Miten teette jos koulussa tapahtunut jotain ikävää ja lapsi ei halua että siihen puututaan
Puututteko silti? Ja pahentaako se tilannetta vai auttaako oikeasti? Yläkoululaisista kyse.
Kommentit (13)
Riippuu asiasta,pitääkö vanhempana puuttua. Jos koulukiusaamista,niin puutun kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu asiasta,pitääkö vanhempana puuttua. Jos koulukiusaamista,niin puutun kyllä.
Tuommoisessa tilanne voi myös eskaloitua, kun puututaan. Toki kenenkään ei pitäisi joutua kestämään kiusaamista. Olisi vaikea tilanne. Onneksi omat lapset vielä leikki-ikäisiä, niiden riitoihin helppo mennä väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu asiasta,pitääkö vanhempana puuttua. Jos koulukiusaamista,niin puutun kyllä.
Tuommoisessa tilanne voi myös eskaloitua, kun puututaan. Toki kenenkään ei pitäisi joutua kestämään kiusaamista. Olisi vaikea tilanne. Onneksi omat lapset vielä leikki-ikäisiä, niiden riitoihin helppo mennä väliin.
no olen sitä mieltä,että parempi puuttua,että kiusaaja huomaa,että tilanteeseen puututaan. En voisi itseä tai lastani kohtaan kokemaan kiusaamista painaa villaisella ja olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu asiasta,pitääkö vanhempana puuttua. Jos koulukiusaamista,niin puutun kyllä.
Tuommoisessa tilanne voi myös eskaloitua, kun puututaan. Toki kenenkään ei pitäisi joutua kestämään kiusaamista. Olisi vaikea tilanne. Onneksi omat lapset vielä leikki-ikäisiä, niiden riitoihin helppo mennä väliin.
no olen sitä mieltä,että parempi puuttua,että kiusaaja huomaa,että tilanteeseen puututaan. En voisi itseä tai lastani kohtaan kokemaan kiusaamista painaa villaisella ja olla hiljaa.
lisäys: suututtaa muutenkin,miten paljon kiusaamista on,niin pitäisi siihen puuttua
Ota yhteyttä opettajaan. Hän selvittää, mitä on tapahtunut. Kokemukseni mukaan se, että vanhemmat alkavat keskenään selvitellä, voi johtaa lähinnä tilanteen eskaloitumiseen, kun kukin puolustaa tunteen vallassa omaansa.
Kiusaamistapaukset saadaan usein hoidettua, jossei ole vaikeasti persoonallisuushäiriöisistä oppilaista (näitäkin on) kyse. Yksin jäämiset ja riidat ovat vaikeampia. Mutta en ole koskaan kokenut, että puuttuminen olisi pahentanut mitään. Pahimmillaan tilanne on pysynyt samankaltaisena.
T. Yläkoulun ope
En tiedä, en haluaisi lapsen luottamusta rikkoa. Jos kerron esim. opettajille, ei lapsi sen jälkeen enää jaa asioitaan minulle. Toisaalta aikuisena kai pitäisi puuttua. Entä jos tilanne todella huononee siitä?
Vaikee juttu. Pitää kunnioittaa lapsen toivetta,mut keskustelu yhteys ois hyvä,jos jossain vaihees joku ratkaisu löytys.
Ajatushautomoo kunnes ratkee
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en haluaisi lapsen luottamusta rikkoa. Jos kerron esim. opettajille, ei lapsi sen jälkeen enää jaa asioitaan minulle. Toisaalta aikuisena kai pitäisi puuttua. Entä jos tilanne todella huononee siitä?
Jos voin välttää kertomasta asianosaisille, mistä olen saanut tietoni, teen usein niin. Jos saan vihiä jostain, pyrin kyselemään esimerkiksi muilta oppilailta. Sitten puhun esimerkiksi pahantekijäksi epäillyn kanssa tyyliin, että ulkopuoliset ovat huomanneet tai muut opettajat ovat kertoneet tms. Toki on niitäkin tilanteita, joissa kissa on nostettava pöydälle.
Sekin muuten kannattaa ottaa aina huomioon, että sillä omalla lapsella on oma näkökulmansa ja oma lehmä ojassa. Ei ole välttämättä koko totuus se juttu, jonka hän kotona kertoo.
T. Yläkoulun ope
Tapauskohtaista. Joskus on parempi olla sekaantumatta lasten/nuorten välisiin asioihin, mutta niin ei ole tietenkään kaikissa tapauksissa.
Jos puutut, kannattaa varautua, että lapsi rupeaa puuttumaan sun asioihin ja soittaa pomollesi aiheesta, josta ranttaat kotona.
Sitäpä juuri mietin, mitä teen. Teinini koulukaveri rikkoi tahallaan teinin tavaran. Mietin laitanko laskun vanhemmille?