Olen 40-vuotias enkä vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni.

Palkka kannustaa kummasti. On sitä ihmiset maailmassa pahempaakin kokeneet kuin ok työ johon ei ole suurta intohimoa.

Minä olen vuosikausia halunnut lääkäriksi, mutta ei ole ollut rohkeutta hakea. Sen sijaan olen tuhlannut valtavasti aikaa ja verorahoja kahteen AMK-tutkintoon, kesken jätettyihin yliopisto-opintoihin ja yhteen ammatilliseen perustutkintoon. 

Mikä noissa ammateissa on ollut vialla?

Minä löysin sopivan työn sillä että mietin luonteenpiirteitäni. En pysty istumaan paikoillani koko päivää, tarvitsen luovuutta, kanssakäymistä, rutiininomaisuutta ja turvaa. Vaikeaa on ollut joinakin vuosina tällä alalla, joinakin helppoa. Nuo ehdot kuitenkin täyttyy.

Useimmat kai tekevät työtä elääkseen eikä intohimosta. Kummasti sitä kestää ja jaksaa kun saa palkallaan tarvitsemansa. Mutta joo, onhan sinulla vielä reilut 25 vuotta aikaa miettiä ja odottaa inspiraatiota.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vuosikausia halunnut lääkäriksi, mutta ei ole ollut rohkeutta hakea. Sen sijaan olen tuhlannut valtavasti aikaa ja verorahoja kahteen AMK-tutkintoon, kesken jätettyihin yliopisto-opintoihin ja yhteen ammatilliseen perustutkintoon. 

Minä en tunnu tietävän mitä haluan. Aina opintojen jälkeen päädyn uudelle alalle töihin, maksan mahdolliset opintolainat ym pois, vain todetakseni, että en viihdy alalla. Enkä oikeasti tiedä mitä tehdä! Ei ole mitään, mikä kiinnostaisi niin, että jaksaisin tehdä max 5 vuotta pidempään:(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä noissa ammateissa on ollut vialla?

Minä löysin sopivan työn sillä että mietin luonteenpiirteitäni. En pysty istumaan paikoillani koko päivää, tarvitsen luovuutta, kanssakäymistä, rutiininomaisuutta ja turvaa. Vaikeaa on ollut joinakin vuosina tällä alalla, joinakin helppoa. Nuo ehdot kuitenkin täyttyy.

Nuorena erehdyin opiskelemaan ravintola-alaa, mitä jaksoi tehdä nuorena, mutta ei olisi enää minun työsarkaani.

Sitten lähihoitajaksi, kun ajattelin, että tykkäisin tehdä töitä lasten kanssa. Mutta eihän lähärin tutkinnolla pääse kuin lähinnä vanhus-puolelle.

Sitten teollista muotoilua amk:ssa, mutta ei ollut sekään mun juttu. Alkoi tosi nopeasti toistaa itseään.

Ja nyt sitten fysioterapeutiksi amk:ssa, eikä tunnu tämäkään sitten olevan se the ammatti.

Rahaa joo saa, ja työllisyys varma, mutta en tiedä, kyllästyn ja kaipaan haasteita.

Ap

Minä olen ollut töissä jo sinun ikäsi verran ja vielä on työvuosia jäljellä. Kaikki päivät eivät töissä ole mukavia, mutta itselleni tärkeintä on ollut elättää itsensä. Yritä löytää positiivisia puolia työstäsi, kun sinulle työpaikka kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vuosikausia halunnut lääkäriksi, mutta ei ole ollut rohkeutta hakea. Sen sijaan olen tuhlannut valtavasti aikaa ja verorahoja kahteen AMK-tutkintoon, kesken jätettyihin yliopisto-opintoihin ja yhteen ammatilliseen perustutkintoon. 

Minä en tunnu tietävän mitä haluan. Aina opintojen jälkeen päädyn uudelle alalle töihin, maksan mahdolliset opintolainat ym pois, vain todetakseni, että en viihdy alalla. Enkä oikeasti tiedä mitä tehdä! Ei ole mitään, mikä kiinnostaisi niin, että jaksaisin tehdä max 5 vuotta pidempään:(

Ap

Onko sinulla mitään pitkäaikaista harrastusta, josta voisi saada jotain kautta ammatin? Mitä vastasit lapsena, jos kysyttiin mikä sinusta tulee isona? Oletko miettinyt yrittäjyyttä, kaikille palkkatyö ei vain sovi ja sen takia ei löydy suuntaa elämälle.

Mitäs jos oletkin yrittäjä? Perusta oma yritys siinä riittää haastetta. Sullahan on monen eri alan osaamista, yhdistä niitä jotenkin vaikka.

Jotakin ne ihmiset vaan joutuu työkseen tekemään ja palkkansa jostain raapimaan, jotta yhteiskunta ylipäätään toimii. Suurin osa ihmisistä varmaan ei liiemmin välitä työstään, mutta töitä on tehtävä.

Mutta silti: turha on muiden mieliksi yhtään mitään tehdä! Siitä seuraa vain katkeroitumista.

Itse olen laman lapsi, vanhemmilla trauma työttömyydestä, kouluttauduin lähipiirin paineesta. No nyt olen hyvillä ansioilla koulutusta vastaavassa työssä ja pärjään työssäni hyvin, mutta olen ymmärtänyt, että olen elänyt puolet elämästäni muiden mieliksi.

Mutta mitäpä voin valittaa? Palkka on hyvä, joka päivä ei ota päähän, mutta jotenkin en tunne kuuluvani siihen porukkaan missä olen ja itse haluaisin tehdä jotain ihan muuta.

No mikä estää? Äh, palkka on niin hyvä, että ei jaksaisi alkaa enää vaihtamaan tai kouluttautumaan...

Eikai tänä päivänä tarvitse mitään loppuelämän ammattia olla. Alaa voi vaihtaa jos tahtoo. 

En tiedä onko siinä niinkään kyse mistään spesifistä alasta tai ammatista, että kokee kuuluvansa jonnekin ja tekevänsä jotain arvokasta, vaiko pikemminkin työyhteisöstä, ilmapiiristä, johtamisesta jne.? Intohimonkin saa sammutettua huonossa työpaikassa.

Kestän siksi, että tajusin jo aikaa sitten, että kaikki työ muuttuu ennen pitkää stressaavaksi ja ikäväksi.

Siksi olen pitänyt tarkan rajan sillä, että en tee töikseni sitä, mikä oikeasti kiinnostaa, etten menettäisi rakkaita harrastuksia.

Lisäksi tajusin jo aikaa sitten, että terve ruumis ei työtä kaipaa. Eli en halua tehdä mitään töitä, nyt on töissä aavistuksen vajaa 30 v. takana.

Mulla sama, olen viiskymppinen ja sama tarina, tutkintoja vielä enemmän ja olen myös maisteri. Nyt opiskelen sadannetta tutkintoa, tietäen jo, etten halua tätäkään eikä tämäkään tule työllistämään. Oiskohan adhd syynä, en tiedä, ei kiinnosta pitkät tutkimukset ja lääkkeiden syönti. Itse asiassa löysin unelma-alani, mutten pääse sille ilman jatko-opintoja, joille en saa mitään rahoitusta (opintotuet käytetty ajat sitten, aikuisopintotuen ehdot ei täyty, yli kahden vuoden tutkintoa ei voi opiskella työkkärillä, omia säästöjä ei ole) ja töihin päästäkseen vaaditaan vähintään viiden vuoden työkokemus. Eläkeikäkin jo häämöttää horisontissa, tää tais valitettavasti olla tässä

Ymmärrän hyvin sinua AP. Teen puutarhurin töitä silläkin uhalla, että fyysinen terveyteni ei ole enää kestää sitä. Olen yrittänyt kouluttautua uuteen ammattiin pariin otteeseen mutta mikään muu ei jaksa innostaa. Ehdin jo ennen viheralalle päätymistä käydä läpi useamman ammatin. Kaksi vuotta on aika lailla maksimi, minkä jaksan samassa paikassa. Johtajatasolla se on kai ihan normaalia?

Puutarha-alan parissa tapaa paljon tyyppejä, joilla on tavallisesta poikkeava suhtautuminen työelämään. Kai se on riittävän realistista ja siinä saa parhaimmillaan olla aika rauhassa. Oletko tätä miettinyt?

Oletko kokeillut työtä jossa on enemmän vaihtelua? Tarkoitan esimerkiksi keikkailua eri kohteissa tai sisäisen sijaisen hommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä noissa ammateissa on ollut vialla?

Minä löysin sopivan työn sillä että mietin luonteenpiirteitäni. En pysty istumaan paikoillani koko päivää, tarvitsen luovuutta, kanssakäymistä, rutiininomaisuutta ja turvaa. Vaikeaa on ollut joinakin vuosina tällä alalla, joinakin helppoa. Nuo ehdot kuitenkin täyttyy.

Nuorena erehdyin opiskelemaan ravintola-alaa, mitä jaksoi tehdä nuorena, mutta ei olisi enää minun työsarkaani.

Sitten lähihoitajaksi, kun ajattelin, että tykkäisin tehdä töitä lasten kanssa. Mutta eihän lähärin tutkinnolla pääse kuin lähinnä vanhus-puolelle.

Sitten teollista muotoilua amk:ssa, mutta ei ollut sekään mun juttu. Alkoi tosi nopeasti toistaa itseään.

Ja nyt sitten fysioterapeutiksi amk:ssa, eikä tunnu tämäkään sitten olevan se the ammatti.

Rahaa joo saa, ja työllisyys varma, mutta en tiedä, kyllästyn ja kaipaan haasteita.

Ap

Kyllä lähihoitajia työskentelee päiväkodeissa! Nythän on valtava pulakin päiväkodeissa . Yks vaihtoehto vois olla ryhtyä perhepäivähoitajaksi, jos tykkäät olla lasten kanssa. Kunnalliselle puolellekin pääset, koska sulla on se lähihoitajan tutkinto tai sitten ryhdyt yksityiseksi.

En minäkään tiedä 50- vuotiaana. Silti olen töissä käynyt 25 vuotta ja itseni elättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä noissa ammateissa on ollut vialla?

Minä löysin sopivan työn sillä että mietin luonteenpiirteitäni. En pysty istumaan paikoillani koko päivää, tarvitsen luovuutta, kanssakäymistä, rutiininomaisuutta ja turvaa. Vaikeaa on ollut joinakin vuosina tällä alalla, joinakin helppoa. Nuo ehdot kuitenkin täyttyy.

Nuorena erehdyin opiskelemaan ravintola-alaa, mitä jaksoi tehdä nuorena, mutta ei olisi enää minun työsarkaani.

Sitten lähihoitajaksi, kun ajattelin, että tykkäisin tehdä töitä lasten kanssa. Mutta eihän lähärin tutkinnolla pääse kuin lähinnä vanhus-puolelle.

Sitten teollista muotoilua amk:ssa, mutta ei ollut sekään mun juttu. Alkoi tosi nopeasti toistaa itseään.

Ja nyt sitten fysioterapeutiksi amk:ssa, eikä tunnu tämäkään sitten olevan se the ammatti.

Rahaa joo saa, ja työllisyys varma, mutta en tiedä, kyllästyn ja kaipaan haasteita.

Ap

Kyllä lähihoitajia työskentelee päiväkodeissa! Nythän on valtava pulakin päiväkodeissa . Yks vaihtoehto vois olla ryhtyä perhepäivähoitajaksi, jos tykkäät olla lasten kanssa. Kunnalliselle puolellekin pääset, koska sulla on se lähihoitajan tutkinto tai sitten ryhdyt yksityiseksi.

Yksityinen pph saa itse valita hoitolapsensa, pitää vaan olla kanttia kieltäytyä jos joku hankala tenava pyrkii hoidokiksi.

Joko olet tyyppi, joka ei aidosti ole vielä löytänyt omaa juttuaan työelämässä, tai sitten olet tyyppi, jonka juttu on vaihtaa hommia muutaman vuoden välein.