Inhottavat riidat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuntuu, että haluaisin ulos koko suhteesta enkä koskaan enää nähdä henkilöä. Tiedän, että muuttuu taas. Ja oon itse varmasti tosi ärsyttävä. Se reaktion laajuus on vaan järkyttävä. Plus se haukkuminen, jota ei koskaan pyydetä anteeksi. Itse en koskaan hauku. Väittää myös, että minä herään ja etsin konfliktia siis ihan tosi mustavalkoista. En jaksa.

Jos toinen on noin impulsiivinen ja hallitsematon  sanoissaan ota aikalisä. Voit sanoa, ettet kuuntele enempää, ja palataan asiaan kun hän on rauhoittunut. Riitelyssä ei ole velvollisuus seistä asennossa toisen loukattavana, vaan käydään se asia läpi parin tunnin päästä. Siinä voi itsekin sitten miettiä oikeudenmukaisista ratkaisua riitelyä koskevaan asiaan.

Miksi naisen pitää sietää ja sietää? Hirveen toksista koittaa myydä (nuorille) naisille fossiilisia arvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on. Meillä mies ei osaa pysyä itse asiassa vaan haukkuu ja uhkailee, ihan sama miten pientä asiaa riita koskee.

Ja tuommoisessa suhteessa sitten roikut?

Muuten hyvä suhde.

Onpas hyvä suhde jos haukkuu ja uhkailee,just joo.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nyt psykopaatista ja narsistista ole kyse, niin riitelyäkin voi opetella. Niistä jää kyllä paha maku suuhun, mutta voi se paha maku olla myös apuna tajuta jotakin itsestään, toisestaan, parisuhteesta. Liika tyytyväisyyskin voi olla parisuhteen kehityksen jarru.

 

Tältä se tuntuu, tai ettei haluaisi roskiin heittää kaiken hyvän takia. Riitelemään ei kyllä opita, koska asiasta ei voi puhua, koska kaikki vastuu on minulla hänen mukaansa. Tosi erilaiset tavat olla suhteessa tältä osin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nyt psykopaatista ja narsistista ole kyse, niin riitelyäkin voi opetella. Niistä jää kyllä paha maku suuhun, mutta voi se paha maku olla myös apuna tajuta jotakin itsestään, toisestaan, parisuhteesta. Liika tyytyväisyyskin voi olla parisuhteen kehityksen jarru.

 

Tältä se tuntuu, tai ettei haluaisi roskiin heittää kaiken hyvän takia. Riitelemään ei kyllä opita, koska asiasta ei voi puhua, koska kaikki vastuu on minulla hänen mukaansa. Tosi erilaiset tavat olla suhteessa tältä osin.

Jos itse haluat olla ja elää toksisessa suhteessa, ole. Älä silti yritä kääntää suhdetta normaaliksi. Mies harjoittaa tietoista henkistä väkivaltaa johon sä vastaat Tukholma syndroomalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on noin impulsiivinen ja hallitsematon  sanoissaan ota aikalisä. Voit sanoa, ettet kuuntele enempää, ja palataan asiaan kun hän on rauhoittunut. Riitelyssä ei ole velvollisuus seistä asennossa toisen loukattavana, vaan käydään se asia läpi parin tunnin päästä. Siinä voi itsekin sitten miettiä oikeudenmukaisista ratkaisua riitelyä koskevaan asiaan.

Tää on totta. Ja jotenkin pitäisi osata avata ne keskustelut paremmin. Meidän todellisuudessa valitettavasti tilanne pahenee, jos en kuuntele :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nyt psykopaatista ja narsistista ole kyse, niin riitelyäkin voi opetella. Niistä jää kyllä paha maku suuhun, mutta voi se paha maku olla myös apuna tajuta jotakin itsestään, toisestaan, parisuhteesta. Liika tyytyväisyyskin voi olla parisuhteen kehityksen jarru.

 

Tältä se tuntuu, tai ettei haluaisi roskiin heittää kaiken hyvän takia. Riitelemään ei kyllä opita, koska asiasta ei voi puhua, koska kaikki vastuu on minulla hänen mukaansa. Tosi erilaiset tavat olla suhteessa tältä osin.

Jos itse haluat olla ja elää toksisessa suhteessa, ole. Älä silti yritä kääntää suhdetta normaaliksi. Mies harjoittaa tietoista henkistä väkivaltaa johon sä vastaat Tukholma syndroomalla.

Tavallaan se on oikeassakin, koska valitan paljon. Joskus vaan tuntuu, että asioista on pakko puhua. Sit harmi kyllä se aina suuttuu isosti.

Raakkuli kirjoitti:

Parisuhteen riidat on aika masentavia. Meillä kaava seuraava: minä valitan jostakin aiheesta, ja mies saa sitten 24h-48h suuttumisen, jonka aikana hän ruotii kaiken, mikä minussa vikana. Hän syyttää, että haluan riitaa vaikka oikeastaan halusin puhua. Syyttää itsekkääksi. Syyttää päivänsä pilaamisesta. Kuulemma minä myös pilaan terveyden ja mielenterveyden. Suhde olisi hyvä, jos minä en pilaisi kaikkea. Alan väsyä tähän, koska aina seuraa monen tunnin mökötys ja verbaalinen höykytys. Mies ei koskaan halua keskustella siitä ongelman aiheesta. Pitäisi varmaan oppia olemaan sanomatta mistään mitään, että välttyisi tältä. Mikä lienee hänen tavoitteensa. Hän puhuu aika halveksuvasti, mikä tuntuu tosi pahalta. Muuten on kiltti ja rakastava.

Tutulta kuulostaa. Olisi kiva jakaa ajatuksia teemasta.

Onko tuo huonon riitelymallin toistamista, alaspainettua kovaa stressiä vai mitä kaikkea...

Mutta juuri sama on tilanne. Milloinkaan ongelman käsittely ei ole mahdollista. Mies huono menemään asioita päin. Eli huono käsittelemään omia heikkouksia. Kokee kaiken olevan syyllistämistä.

Minun kumppani tahallaan haastaa riitaa. En tiedä mistä oikein on kyse.

Se alkoi kun kerroin haluavani kihloihin. Et se olis mulle iso juttu ja olisin iloinen jos hän kosisi.

No, nyt mies on ollut superärsyttävä.

Sammuttaa esimerkiksi illalla valot ennen kuin saan itseni valmiiksi. Ei voi odottaa 2 min.

Ottaa minun tyynyn eikä anna sitä kun pyydän. Kaikkea kiusanteolta tuntuvaa.

Valittaa ettei seksiä ole, mutta kun hipelöin saunassa tai suihkussa, ei kelpaa.

Iskikö hänelle ramppikuume??

Onko normaalia?

Vai eikö todella halua kihloihin?