Keski-ikäinen, minkä neuvon antaisit nuorelle liittyen parisuhteeseen?

Anna vaikkei aina olisikaan kiihko päällä!

No mä olen 45-v sinkku. Sen ohjeen antaisin, että pidä edes väljästi silmällä sitä että saat suhteesta yhtä paljon kuin annat. Totta kai välillä tulee jaksoja, jolloin toinen on heikompi ja tavitsee enemmän tukea. Vuositasolla ottamisen ja antamisen pitäisi kuitenkin mennä likimain tasan. Sinä et  myöskään voi olla aina se joka joustat ja mukaudut toisen aikatauluihin. Jos toinen ei vapaaehtoisesti tee minkäänlaisia myönnytyksiä vuoksesi, jotta voitte esim. viettää yhteistä lomaa, on se hälyytysmerkki. 

Toisaalta, jos olet itse sitä tyyppiä joka odottaa toisten joustavan vuoksesi, pysähdy hetkeksi ja kysy siltä toiselta, että miten voisit tänään häntä piristää?

En tiedä olenko keski-ikäinen (31 v), mutta sanoisin että älä katso mitään paskaa muutamaa päivää kauempaa. Älä tuhlaa nuoruuttasi, voimiasi ja ulkonäköäsi mieheen joka pitää sinua itsestäänselvänä.

Vaihtamalla paranee lähestulkoon poikkeuksetta. Silmät auki katsomaan maailmaa ja ihmisiä!

Biletä ja nussi ympäriinsä niin paljon kuin ehdit. Parisuhteita ehtii miettimään sitten joskus.

Vierailija kirjoitti:

Biletä ja nussi ympäriinsä niin paljon kuin ehdit. Parisuhteita ehtii miettimään sitten joskus.

Tämä siis nuorille naisille.

terveisin Setämies

Naisena, joka tahtoo lapsia,  ota mies joka miellyttää sinua seksuaalisesti ja joka kantaa vastuunsa, mutta jos voit saada näistä vain toisen ominaisuuden, ryhdy mieluummin yksinhuoltajaksi.  Hanki kuitenkin hyvä koulutus ja työpaikka tätä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Anna vaikkei aina olisikaan kiihko päällä!

Nopesti alkaa vihata toista, jos säälistä antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna vaikkei aina olisikaan kiihko päällä!

Nopesti alkaa vihata toista, jos säälistä antaa.

Ei, vaan velvollisuudesta.

Puolisoa valittaessa ei voi olla liian nirso! Kuten joku aiemmin jo kirjoitti, älä siedä mitään paskaa.

Kun asuu ja elää yhdessä, joutuu väistämättä joissakin asioissa tekemään kompromisseja ja mukautumaan toisen tahtoon. Mutta varo, ettet se aina ole sinä, joka tekee kompromissin ja ettet joudu tekemään niitä liian isoissa asioissa. Esimerkiksi lasten hankinta tai hankkimatta jättäminen ei ole sellainen asia, jossa kannattaisi tehdä kompromissi, tai tulet miettimään sitä lopun elämääsi. 

Jos toinen kohtelee sinua epäkunnioittavasti niin ota se vakavana varoitusmerkkinä.

Minä päätin jo nuorena että en koskaan seurustele miehen kanssa joka haukkuu minua huoraksi/lehmäksi/läskiksi jne. Myös muu epäkunnioittava käytös on merkki erosta ellei toinen myönnä käytöstään huonoksi ja tee konkreettisia asioita käytöksensä parantamiseksi (jos käyttäytyy huonosti humalaisena niin lopettaa juomisen jne).

Joka pikkuasiasta ei tarvitse laittaa kattiloita jakoon. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Parisuhteessa ollaan kaksin, ei yksin.

18-23-vuotiaan naisen kanssa ei koskaan sitouduta monogamiseen parisuhteeseen. Saat vain näpeillesi. Lisäksi kannattaa pohtia tarkoin, onko parisuhteeseen ylipäätään tarpeellista joutuamissään , jos olet nuori mies. Naisten kanssa ehtii seurustella sitten yli neljäkymppisenäkin.

Jos yhdessäolo tuntuu haastavalta siis vaikea sopia milloin nähdään, mitä tehdään, miten rahaa käytetään niin ette sovi toisillenne. Hyvässä suhteessa kompromissien löytäminen helppoa.

Jos sinulla on ihan hyvä mies, niin aika kyllä auttaa tasaamaan ongelmat. On myös hyvä katsoa sinne omaan peiliin ja tarkistaa omaa käytöstään aika ajoin. Tätä on myös hyvä vaatia välillä kumppaniltaan. Puhu rehellisesti asioista, mutta yritä ymmärtää myös toisen näkökanta.

Sitten kun ensimmäinen parisuhteesi tulee tiensä päähän, älä ryntää suinpäin seuraavaan suhteeseen.

Sen sijaan ala työstämään itseäsi ja heikkouksiasi ja pysy erossa parisuhteista ainakin viisi vuotta.

Tämän jälkeen todennäköisesti löydät paljon toimivamman ja terveemmän ihmissuhteen kuin mitä se ensimmäinen oli.

Toista tarvittaessa tämä sama kaava myös seuraavan parisuhteen kanssa.

Tämä ei tietenkään toimi kaikille. Osa ihmisistä kun on jo valmiiksi parisuhteeseen mennessään varustettu terveellä itsekunnioituksella, itsearvostuksella ja omanarvontunteella.

Älä muuta yhteen nopeasti. Ruusunpunaiset lasit on silmillä puolesta vuodesta kolmeen.

Eroaminen on helpompaa, jos on omat asunnot.

Jos haluat lapsia ja toinen ei, eroa heti. Tuo on oleellista.

Jos lyö kerran, ei voi ikinä luottaa.

Vältä psyykkisesti sairaita, peliongelmaisia ja päihdeongelmaisia. Usein nuo vaan pahenee.

Katso, että kohtelee sua kunnioittavasti.

Jos on lipevä ja ottaa tilan haltuun, älä edes mene toisille treffeille. Se on narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun ensimmäinen parisuhteesi tulee tiensä päähän, älä ryntää suinpäin seuraavaan suhteeseen.

Sen sijaan ala työstämään itseäsi ja heikkouksiasi ja pysy erossa parisuhteista ainakin viisi vuotta.

Tämän jälkeen todennäköisesti löydät paljon toimivamman ja terveemmän ihmissuhteen kuin mitä se ensimmäinen oli.

Toista tarvittaessa tämä sama kaava myös seuraavan parisuhteen kanssa.

Tämä ei tietenkään toimi kaikille. Osa ihmisistä kun on jo valmiiksi parisuhteeseen mennessään varustettu terveellä itsekunnioituksella, itsearvostuksella ja omanarvontunteella.

5 välivuoteen ei ole varaa suhteiden väleissä. Ihmiselämä on lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen kohtelee sinua epäkunnioittavasti niin ota se vakavana varoitusmerkkinä.

Minä päätin jo nuorena että en koskaan seurustele miehen kanssa joka haukkuu minua huoraksi/lehmäksi/läskiksi jne. Myös muu epäkunnioittava käytös on merkki erosta ellei toinen myönnä käytöstään huonoksi ja tee konkreettisia asioita käytöksensä parantamiseksi (jos käyttäytyy huonosti humalaisena niin lopettaa juomisen jne).

Mitä mä just luin

Odota rauhassa sitä oikeaa, jota oikeasti rakastat ja kunnioitat ja joka tekee sinulle samoin.

Älä ole av-mamma ja ota sitä ensimmäistä joka paaritiskillä iskee silmää.