Lue keskustelun säännöt.
Vihaan itseäni. Mietin monen vuoden takaisia juttuja ja vihaan itseäni entistä enemmän
26.11.2006 |
Olen todella kriittinen itseäni kohtaan. Kuinka tällaisesta pääsee eroon? Saatan miettiä jotain vuoden takaista juttua koko päivän, ja vihaan taas hieman enemmän itseäni ja omaa käytöstäni. Mietin siis vanhoja mokia yms. ärsyttäviä asioita, kuinka olen nolannut itseni tai muuten ollut tyhmä.
Joskus menee koko ilta itkiessä.
Kommentit (7)
sitten niitä ei tartte murehtia vaan olla kiitollinen että oppi taas uutta!
En oikeesti tiedä miten voi oppia olemaan armollinen itselleen ja antamaan itselleen anteeksi. Siksi kai uskonto on keksitty, " ulkoistettu yliminä" eli jumala joka antaa anteeksi pahat teot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti vielä sanoa sellainen juttu, että muut tuskin muistavat mokiasi ja tyhmiä sanojasi. itse ne muistaa parhaiten, tietenkin!
ei ole kuitenkaan tervettä jäädä kierimään niissä huonoissa fiiliksissä. parempi olisi ottaa niistä opiksi!
Et ole yksin, olen samanlainen. Lisäksi mietin myös vielä toisten mokia, tekemisiä ja sanomisia, ja vaikka ulospäin näyttää että olen antanut anteeksi tai etten muistakaan tiettyjä asioita, on ne kaikki minulla päässä.
Tämä aiheuttaa myös ongelmia parisuhteeseen. Haluan todella päästä näistä eroon! Jos miehen kanssa tulee riitaa muistan sen " neljä vuotta sitten tapahtuneen lokakuun viimeisen torstain illan" , kun mies teki näin ja näin. No, ehken ihan noin tarkasti mutta kuitenkin. Todella ärsyttävää. Ja vihaan itseäni entistä enemmän. :(
Mutta ajatetele niintä tilanteita jonkin armollisen vaikka äidin tai enkelin silmin joka katsoisi kuinka sinä kärsit jonkun asian takia. Ehkä sitten näkisit kuinka suurentelet asiaa ja osaisit antaa itsellesi anteeksi epätäydellisyytesi.
Vierailija:
Toipumisen voit aloittaa lukemalla vaikka anteeksiantoon liittyviä kirjoja tai tilaa työterveyslaitoksen sivuilta kirja " Kyllin hyvä"Mieti miksi vaadit itseltäsi täydellisyyttä? Mikset voi hyväksyä itseäsi? Ja muista että eilistä ei voi muuttaa, huomisesta ei tiedä kukaan, joten ainoa todellisuus on tässä ja nyt. Turhaan märehdit vanhoja juttuja; sillä tavalla teet vain oman olosi kurjaksi.
Olenkin miettinyt, että menisin juttelemaan esim. jonkun psykologin kanssa.
Musta tuntuu, että muut odottavat minulta täydellisyyttä. Olen aina ollut suorittaja; olen saanut hyviä arvosanoja koko kouluaikana, opiskelen toista yo-tutkintoa, mutta kun sekään ei riitä. Voisin opiskella vielä jotain.
Kaipaan todella paljon muiden ihmisten hyväksyntää ja kehuja. Mutta kun eihän kukaan voi rakastaa mua, kun en itsekään rakasta itseäni.
Voi surku, kun tää on hankala tilanne...
Olen lukenut jonkin verran " keittiöpsykologiaa" , ja ymmärrän, että mulla on ongelma tän asian kanssa. Osaan lisäksi analysoida itseäni ja käytöstäni, mutta en pääse siltikään asiassa eteenpäin.
Pakko varmaan hakea ammattiapua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää kuulostaa hurjan tylsältä, mutta ajattele ne mokat vain ja ainoastaan sen kannalta, että oot oppinu niistä jotain - nyt kun surkuttelet niitä, niin varmastikaan et toista niitä myöhemmin :)
Kaikesta oppii, virheet kasvattaa. Kuten joku jo sanokin, niin elämä on tässä ja nyt. Älä murehdi mennyttä äläkä huolehdi huomisesta. Sä oot saanut paljon aikaan (mainitsit opiskelut), ole ylpeä niistä hienoista jutuista ja unohda huonot :)
Toipumisen voit aloittaa lukemalla vaikka anteeksiantoon liittyviä kirjoja tai tilaa työterveyslaitoksen sivuilta kirja " Kyllin hyvä"
Mieti miksi vaadit itseltäsi täydellisyyttä? Mikset voi hyväksyä itseäsi? Ja muista että eilistä ei voi muuttaa, huomisesta ei tiedä kukaan, joten ainoa todellisuus on tässä ja nyt. Turhaan märehdit vanhoja juttuja; sillä tavalla teet vain oman olosi kurjaksi.