apua psykologilta

heips! En tiiä pystyykö kukaan samaistumaan mutta kun tulee aina välillä suhteessa sammone menetyksen pelko ja se alkaa vallitsemaan suuresti omia tunteita ja jotenki tuntuu ettei pysty ees puhumaa ja menee semmosee lukkoo ja sit kumppani vaan luulee että oon vihanen ku oin hiljaa ja ihan lukossa. Pari kertaa esim ollaan vaikka hengattu ja sit yhtäkkii iskeeki vaa hirvee ahistus ja pelko ja sit se näkeminen meneekin iha pilalle ja on hieman nihkee meno mutta en tiiä miten noi tilanteet välttäis oman pään kanssa vaikka puhuminen auttais mut ei se ole helppoa!