Oletko moraalifilosofisesti utilitaristi?

En. Olen enemmän velvollisuusetiikan kannattaja. Olen uskovainen kristitty.

Kantin kategorinen imperatiivi on kiehtova.

Toisaalta Benthamin utilitarismi on kiinnostava.

Sääntöutilitarismin maksiimi taisi olla

maksimaalinen hyöty mahdollisimman monelle,

oikaiskaa, jos muistin väärin.

No riippuu mitä utilitarismilla tarkoitetaan. En ole summa- tai keskiarvoutilitaristi, enkä muutenkaan usko että oikean ja väärän teon määrittää mikään tietty utiliteettien laskukaava. Mutta sellaisessa löyhemmässä mielessä toki olen, että uskon useimmissa tilanteissa sillä olevan merkitystä teon moraaliselle arvioinnille, kuinka teon voidaan perustellusti olettaa vaikuttavat ihmisten ja muiden tuntevien eläinten hyvinvointiin.

Ajattelen kuitenkin niin, että moraalia on hedelmällisintä kuvata oikeuksien ja velvollisuuksien käsitteillä, ja että ainakin jotkut oikeudet ovat perustavia "luonnonoikeuksia", esimerkiksi oikeus elämään, koskemattomuuteen ja itsemääräämiseen.

En ole. Ei sovi nykyaikaiseen ihmiskäsitykseen. 

Henkilökohtaisesti olen immoralisti, koska olen nihilisti, mutta ymmärrän toki, jos haluaa olla moraalinen. 

Pidän velvollisuusetiikkaa parempana kuin myötätunnosta syntyvää etiikkaa, ja kaikkein järkivimpänä pidän seurausetiikkaa, jossa tarkastelun fokus siirretään lähtökohdasta lopputulemaan. 

Hyöty -sanana on hankala, koska se on varsin epämääräinen, eikä sitä voi mitenkään mitata.