Miksi jotkut naiset halveksivat miehiään, vaikkei näissä ole mitään " vikaa" - sen kummemmin kuin naisessa itsessäänkään?

Vaikea sanoa, itse en tunne yhtäkään, joka halveksii.

Nolointa on, kun puoliso haukkuu toista seurassa puolisonsa läsnäollessa.

halveksui miestään niin paljon, että suhteemme alkuaika meni kokonaan itsetunnon paikkailussa. Sama parhaan kaverini kanssa, hänen miehensä entinen vaimo rakasti puolisonsa julkista nolaamista ja nöyryyttämistä.

Eikä munkaan miesystävä ole mikään ihan toivoton tossukka, vaan ihan reipas ja normaali mies. Lähes kymmenen vuoden suhde (joka pikkuhiljaa muuttui painostavaksi) vain teki aika paljon hallaa.

Ja eika ollut kauan kun eivat malttaneet odottaa nahda sita ihmista.



Paljon pettymyksia ja rikki menneita unelmia taustalla.

Siis miksi ihmeessä pysytellä yhdessä, jos toista pitää kohdella kuin koiraa? Ajatteleeko sitä olevansa sitten niin ihmeellinen (vittumaisenakin), ettei toinen pärjää ilman?



t. ap

Jos on saanut sellaisen mallin, että esim. äiti aina valittaa miehestään, niin voi itse jatkaa samaan malliin. Ja jos kaveritkin valittaa, niin on se " mukava " yhdistävä tekijä. Varsin ikävä tapa siis kuitenkin.

Hän rakastaa minua kovin ja minun olisi ollut mahdollista musertaa ja nujertaa hänet vähitellen. Kun tajusin tämän, kauhistuin. Kun nyt olen antanut hänen olla äänessä, siis kertoa omat asiansa tunkematta väliin, en huomauttele muiden kuullen reuhaantuneista vaatteista ym, huomaan, että tapa on tuonut ihan oikeaakin kunnioitusta, jota en tajunnut ennen edes puuttuvan.



Yritän edelleen kehittyä tässä asiassa, varsinkin kun mies kotiolissa passaa mut ihan piloille.

jotka tuntuvat vaan olevan yksinkertaisesti sitä mieltä, että miehet ovat lähtökohtaisesti aina väärässä. Kilttejä ja fiksuja miehiä kohdellaan kuin vähä-älysiä. Toisaalta imarrellaan ja keksitään kaikenlaista viihdykettä miehelle, mutta arkinen toisen kunnioitus puuttuu tyystin.

ja se sattuu myös minuun! muistakaa äidit tämä.

Vierailija:

Hän rakastaa minua kovin ja minun olisi ollut mahdollista musertaa ja nujertaa hänet vähitellen. Kun tajusin tämän, kauhistuin. Kun nyt olen antanut hänen olla äänessä, siis kertoa omat asiansa tunkematta väliin, en huomauttele muiden kuullen reuhaantuneista vaatteista ym, huomaan, että tapa on tuonut ihan oikeaakin kunnioitusta, jota en tajunnut ennen edes puuttuvan.

Yritän edelleen kehittyä tässä asiassa, varsinkin kun mies kotiolissa passaa mut ihan piloille.

Anna meille muille vahan vinkkeja.

Kyllä se kunnioitus on ansaittava puolin ja toisin. Ei kukaan jaksa ainaista nalkutusta ja negatiivista palautetta. Sama pätee niin pieniin lapsiin kuin aikuisiinkin. Ainainen negatiivinen palaute vain voimistaa ei-toivottua käytäytymistä.



Minusta monen naisen, joka elää ns. hyvässä parisuhteessa (ei siis ongelmia esim. päihteiden tai väkivallan kanssa) tulisi ensimmäisenä miettiä omaa käytöstään ja etsiä syitä ja ongelmien aiheuttajaa itsestään. Jos toteaa itsensä täysin syyttömäksi ja virheettömäksi, niin sitten voi alkaa miettimään sen puolison osuutta asiaan. Tähän analysointiin ei vaan kovin moni pysty, ei ainakaan täysin rehellisesti!

avainsanat keskinäiseen kunnioitukseen:

-realismi

-itsetuntemus

-empatia

Naulan kantaan 22! :)

Ihan yksinkertaisia pieniä asioita:



-Kun olemme pariskuntana liikkeellä ja mieheltäni kysytään jotain, minä en vastaa miehen puolesta vaikka tietäisin paremmin, vaan annan miehen tapailla aikansa ja sanoa asiat. Olen hiljaa vieressä, hymyilen, vaikka olisin selvittänyt asiat muutamassa sekunnissa.



-En enää päätä miehen asioita hänen puolesstaan, mutta olen valmis keskustelemaan ja esittämään näkökohtia, jos näin halutaan.



-Aina kun näemme kaupungilla, jään odottamaan että mies suukottaa, taputtaa ja ottaa haliin. En itse kahmaise miestäni ronskisti matkaan, en myöskään näytä hapanta naamaa.



-Kuunetelen mieheni kuulumiset ennen kuin avaudun omistani. Minä olen kotona, joten kuulumiseni ovat aina pieniä kuitenkin.



-Yritän laittaa ruoan valmiiksi, ja menen aina eteiseen vastaan, kun mies tulee kotiin.



-Olen myös alkanut odottaa, että minulle esim. avataan ovi. Aika monta kertaa sain pysähtyä oven eteen kun menin edellä, vasta sitten mies tajusi, että ovi pitää avata. En sano mitään, odotan vain. Oletan tavallaan vastavuoroisesti samantyyppistä perinteistä kohteliasiuutta kuin itse annan. En päätä, ettei toinen opi, vaan oletan että oppii jos ei jo osaa. Ja on hyvin lähtenyt käyntiin meillä tämä.



-Samaan kastiin menee se, että jos on sovittu, että mieheni hoitaa jonkin asian, en hösää ja huolehdi että tehdäänkö se ja kuinka. Jos ei tehdä (esim käydä kaupassa ja tuoda kaikkea tarpeellista) syödään sitä mitä on. En motkota, vaan korkeintaan arvelen, ettei mies ehtinyt tehdä mitä sovittiin.



Jotain tällaista. Tämä on ollut minulle vaikeaa, sillä olen kova orhanisaattori ja tohottaja. Kuitenkin koen, että paluuni avuttomammaksi on tehnyt miehestäni enemmän miehen ja minusta enemmän naisen. Tämä heijastuu esim. parantuneeseen seksielämäämme.



Perusasioissa en kuitenkaan ole avuton. Hoidan omat rahani, vakuutukseni, säästöni, omat isot hankintani. Tämä on ikään kuin kuorrutus, hieno roolileikki, joka kutkuttaa kivasti ja syvältä.

juu, kiitos.



Vaikka yleistäminen on tyhmää, täytyy kuitenkin todeta, että järkyttävän moni suomalainen (muun maalaisista en tiedä) nainen paikkaa vaillinaista itsetuntoaan puolisoa morkkaamalla. Joo, ja toisaalta todistin pari päivää sitten harvinaisen narttumaista nalkutusta marketin kassajonossa MIEHELTÄ.

En itse asiassa ole, mutta olen kirjasta kuullut tällä palstalla. Oma kokeiluni oli jo käynnissä silloin. Moni asia menee kyllä yksiin.



Kirjan kanssa olen eri mieltä mm raha-asioista. Vaikka kirjan kuvaama systeemi ei johtaisi oman mieheni kanssa katastrofiin, oma minäkuvani ei kestäisi sitä, ettei minulla olisi omaa rahaa ja päätäntävaltaa siihen. Sitten on oikeasti sellaisia miehiä, joiden ei oikeasti VOI antaa hoitaa perheen raha-asioista.



Kirja ohjaa naisia olemaan heikkoja oikeasti, minä olen sellainen leikisti ja sopii meille oikein hyvin. Kun tilanne sitä todella vaatii, minä olen myös valmiina ja täydessä vauhdissa tekemään tarvittavat toimet, yhteistuumin miehen kanssa toki.