Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla rakastaja/rakastajatar vai haluatko edes sellaista?
25.03.2023 |
Minä olen varattu nainen. Parisuhde on pitkä. Arkipäiväistynyt, tylsä. Olemme vain kavereita ja kämppiksiä. Hyvin menee jos ei puhuta suhteestamme, kuinka sitä voisimme parantaa. Jos aloitan keskustelun seuraa pelkkää riitaa. Seksiä ei ole ollut moneen vuoteen, eikä muuta kosketusta myöskään, ei helliä sanoja.
Hankin rakastajan, miehen joka nauttii minusta ja on hellä. Ehkä tällainen tilanne riittää minulle, en tarvitse muuta. Voiko kukaan samaistua tilanteeseen?
Kommentit (34)
Kun nyt kerran kysyttiin, niin ei ole enkä halua. Seksiä on oikein sopivasti, ollut tasaisesti koko melkein 30 vuotta yhdessäolon ajan.
M53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanteeni olisi kuten ap:llä, eroaisin.
Mulla on sen verran selkärankaa, että en mene selän takana pettämään.
Vaikea kysymys, tässä tilanteessa jolloin molemmat ollaan kykeneviä ja halukkaita tyydyttämään toisemme seksuaalisesti ja (se myös tehdään yli 20v jälkeenkin) niin en osaa ajatella ottavani rakastajaa. Jos mieheni esim sairastuisi vakavasti ja olisi minun hoidettavana liikunta-ja puhetrajoitteisena niin sitten voisin harkita rakastajan hankkimista. Ehkä.
Jos yhteisesti sovittu, ehkä. Pettämällä en.
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanteeni olisi kuten ap:llä, eroaisin.
Mulla on sen verran selkärankaa, että en mene selän takana pettämään.
Vaatiiko selkärankaa olla pettämättä tällaisessa tilanteessa. Haluton mies, avioliitossa olemme tottumuksesta. Luulen että monikin pitkässä liitossa oleva ei vain myönnä, haluaisi vielä ihanaa seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanteeni olisi kuten ap:llä, eroaisin.
Mulla on sen verran selkärankaa, että en mene selän takana pettämään.
Vaatiiko selkärankaa olla pettämättä tällaisessa tilanteessa. Haluton mies, avioliitossa olemme tottumuksesta. Luulen että monikin pitkässä liitossa oleva ei vain myönnä, haluaisi vielä ihanaa seksiä.
Vaatii. Eroa turhasta liitosta tai ota edes aikalisä.
Ei ole. En tajua miksi viihdyt tuollaisessa suhteessa. jollain lailla sen voi ymmärtää jos kämppissuhde on hyvä, mutta jos suhde on riitaisa, niin en kyllä ymmärrä yhtään. Luulisi rasittavan arkista elämää liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suhde ole riitaisa jos en puhu mitään muuta kuin yleisiä asioita. Suhteestamme jos puhun tulee riitaa. Tietenkin tällainen suhde, avioliitto joka on kestänyt vuosikymmeniä, stressaa. Saa myös kyselemään onko muilla näin. Voiko oikeasti pitkä liitto olla onnellinen? Vaiko vain kaverillinen?
Minulla on ollut. Erosta puhuttiinkin, mutta ei saatu aikaan. Oli lapset vielä pieniä. Nyt ei ole enkä haluaisikaan. Jos löydän uuden miehen, eroan ensin tästä liitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut. Erosta puhuttiinkin, mutta ei saatu aikaan. Oli lapset vielä pieniä. Nyt ei ole enkä haluaisikaan. Jos löydän uuden miehen, eroan ensin tästä liitosta.
Oletko varma että nyt saisit erottua, nauttisit vain seksistä ja pitäisit kulissit kuten silloin teit
Vierailija kirjoitti:
Ei suhde ole riitaisa jos en puhu mitään muuta kuin yleisiä asioita. Suhteestamme jos puhun tulee riitaa. Tietenkin tällainen suhde, avioliitto joka on kestänyt vuosikymmeniä, stressaa. Saa myös kyselemään onko muilla näin. Voiko oikeasti pitkä liitto olla onnellinen? Vaiko vain kaverillinen?
Voi olla onnellinen, hauska ja läheinen. Eikö lähipiirissäsi ole tällaisia liittoja? Jos ei, se ehkä saa ajattelemaan, että tuollainen liitto on normaali.
Omassa lähipiirissä on paljon onnellisia liittoja, omat vanhempanikin ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta, minä pian 35 vuotta. Ei kaverillisia liittoja, vaikka mieheni onkin myös paras ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suhde ole riitaisa jos en puhu mitään muuta kuin yleisiä asioita. Suhteestamme jos puhun tulee riitaa. Tietenkin tällainen suhde, avioliitto joka on kestänyt vuosikymmeniä, stressaa. Saa myös kyselemään onko muilla näin. Voiko oikeasti pitkä liitto olla onnellinen? Vaiko vain kaverillinen?
Voi olla onnellinen, hauska ja läheinen. Eikö lähipiirissäsi ole tällaisia liittoja? Jos ei, se ehkä saa ajattelemaan, että tuollainen liitto on normaali.
Omassa lähipiirissä on paljon onnellisia liittoja, omat vanhempanikin ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta, minä pian 35 vuotta. Ei kaverillisia liittoja, vaikka mieheni onkin myös paras ystäväni.
Tuo voi olla totta. Lähipiirissäni ei ole onnellisia liittoja. Hämmästyttävää jos tuollaisia on. Olen sitten ollut epäonnekas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suhde ole riitaisa jos en puhu mitään muuta kuin yleisiä asioita. Suhteestamme jos puhun tulee riitaa. Tietenkin tällainen suhde, avioliitto joka on kestänyt vuosikymmeniä, stressaa. Saa myös kyselemään onko muilla näin. Voiko oikeasti pitkä liitto olla onnellinen? Vaiko vain kaverillinen?
Voi olla onnellinen, hauska ja läheinen. Eikö lähipiirissäsi ole tällaisia liittoja? Jos ei, se ehkä saa ajattelemaan, että tuollainen liitto on normaali.
Omassa lähipiirissä on paljon onnellisia liittoja, omat vanhempanikin ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta, minä pian 35 vuotta. Ei kaverillisia liittoja, vaikka mieheni onkin myös paras ystäväni.
Tuo voi olla totta. Lähipiirissäni ei ole onnellisia liittoja. Hämmästyttävää jos tuollaisia on. Olen sitten ollut epäonnekas.
Oletko lukenut kiintymyssuhdemalleista? Ne selittävät osittain po. asiaa. Puolison valinta onnistuu paremmin, jos on perinyt lapsuudenperheeltään turvallisen kiintymyssuhdemallin. Mutta vaikkei olisikaan, niin terapiassa voi ymmärtää paremmin motiivejaan valita kumppani ja olla suhteessa.
Tiivistetysti kyse on siitä, ettei turvallisesti kiintynyt valitse huonosti kohtelevaa ja epäsopivaa kumppania eikä jää epätyydyttävään suhteeseen, jossa tuki ja rakkaus puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suhde ole riitaisa jos en puhu mitään muuta kuin yleisiä asioita. Suhteestamme jos puhun tulee riitaa. Tietenkin tällainen suhde, avioliitto joka on kestänyt vuosikymmeniä, stressaa. Saa myös kyselemään onko muilla näin. Voiko oikeasti pitkä liitto olla onnellinen? Vaiko vain kaverillinen?
Voi olla onnellinen, hauska ja läheinen. Eikö lähipiirissäsi ole tällaisia liittoja? Jos ei, se ehkä saa ajattelemaan, että tuollainen liitto on normaali.
Omassa lähipiirissä on paljon onnellisia liittoja, omat vanhempanikin ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta, minä pian 35 vuotta. Ei kaverillisia liittoja, vaikka mieheni onkin myös paras ystäväni.
Tuo voi olla totta. Lähipiirissäni ei ole onnellisia liittoja. Hämmästyttävää jos tuollaisia on. Olen sitten ollut epäonnekas.
Oletko lukenut kiintymyssuhdemalleista? Ne selittävät osittain po. asiaa. Puolison valinta onnistuu paremmin, jos on perinyt lapsuudenperheeltään turvallisen kiintymyssuhdemallin. Mutta vaikkei olisikaan, niin terapiassa voi ymmärtää paremmin motiivejaan valita kumppani ja olla suhteessa.
Tiivistetysti kyse on siitä, ettei turvallisesti kiintynyt valitse huonosti kohtelevaa ja epäsopivaa kumppania eikä jää epätyydyttävään suhteeseen, jossa tuki ja rakkaus puuttuu.
Olen tehnyt juuri noin, jäänyt suhteseen jossa minua petetään, leimataan tyhmäksi, aliarvioidaan. Tyhmähän olinkin kun jäin tällaiseen liittoon. Rakastajani antoi minulle takaisin itsetunnon.
Ei kannata hankkia rakastajaa. Niihin saattaa nimittäin rakastua. Kokeiltu on. Erohan siitä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata hankkia rakastajaa. Niihin saattaa nimittäin rakastua. Kokeiltu on. Erohan siitä tuli.
Onko elämäsi nyt parempaa?
Voi miten turhuutta.
Miksi himputissa oletat että kerron tämän sinulle?
No varmaan siksi kun kylmäpepsi jääkaapista kesällä kuluu kurkusta alas kun on ollu ihan kamala jano? Siksi. Siksi varmasti..tiäksää? Lue mun huulilta:
niin turhaa..
Vierailija kirjoitti:
Voi miten turhuutta.
Miksi himputissa oletat että kerron tämän sinulle?
No varmaan siksi kun kylmäpepsi jääkaapista kesällä kuluu kurkusta alas kun on ollu ihan kamala jano? Siksi. Siksi varmasti..tiäksää? Lue mun huulilta:niin turhaa..
Kesä on ihana ja aurinko, kylmäpepsi sen jälkeen. Mutta turhaa tai turhuutta, mikä?
Älä kerro jos et halua. Ehkäpä aihe ei kosketa sinua.
Myönnän, minulla on rakastaja, ollut yli vuoden. Voisin asua hänen kanssaan, hän on minulle rakas. Mutta, molemmat naimisissa. Emmekä eroa, joten jatketaan vain salaisia tapaamisia. Mihin tämä päättyy, en tiedä?
Ei ole eikä tule. Ei meidän seksielämä mitään järisyttävää ole, samaa mitä ennenkin, mutta jos joskus alkaisi toinen kiinnostamaan eroaisin ainakin ensin. Olen pahoillani, en voi samaistua.