Miksi vanhempi säälii aikuista lastaan?

Empatiaa. Ei kai kaikki sääli pelkästään. Selän takana puhuminen ei hyvä. Huolia joillakin kai on.

Kyllä mä säälin yhden lapseni perhettä tässä maailmantilanteessa mutta en tietenkään voi ottaa asiaa puheeksi. He ovat ylpeitä ja työteliäitä ja kokisivat sen arvostuksen puutteeksi mitä se ei todellakaan ole.

Tilanne on se että molemmilla on raskaat pienipalkkaiset työt (jonkun on tehtävä nekin työt, kaikki eivät voi olla hyvinpalkattuja managereja) ja iso asuntolaina jonka korko nyt vielä nousee.

He haaveilevat isommasta ja paremmasta kodista jotta voisivat hankkia 2. lapsen mutta ei ole kumpaankaan varaa. Kohta tulee jo ikäkin vastaan.

He ovat mulle niin rakkaita ja sydämeen koskee kun näen ettei nuo unelmat luultavasti toteudu!

Tällaisina hetkinä tulee hirveä katkeruus sossupummeja kohtaan, he saavat kaiken ilmaiseksi jopa näiden mun pienituloisten perheenjäsenteni taskuista!!!

Säälii? Siis millä tavalla?

Miksi ei saisi sääliä, jos tilanne on säälittävä?

Tätä juuri tarkoitan. Kenen mielestä säälittävä? Mitä se kertoo ihmisestä, joka kokee toisen ihmisen elämän säälittävänä? -ap

Myötätunto on ihana asia ja se on tärkeää meille kaikille, niin itseä kuin muita kohtaan. Myötätunto lievittää häpeää ja sääli lisää sitä.

Mun äiti tykkää kerätä suureen ääneen ja puoliksi keksityillä syillä voivottelulla sääliä ja marttyyrikunniaa itselleen by proxy

Vanhuusiän masennus ja ko. sukupolvelle tyypillinen vähäinen kyky itsereflektioon. Nähdään ongelmia itsen ulkopuolella mieluummin kuin huomataan että oma mielenterveys sakkaa.

Erilaiset arvomaailmat sukupolvien välillä? Vanhemman omat käsittelemättömät häpeän tunteet? Voisiko vanhempi hävetä myös itseään ja omaa vanhemmuuttaan säälin kautta ja osoittamalla oman näkemyksensä mukaisia lapsen epäonnistumisia? Vanhempi voi joskus hävetä sitä, että oma lapsi ei loistanutkaan ja erottunutkaan menestyksellään ja ainutlaatuisuudellaan elämässä? Niinkuin ei ehkä itsekään yltänyt omiin tai ympäristön odotuksiin aikoinaan....?

Sääli voi olla tietoista toisen ihmisen vähättelyä ja mitätöimistä. Eli henkistä väkivaltaa.

Halveksuntaa ja häpeää se on kun oma lapsi ei ole menestynyt paremmin kuin naapurien, ystävien ja sukulaisten lapset. Näkevät lapsessa oman epäonnistumisen vanhempana.