Pitäisikö minun olla kiinnostunut puolisoni töistä?

Taasko kysyt tätä?

Puolisot usein tukevat toisiaan. Ehkä sinä et sitten vain katso sitä tarpeelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Taasko kysyt tätä?

Itse kysyn vasta ensimmäistä kertaa. Kenties joko toinen on kysynyt aikaisemmin, en ole tämän palstan vakiokäyttöjä, joten ei ole tullut vastaan.

Kyllä me jaetaan puolison kanssa kaikki asiat ja keskustellaan työasioistakin puolin ja toisin, vaikka aina ei ymmärretä toistemme työjutuista välttämättä mitään. Tärkeintä on olla kiinnostunut ja kuunnella, se on vastavuoroista. Aivan kuten moni muukin asia parisuhteessa, jos haluaa että sinua miellytetään niin kannattaa tehdä asioita miellyttääksesi kumppania. Niin metsä vastaa, jne.

Anna kun arvaan, sinun mielestäsi parisuhde on jotain sairasta nollasummapeliä jossa ei voi antaa mitään jos ei ensin saa itse?

Vierailija kirjoitti:

Puolisot usein tukevat toisiaan. Ehkä sinä et sitten vain katso sitä tarpeelliseksi.

Vaatiiko puolison tukeminen tosiaan hänen työasioidensa pyörittelyä omalla vapaa-ajallani vuosikausien ajan? Pitääkö minun aina olla valmis pohtimaan hänen työpulmiaan? 

Ei ole mikään pakko olla kiinnostunut, mutta kannattaa muistaa sitten, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaankin.

Eli turha tulla ulvomaan, mikäli puolisosi ei osoita minkäänlaista kiinnostusta sinun asioihisi.

Jonkin verran kyllä, mutta ei liikaa. On mukava keskustella ja jakaa mielipiteitä ja ajatuksia, mutta jos se menee liialliseksi, niin se ei toimi enää. Teillä on ilmeisestikin käynyt näin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me jaetaan puolison kanssa kaikki asiat ja keskustellaan työasioistakin puolin ja toisin, vaikka aina ei ymmärretä toistemme työjutuista välttämättä mitään. Tärkeintä on olla kiinnostunut ja kuunnella, se on vastavuoroista. Aivan kuten moni muukin asia parisuhteessa, jos haluaa että sinua miellytetään niin kannattaa tehdä asioita miellyttääksesi kumppania. Niin metsä vastaa, jne.

Anna kun arvaan, sinun mielestäsi parisuhde on jotain sairasta nollasummapeliä jossa ei voi antaa mitään jos ei ensin saa itse?

Ratkotko hänen työpulmiaan, käyt työpaikalla, mietit yhdessä hänen kanssaan hänen työprosessejaan? Olet oman työpäiväsi jälkeen kiinnostunut kuulemaan hänen työasioistaan?

Voin sanoa suoraan, että en todellakaan itse enää jaksa. Yrittäjän puolisona teen muutenkin leijonanosan kotitöistä yms., en jaksa ottaa yhtään mietintään sellaisia työasioita jotka eivät minulle kuulu.

Kun joku perustaa yrityksen ja rakentaa liiketoimintasuunnitelmaansa on mietittävä myös saako perheeltä/puolisolta  tukea ja ymmärrystä. Siis keskusteltava kumppanin kanssa, miten valmis hän on elämään yrittäjän näköistä elämää myöskin. (Tätä hoetaan yrittäjäkursseilla, yritysneuvonnassa tai jos lukee suurten vaikuttajien elämäkertoja niissä on puolisolla ja perheellä ollut tärkeä rooli)

Puolison ja perheen tuki on se eliksiiri, jolla yrittäjä jaksaa. 

Joten voitteko sopia miehesi kanssa, että jos hän kokee tarvetta kysyä mielipidettäsi tai vaihtaa ajatuksia yrityksestään varaatte siihen ajan kerran viikossa tai kuukaudessa? Et voi kokonaan sulkea itseäsi miehen yrityksestä ulkopuolelle, sillä yrittäminen on myös miehesi elämäntapa. Joko hyväksyt sen tai mietit, millaista elämää haluat oikeasti elää ja onko se muualla kuin miehesi kanssa. 

Miehesi ei kuitenkaan saa ratkaista asiaa arvostelemalla sinua, vaan hänen täytyy olla ratkaisemassa tilannettani yhdessä kanssasi. Ymmärrettävä, että tarvitset rauhaa ja lepoa töittesi jälkeen. Se on sinun oikeutesi.

Entäs jos sovitte, että töistä voi puhua tiettyyn aikaan ja sitten muuten ei?

Mun puoliso ja mä ollaan samalla alalla, joten me tosi paljon puhutaan työjutuista. Lisäksi meillä vanhin lapsi opiskelee samaa alaa ja sekin jo osallistuu keskusteluihin, vaikka ei vielä työelämässä olekaan. Koko perhe nörttejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisot usein tukevat toisiaan. Ehkä sinä et sitten vain katso sitä tarpeelliseksi.

Vaatiiko puolison tukeminen tosiaan hänen työasioidensa pyörittelyä omalla vapaa-ajallani vuosikausien ajan? Pitääkö minun aina olla valmis pohtimaan hänen työpulmiaan? 

Ajattelitko, että on joku sovelias vuosimäärä, jota ei pidä ylittää? Esim. 0,15 vuotta? 

Ei pidä olla aina valmis, koska se syö omaa rentoutumista, jos pitää olla käytettävissä milloin vain. Vähän niinkuin seksin kanssa, ensin pitää lämmitellä. Kehittää rutiineja. 

Mutta jos se ei lainkaan huvita, mihin tarvitset suhdettakaan? Älä ota yrittäjää jos haluat jättää sen täysin omilleen miettimään asioita. Sitten valitat, kun toinen on koko ajan poissaoleva, kun se joutuu miettimään asioita omassa päässään yksinään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me jaetaan puolison kanssa kaikki asiat ja keskustellaan työasioistakin puolin ja toisin, vaikka aina ei ymmärretä toistemme työjutuista välttämättä mitään. Tärkeintä on olla kiinnostunut ja kuunnella, se on vastavuoroista. Aivan kuten moni muukin asia parisuhteessa, jos haluaa että sinua miellytetään niin kannattaa tehdä asioita miellyttääksesi kumppania. Niin metsä vastaa, jne.

Anna kun arvaan, sinun mielestäsi parisuhde on jotain sairasta nollasummapeliä jossa ei voi antaa mitään jos ei ensin saa itse?

Ratkotko hänen työpulmiaan, käyt työpaikalla, mietit yhdessä hänen kanssaan hänen työprosessejaan? Olet oman työpäiväsi jälkeen kiinnostunut kuulemaan hänen työasioistaan?

Voin sanoa suoraan, että en todellakaan itse enää jaksa. Yrittäjän puolisona teen muutenkin leijonanosan kotitöistä yms., en jaksa ottaa yhtään mietintään sellaisia työasioita jotka eivät minulle kuulu.

Työpäivän jälkeen keskustellaan aina työasiat ja puretaan huolet ja turhaumat puolin ja toisin. Siitä on tullut rutiini. Se tehdään heti töiden jälkeen ja se on sillä hoidettu, vaikka oltaisiin kuinka väsyneitä. Ei vatvota samoja asioita pitkin iltaa, paitsi toki joskus jos mieltä painaa. Kannattaa sopia että varaatte tietyn ajan päivästä työasioille, ja loppuaikana mietitte muuta. Tekee hyvää sen yrittäjänkin mielenterveydelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisot usein tukevat toisiaan. Ehkä sinä et sitten vain katso sitä tarpeelliseksi.

Vaatiiko puolison tukeminen tosiaan hänen työasioidensa pyörittelyä omalla vapaa-ajallani vuosikausien ajan? Pitääkö minun aina olla valmis pohtimaan hänen työpulmiaan? 

Molempiin kyllä niin saat vähän lisää vettä myllyyn

Pyydä palkkaa, jos sitten ei harmita niin paljon. Huomioi myös palkkauksen vaikutus sun määrittelyyn työyyömäksi jos vakihommasi lähtee alta.

Meillä ei puhuta töistä kotona kuin ihan satunnaisesti. Työt kuuluu hoitaa työajalla. Kenellä edes on työnantajan lupa puhua töistä ulkopuolisille?

En puhu omista töistä puolisolle kuin ihan satunnaisesti. Meillä on vaitiolovelvollisuus, minkä lisäksi puoliso tuskin saisi jutuistani juuri mitään irti, koska hänellä ei ole siihen tarvittavaa syväosaamista. Käytännössä puran ongelmatilanteet kollegoiden kanssa, enkä tuo töitä kotiin. Työpäivät on stressaavia ja haluan kotona laittaa aivot narikkaan ja keskittyä lapsiin tai omaan palautumiseen, enkä jatkaa töiden vatvomista, saati että ratkoisin toisen työongelmia. Yleisellä tasolla kyllä vaihdetaan kuulumisia, mutta käytännön neuvoja en kyllä osaisi toiselle antaa, eikä puolisokaan minulle, joten en sitä edes yritä.

Ap ei ansaitse miestään. Hyi!

Ei tarvi olla kiinnostunut puolison töistä kuin korkeintaan yleisellä tasolla. Varsinkin asiantuntijatyö (jota melkein kaikki työ nykyään käytännössä on) on luonteeltaan sellaista, ettei niitä kysymyksiä edes voi jakaa puolison kanssa - ellei hän tee itsekin samaa asiantuntijatyötä. Olisi jopa vaarallista mennä neuvomaan ummikkona toista omassa työssään. Yleistä tukea voi kuitenkin tarjota, esim. jos itsellä kevyempi jakso töissä, tekisi vaikka ruokaa tai huolehtisi kodista tai yhteisistä asioista tavallista enemmän, muistuttelisi levon tärkeydestä, kannustaisi ajoissa nukkumaan tai mukaviin harrastuksiin, järjestäisi rentouttavan miniloman, varaisi ajan hierojalle. Ja sitten kun itsellä on rankempaa, niin voisi senkin suoraan sanoa ja saada toiselta tukea.

Yksityisyrittäjät ja yksinyrittäjät ovat aivan eri asia kuin palkansaajat.

Heille pitäisi saada pulmakysymyksiin tuki- ja apupalveluita omalta ammattialaltaan, muuten työ on liian raskasta. Joissakin paikoin yrittäjien omia palveluita on kehitettykin, vaatimuksena on tietysti täydellinen luottamus, vaitiolovelvollisuus, patenttien suoja jne., eli hyvin laaja osaaminen.

Omalta osaltaan puoliso voi osoittaa kiinnostusta ja kuunnella, mutta ammattiasioissa hän "ulkopuolisena" ei voi auttaa.