Olet ollut vaikkapa kaupassa ja tulet kotiin. Vaihdatko vaatteet?

Reikäiset pierikset jalassa ja nistihuppari 24/7. Antaa katu-uskottavuutta kun hakee päiväkaljat alepasta.

Samoilla collegehousuilla meen aamusta iltaan, toki puhtaat ja yleissiistit.

Vaihdan. Kotona on collarit ja kesällä jotkut löysät sortsit. Minulla on myös kissoja, joten en halua että vähänkään siistimmät vaatteet on kissankarvoissa heti. Farkut ei myöskään ole kovin mukavat päällä koko päivää.

Aina vaihdan kotivaatteet. Mulla on erikseen kotivaatteet, koiranlenkitysvaatteet ja ihmistenilmoillavaatteet 

Olen kotona aina kalsareissa, kylpytakissa ja sukat jalassa.

Riippuu, jos olen menossa vielä johonkin, en vaihda. Jos on tarkoitus olla kotona, vähennän tai vaihdan (pitkät kalsarit ja trikoopaita), vuodenajasta riippuen. Nukun alasti, joten yövaatteisiin ei enää tarvitse vaihtaa.

Jos olen vaihtanut vaatteet ennen kauppaan lähtöä, vaihdan kotiin tultuani kotivaatteet takaisin.

Eli jos käyn vain lähikaupassa, ja kotivaatteet ovat siedettävässä kunnossa, saatan lähteä kotivaatteilla sinne. Mutta muuten vaihdan aina siistimmät vaatteet kauppaan lähtiessäni. 

Vaihdan "kotivaatteisiin". Osa vaatteista on nukkaisia riepuja, joten niillä en kauppaan lähtisi. Lapsena ärsytti vaihtaa "kotivaatteisiin", nykyään nautin siitä. Lapsilleni en ole opettanut samaa.

Vaihdan ja käyn myös suihkussa. Kotona olen alusvaatteissa useimmiten koska kuumat aallot, välillä kylmät aallot jolloin pyjama. Vaatteet päälle vaatteet pois rumba. Urheiluvaatteita pidän myös kotona sillä treenaan kotona.

Kyllä mulla ainakin periaatteessa on kotirytkyt erikseen.  Yläosa voi olla sama, mutta kotona on aina päällä pehmoiset kevyet legginsit, en voisi olla kotona jossain farkuissa tai muissa pitkiksissä.  

Yritän aina keksiä itselleni jotain sellaista legginsien kanssa kotonapidettävää vaatetta, jotka päällä voi ottaa vastaan yllärivieraatkin tai käydä postilaatikolla tai kesäisin olla pihalla.  Siis mikä olis siistiä kumminkin.  En siksi viitsis olla yöpaidassa ihan kumminkaan.  En oikein ole löytänyt mitään kivaa, collegemekot on paksuja ja kuumia ja kaikki tunikat liian lyhyitä tai muuten ei istu. 

Mun äiti, hyvin iäkäs jo, laittaa joka aamu päälleen rintaliivit (rintoja ei ole enää, mutta silti), sukkahousut, puolihame, pusero ja joku kaunis villatakki.  Ja aina jalassa pikkukengät.  Äiti on aina edustuskelpoinen, vaikka siellä ei kävisi kuin kotisairaanhoitaja.  Hiuksetkin aina laitetut.  Olen yrittänyt neuvoa, että sellainen oloasu voisi olla kiva, mutta ei missään nimessä käy.  Eihän sellaisessa nyt voi päiväsaikaan olla, joku voi tulla ja nähdä.  Sehän on kuin joku lasten leikkipuku.  Tohvelitkaan ei käy, vaan ne kunnon pikkukengät, kauniit kyllä mutta minusta olisi ahdistavat.

Toisaalta ymmärrän.  Se pitää hänet vielä ns. elämässä kiinni, kun on pukeutunut - niin kuin hän sanoo - ihmisiksi.  

Eli aina ensimmäiseksi kun tulen kotiin, on edessä vaatteitten vaihto ja käsien pesu.  Sitten vasta rupeen vaikkapa purkamaan  kauppakassia.

Ja mies, se heittää aina ensimmäisenä kaikki vaatteet pois ja sitten sen päällä on alushousut ja joku kauhee t-paita.  Jos ovikello soi, niin hirvee hätä kiskoa ne farkut jalkaan aina ensimmäiseksi.