Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää olla niin tunnollinen ja kiltti, koska pelkään seuraamuksia
23.03.2023 |
Mietin aina kaikkia mahdollisia seuraamuksia ja esim. pelkään että ihmiset suuttuu ja kostaa minulle ja tekisivät elämästäni hankalaa. Tuntuu, että parempi suostua aina muiden tahtoon ja ei sanoa mitään poikittaista sanaa, ettei vaan koituisi mitään ikäviä seuraamuksia.
Onko tämä se syy yleisestikin, mikä aiheuttaa ylikilttiyttä? Ja miten te, ketkä ette ole ylikilttejä uskallatte toimia oman pään mukaan? Ettekö pelkää mahdollisia ikäviä seuraamuksia?
Kommentit (19)
Olen samanmoinen ja olen pohtinut sellaista, että muut ihmiset todennäköisesti eivät pelkää niin paljon, tai heidän maailmankuvansa ei ole niin lohduttoman synkkä kuin kaltaisiemme.
Luulen myös että tämä murhetiminen ja pelko on peräisin kasvatuksestani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuule aikuiseksi kasvamista että oppii sietämään sen, ettei aina voi miellyttää kaikkia.
Joo ärsyttää koska kilttinä ei saa naista. Sit monet paskat miehet jotka on väkivaltaisia ja ne saa kymmeniä naisia ihan vaan koska naiset ei tykkää kilteistä miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Se on kuule aikuiseksi kasvamista että oppii sietämään sen, ettei aina voi miellyttää kaikkia.
Se on kuule notta niin, ettet varmastikkaan ole ainuttakaan selfhelp opasta tai muuta psykologista opusta lukenut koskaan.
Kiltti mies kirjoitti:
Joo ärsyttää koska kilttinä ei saa naista. Sit monet paskat miehet jotka on väkivaltaisia ja ne saa kymmeniä naisia ihan vaan koska naiset ei tykkää kilteistä miehistä.
Oletko miettinyt sitä vaihtoehtoa, että mielenterveytesi ei ole ihan oikeilla raiteilla? Tai että oletko tietoinen ihan kaikesta miten ihmisen mielitoimii ja toimitko itse sittenkään niin täydellisesti mitä kuvittelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on juuri kesken kirja: Mielen jumeista joustavuuteen. Se kertoo mitä kaikkea epävarmuus saa ihmisessä aikaan
Tekikö sun vanhemmat (tai toinen vanhempi) kaiken sun puolesta ja sun piti vaan totella eikä käyttää omaa päätä ollenkaan? Tarvitsetko vielä aikuisenakin viimeisen päätöksen vanhemmiltasi, koska et pysty luottamaan omaan arviointikykyysi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöinen olen myös ollut ja nyt ikääntyvänä kauhistunut että olen koko elämän elänyt miellyttäen toisia ja minun parasta ei ajattele perheessäni kukaan, kaikki vaan omaansa. Nyt on kriisin paikka miten tästä eteenpäin kun lapset muuttaneet kotoa pois, puoliso sairastaa. Olen ajatellut että jos joudun jatkamaan matkaani joskus yksin elän sen vain itselleni mutta en muutu itssekkääksi.
Saitko lapsena remmiä, jos et ollut kiltti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samanlainen, mutta usein en edes hahmota mikä se mun oma tahto on. Lapsena en saanut päättää yhtään mistään, karkkipussinkin vanhemmat valitsivat.
Ei aikuiset ihmiset suutu ja kosta kenellekään tavallisista asioista ja mielipiteistä. On aivan normaalia olla eri mieltä ja pitää kiinni omista asioistaan. Kasvata nyt hyvä ihminen selkäranka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta sellaisten ihmisten tapaaminen, jotka aiheuttavat sinulle stressiä. Poista nuo suhteet elämästäsi lopullisesti Ei stressaavia suhteita - ei stressiä. Terveyskin paranee sen seurauksena huomattavasti. Vaihda puhelinnumerosi, polta sillat takanasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opi sanomaan: ei. Ensimmäinen kerta voi olla vaikea, mutta sen jälkeen se on luultavasti aina helpompaa.
uskonnon tunnilla sekä rippikoulussa opetetaan kääntämään toinenkin poski jos joku esim lyö.
Onko vaikea keksiä mistä johtuu? suomessa on aika sairasta toi aivopesu lapsille.
Vierailija kirjoitti:
uskonnon tunnilla sekä rippikoulussa opetetaan kääntämään toinenkin poski jos joku esim lyö.
Onko vaikea keksiä mistä johtuu? suomessa on aika sairasta toi aivopesu lapsille.
Suomessa noiden uskontohuijareiden sekoilut pilaa kaiken järkevän kehityksen.
tuntuu kamalalle toi lasten aivopesu.
Mitä ap tekisit, jos et miettisi seuraamuksia?
Onko koskaan ollut seksiä discon tai risteilyn jälkeen 😳
Millaisia ikäviä seuraamuksia tarkoitat? Minä olen vastuussa omista ajatuksistani ja tunteistani ja samoin muut aikuiset omistaan. En tietysti tarkoituksella ole ilkeä ja loukkaa muita, mutta pidän omat rajani. Esim. jos ystävä pyytää kahville enkä millään jaksa lähteä, ilmoitan että tällä kertaa ei sovi. Jos ystävä pahoittaa mielensä tai pettyy, se on hänen tunteensa ja hänen täytyy selvitä sen kanssa. Toki on kohteliasta ehdottaa vaikka toista ajankohtaa tapaamiselle. Tällaisiako tilanteita tarkoitat?