Mikä on tämmöinen persoonallisuushäiriö tms??
Kun elää ja on aina vain nykyhetkessä. Mitään muuta ei ikään kuin ole kuin senhetkinen tila ja tuntemukset siinä.
Kun tulee pakko muistella tai tarkistaa jotain mennyttä, se ahdistaa suunnattomasti.
Myös tulevaa ei jaksa ajatella, suunnitella. Ei saman päivän asioita, saati pidemmällä tähtäimellä.
Mennään siis vain hetkestä toiseen, ja eletään sen mukaan, mitä eteen tulee.
Onko tämmöinen joku psykiatrinen häiriö? Vai mitä?
Kommentit (11)
Jos kyse on sinusta, selvitä ensin persoonallisuushäiriöiden kriteerit täyttykö ne.
Jos kyse ei ole sinusta, niin asia ei kuulu sinulle mutta tarve saada diagnosoitua toinen voi tosin viitata siihen että sinulla on.
On hyvä opetella elämään hetkessä, mutta näkemään myös "eteen ja taa".
En minäkään jaksa muuta kuin elää hetkessä kun olo on niin kuormittunut lukuisista syistä, mutta riittää että kykenen elämään edes hetkessä. Ohi menevä tilanne itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että sama henkilö on nuorempana ollut todella määrätietoinen. Tehnyt ammatinvalinnan lapsena, ja pitänyt siitä kiinni koko ajan. Opiskellut pitkäjänteisesti ja suorittanut tutkinnon.
Nyt ei pystyisi mihinkään tuommoiseen.
Eli asia ei kuulu millään tavalla sinulle.
Trauma, stressi. Voitko jotenkin helpottaa hänen tilannettaan?
Olet pakottamassa miehen lopultakin naimisiin, lasten hankintaan tai omakotitalon ostoon, etkä saa toivottua tulosta?
Mulle tulee mielen esim. masennus, päihdeongelma tai vaikka antisosiaalinen persoonallisuus, missä ei ikäänkuin välitetä huomisesta, sillä kyllä yhteiskunta hoitaa.
Schizophrenia, psychosis affectiva, psychosis manodepressiva, paraphrenia involutionis, status paranoicus, paranoia, dementia senilis, dementia praesenilis, psychoses aliae.
Tai hänellä ei ole mahdollisuutta ajatella päivää pidemmälle. Tällä tarkoitan sitä, että suunnitelmia saattaa hyvinkin olla, mutta ei mahdollisuutta niiden toteuttamiseen. Jatkuvasti hetkessä eläminen tekee elämästä merkityksetöntä tasapaksua mössöä, jossa millään ei ole merkitystä. Kyky heittäytyä hetkeen on hyvästä, mutta pelkästään hetkessä eläminen pitkäveteistä ja tylsää. Tämä on henkilökohtainen kokemukseni hetkessä elämisestä.
Ehkä hänellä on liikaa persoonallisuushäiriöisiä läheisiä, eikä pysty sen vuoksi enää miettimään eilistä eikä huomista.
Ei ole saanut elää elämäänsä ilman että joku aina niskaan hönkimässä ja pätemässä. Ihan niin kuin ap täällä ihmettelee mikä persoonallisuushäiriö tällä voisi olla, vaikkei se ole ap:n ongelma/asia.
Lisään vielä, että sama henkilö on nuorempana ollut todella määrätietoinen. Tehnyt ammatinvalinnan lapsena, ja pitänyt siitä kiinni koko ajan. Opiskellut pitkäjänteisesti ja suorittanut tutkinnon.
Nyt ei pystyisi mihinkään tuommoiseen.