnut, joten kannattaa kokeilla jotain muuta. Muksuopin perusidea on kääntää ongelmat taitojen opetteluksi, se voisi toimia. Eli kieltojen ja rangaistusten sijaan mietitään enemmän toivottua käytöstä ja huomataan onnistumiset.

Ilman kuria ei ole mitään, mikä varsinaisesti estäisi lasta tekemästä kiellettyä. Perhe on pienoisyhteiskunta, eikä yhteiskunta ilman kieltoja ja rangaistuksia toimi, koska ihmisillä on oma tahto ja pyrkimys edistää omaa etua joka ei useinkaan ole sama kuin auktoriteetin etu. Ei ole kestävää opettaa lasta siihen, että ei-toivottu käytös jätetään huomiotta.

Menee vähän sivuraiteille, mutta kuri ei ole ainoa tapa. Ei mua tai mun sisaruksia lapsena ikinä rangaistu mistään, jos sitä ei lasketa, että vanhemmat katsoi pettyneesti. Halusin kuitenkin noudattaa vanhempien ja muiden aikuisten ohjeita, koska sain runsaasti positiivista palautetta heiltä, mikä motivoi tekemään oikein. En mä aikuisena noudata lakia, koska poliisi voi nähdä, vaan koska laki on yhdessä sovittuja sääntöjä, joita on tärkeä noudattaa.

Mitä tulee tuohon huonon käytöksen huomioimattomuuteen, niin joskus se on perusteltua. Jos on kyse siitä, että itsehillintä ei pelaa ja lapsi hakee vaan huomiota, niin se voi toimia. Kuitenkin jos kyseessä on sisarusten lyöminen, niin sitä ei minusta voi jättää huomiotta, koska se olisi epäreilua sisaruksia kohtaan.

Positiivista huomiota paljon, mutta tietysti sitä samaa myös sisaruksille. Jos sisarukset ovat vanhempia, heille voi toki yrittää lapsentasoisesti selittää, että jokainen heistä on erilainen, joten joissain tilanteissa heitä myös kohdellaan erilailla. Samalla voi pyytää, että he kertovat, jos tilanne tuntuu epäreilulta. 

Ottaisin myös yhteyttä neuvolaan. Tarvitsette tukea ja yhteisen linjan kasvattamiseen. 

Kaikenlaista rankaisemista välttäisin viimeiseen asti, siis jäähyjä ja tilanteita, joissa lapsi jää perheen ulkopuoliseksi. Kertomasi mukaan ne eivät ainakaan paranna tilannetta. Täytyy sanoa, että on en oikein muutenkaan usko rangaistuksiin. 

Se huomiotta jättäminen on paras. En toisaalta tiedä miten selvitä sitten sisarusten kanssa, meillä kun on ainoa lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen, että Muksuopista voisi olla teille apua. Kirjastosta löytyy kirjoja ja on myös kännykkäsovellus. Tsemppiä! Uskon, että kasvun myötä poistuisi joka tapauksessa, mutta oikealla tukemisella tulee varmasti mukavampi olo koko perheelle.

Tuen lisäksi lapsi tosin tarvitsee myös kurin.

Kyllä kai AP on kuria pyrkinyt pitämäänkin eli huonosta käytöksestä seuraa rangaistus. Se ei vaan ole tehonnut, joten kannattaa kokeilla jotain muuta. Muksuopin perusidea on kääntää ongelmat taitojen opetteluksi, se voisi toimia. Eli kieltojen ja rangaistusten sijaan mietitään enemmän toivottua käytöstä ja huomataan onnistumiset.

Ilman kuria ei ole mitään, mikä varsinaisesti estäisi lasta tekemästä kiellettyä. Perhe on pienoisyhteiskunta, eikä yhteiskunta ilman kieltoja ja rangaistuksia toimi, koska ihmisillä on oma tahto ja pyrkimys edistää omaa etua joka ei useinkaan ole sama kuin auktoriteetin etu. Ei ole kestävää opettaa lasta siihen, että ei-toivottu käytös jätetään huomiotta.

Menee vähän sivuraiteille, mutta kuri ei ole ainoa tapa. Ei mua tai mun sisaruksia lapsena ikinä rangaistu mistään, jos sitä ei lasketa, että vanhemmat katsoi pettyneesti. Halusin kuitenkin noudattaa vanhempien ja muiden aikuisten ohjeita, koska sain runsaasti positiivista palautetta heiltä, mikä motivoi tekemään oikein. En mä aikuisena noudata lakia, koska poliisi voi nähdä, vaan koska laki on yhdessä sovittuja sääntöjä, joita on tärkeä noudattaa.

Mitä tulee tuohon huonon käytöksen huomioimattomuuteen, niin joskus se on perusteltua. Jos on kyse siitä, että itsehillintä ei pelaa ja lapsi hakee vaan huomiota, niin se voi toimia. Kuitenkin jos kyseessä on sisarusten lyöminen, niin sitä ei minusta voi jättää huomiotta, koska se olisi epäreilua sisaruksia kohtaan.

Suurin osa ihmisistä on kyllä valmis rikkomaan sellaisia lakipykäliä joita he eivät pidä perusteltuina jos todellista kiinnijäämisen ja rangaistuksen uhkaa ei ole. Esimerkiksi liikennesäännöistä iso osa on olemassa lähinnä paperilla, eli ihmiset eivät juuri noudata niitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaista rankaisemista välttäisin viimeiseen asti, siis jäähyjä ja tilanteita, joissa lapsi jää perheen ulkopuoliseksi. Kertomasi mukaan ne eivät ainakaan paranna tilannetta. Täytyy sanoa, että on en oikein muutenkaan usko rangaistuksiin. 

Tehottomat rangaistukset ovat turhia, mutta tehokkaat rangaistukset toimivat yleensä. Esim. ehdollinen vankeus tai sakko jota ei oikeasti tarvitse maksaa on lähes yhtä tyhjän kanssa, mutta niistä ei voi vetää johtopäätöksiä sen suhteen, että miten rangaistukset muuten toimivat. Nyky-yhteiskunnassa rangaistukset eivät ole muodissa, jonka vuoksi niistä pyritään tekemään mahdollisimman lieviä ja siten tehottomia.

Vierailija kirjoitti:

Positiivisista teoista vuolaasti kehutaan ja kiitellään ja näin annetaan hyvää huomiota lapselle. Negatiivisesta käyttäytymisestä ei pidetä niin suurta meteliä ja huomiota. Mutta puututaan tietenkin lyömisiin nopeasti ja napakasti. Käsistä kiinni lempeän tiukasti ja silmiin katsoen sanotaan, "ettei toisia saa ikinä satuttaa,kuten häntäkään ei saa kukaan satuttaa. Poliisikin puuttuu sellaiseen jos näkee." Poliisin maininta voi saada paremmin pienen lapsenkin ymmärtämään, että toisten vahingoittaminen on vakava asia.

Normaaleille lapsille tällaiset keinot toimivat. Tunne-elämältään häiriintynyt lapsi kuten tuo Ap:n kuvaama ei motivoidu siitä, että saa hyväksyntää, tai että tulee kielteisiä seuraamuksia kuten paheksumista tai sitä että joku loukkaantuu.