Lue keskustelun säännöt.
Luen Kiira Korven runokirjaa ja hämmästelen loppusointujen puutetta
22.03.2023 |
Esimerkki kirjan runos
Ystäväni Häpeä,
tuo tuttu tunne.
Tervetuloa ja
näkemiin!
Sinua
ei kaivata
Missä tuossa on loppusointu? Ei ole. Tämän vuoksi kirja on saanut huonot arvostelut.
Runoasiantuntija
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Nuo runot ovat haikuja.
Osittain kiroilua puhtaasti ne on. Kertoo kirjoittajan sielunmaisemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauneus
On monelle liikaa
Minulle ei
Juon kaljaa
On kevät
Ei tarvitse olla loppusointuja, mutta saisi olla runoutta, eikä ajatuksenjuoksua.
En tiedä milloin kirosanojen latelemista peräkkäin on alettu pitää runoutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaas parit Tabermannit, eli oisko hän tarpeeksi hyvä esimerkki "oikeasta" runoudesta...
Hyvin usein keskellä violasta virtaa
Tekee äkkiä mieli lakata soutamasta
ja olla hetken pelkästään onnellinen.
Minä en halua
minä himoitsen
Rakkaus tappaa
minä himoitsen sinua
eikä minulta mitään puutu
Tommy Tabermann "Passionata" Oodeja kahdelle iholle
En tunne tätä Tommya, mutta minusta hän ei ole ymmärtänyt runouden syvintä olemusta, joka kiteytyy loppusointuun.
AP
Moderni -nykylyriikka ei lainkaan perustu enää loppusointuihin. Nykyrunouden lyyrisyys on rytmiä kuvallisuutta jne.
Sodanjälkeisen modernismin suuret nimet eivät juurikaan käyttäneet loppusointuja. Et ole ap tainnut oikein perehtyä viime vuosikymmenien lyriikkaan. Paljon on sulta mennyt ohi. Esim. Paavo Haavikko, Eeva-Liisa Manner, Sirkka Turkka, Pentti Saarikoski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppusointujen puutetta :D Ap ei ole ollut hereillä äidinkielen tunneilla vai onko dementia vienyt jo muistin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sodanjälkeisen modernismin suuret nimet eivät juurikaan käyttäneet loppusointuja. Et ole ap tainnut oikein perehtyä viime vuosikymmenien lyriikkaan. Paljon on sulta mennyt ohi. Esim. Paavo Haavikko, Eeva-Liisa Manner, Sirkka Turkka, Pentti Saarikoski.
Voisi puhua vaikka viime vuosisadan tai jopa viime vuosituhansien runoudesta.
"Suomen vanhassa kalevalamittaisessa runoudessa ei käytetty loppusointuja, vaan ne saapuivat suomalaisiin teksteihin virsisuomennosten mukana muista kielistä."
Pylly ja paita,
katseli maita.
Haisteli koipea,
pyöreä soikea.
Prööt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autuas hymy huulilla
kuten aina
ihanaa ihanaa
mikä on niin ihanaa
jalat maassa
minulla ei koskaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaas parit Tabermannit, eli oisko hän tarpeeksi hyvä esimerkki "oikeasta" runoudesta...
Hyvin usein keskellä violasta virtaa
Tekee äkkiä mieli lakata soutamasta
ja olla hetken pelkästään onnellinen.
Minä en halua
minä himoitsen
Rakkaus tappaa
minä himoitsen sinua
eikä minulta mitään puutu
Tommy Tabermann "Passionata" Oodeja kahdelle iholle
En tunne tätä Tommya, mutta minusta hän ei ole ymmärtänyt runouden syvintä olemusta, joka kiteytyy loppusointuun.
AP
Voin vahvistaa tämän. Olen opiskellut laajasti runousoppia aivan yliopistotasolla asti ja ensimmäinen asia, mikä aloitteleville runoilijoille opetetaan, on loppusoinnut. Kiitos ap tästä tärkeästä avauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaan vauvapalstan
Ja taas hetken hetken musta tuntuu:
Minähän oon varsin sivistynyt muija!
Ottakee otavalaiset yhteyttä vaan
Lempirunoni:
Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa
astioiden helinää.
Toukka tiskaa.
(Risto Rasa)
Hesarin plus muiden kriitikoiden tulee nähtävästi pitää kiinni 1890 luvun arvoista, sinne kuuluu nuo loppusoinnutkin.
Lintu lentää
Pois häviää
Tunne tää
Mitä jälkeen jää
On pimeää
Mikset jää
Lammas huutaa mää
No niin ap, jospa nämä kelpaisivat:
Pikku Paavo Torniosta mökissänsä eli,
Toisen miehen lammikosta kalat kalasteli.
Olipa kerran Matti, jolla oli katti.
Ja kakkua söivät he yhdessä näin:
Syy oli Matti ahmatissa, että ilman jäi kissa,
vaan Matti sanoi. "Kiltisti kaiken söin omin päin"!
Kirsi Kunnas, Hanhiemon iloinen lipas :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaas parit Tabermannit, eli oisko hän tarpeeksi hyvä esimerkki "oikeasta" runoudesta...
Hyvin usein keskellä violasta virtaa
Tekee äkkiä mieli lakata soutamasta
ja olla hetken pelkästään onnellinen.
Minä en halua
minä himoitsen
Rakkaus tappaa
minä himoitsen sinua
eikä minulta mitään puutu
Tommy Tabermann "Passionata" Oodeja kahdelle iholle
En tunne tätä Tommya, mutta minusta hän ei ole ymmärtänyt runouden syvintä olemusta, joka kiteytyy loppusointuun.
APVoin vahvistaa tämän. Olen opiskellut laajasti runousoppia aivan yliopistotasolla asti ja ensimmäinen asia, mikä aloitteleville runoilijoille opetetaan, on loppusoinnut. Kiitos ap tästä tärkeästä avauksesta.
Sinä et tiedä runoudesta hevonpersettä..
Jos ei ole loppusointua, ei voi runoksi kutsua. Ne ovat vain omia mietteitä ilman, että oltaisi nähty vaivaa loppusointujen keksimiseen.